Tei­ja Pii­pa­ri

Ii­ris Ve­sa­lai­nen as­tuu me­tal­li­sen puu­tar­ha­kaa­ren al­ta ko­ti­pi­has­saan Kou­vo­lan Voik­kaal­la.

– Tämä vii­ni­köyn­nös täs­sä, Ve­sa­lai­nen osoit­taa pit­kin kaar­ta kas­va­vaa köyn­nös­tä, on meil­le uu­sin­ta uut­ta. Eh­kä saam­me tu­le­vai­suu­des­sa täs­tä omaa vii­niä, hän sa­noo ja hy­myi­lee.

Ve­sa­lai­nen joh­dat­taa vie­raan­sa läpi suu­ren van­han pi­han. Vuon­na 1912 pe­rus­te­tun ete­lä­rin­tei­sen ton­tin ome­na­puis­ta va­ri­see nyt iso sato. Tuol­la on hyö­ty­puu­tar­ha, jos­sa kas­vaa muun mu­as­sa lips­tik­kaa, kurk­kua, si­pu­lia, ke­sä­kur­pit­saa ja man­sik­kaa. On luu­mu­puu­ta ja on kir­sik­ka­puu­ta. Tuos­sa on las­ten­lap­sil­le ra­ken­net­tu maja ja tuol­la edem­pä­nä van­ha Ly­dia-mum­mon kei­nu.

Ii­ris Ve­sa­lai­nen, 64, on eläk­keel­lä ole­va ra­hoi­tu­sa­lan am­mat­ti­lai­nen. Hän muut­ti lä­hes nel­jän­kym­me­nen Van­taal­la vie­te­tyn vuo­den jäl­keen lap­suu­ten­sa mai­se­miin Voik­kaan Si­ko­mä­el­le, tai ku­ten hän kut­suu, Jaak­ko­lan­mä­el­le, vuon­na 2022.

– Mum­mo­la­ni oli täs­sä, kel­tai­nen ko­ti­mök­ki Ko­ti­kal­lio-ni­mi­sel­lä ton­til­la. Isän­puo­lei­set iso­van­hem­pa­ni, Emil ja Ly­dia Kaar­ti­nen, os­ti­vat pai­kan 40-lu­vun alus­sa. Isä­ni Kei­jo Kaar­ti­nen taas teki tä­män ny­kyi­sen ta­lon omal­le per­heel­leen vuon­na 1976. Olin sil­loin lu­ki­oi­käi­nen.

Ii­ris Ve­sa­lai­nen os­ti jyr­kän mäen pääl­lä si­jait­se­van tii­li­ta­lon van­hem­mil­taan vuon­na 2011 mie­hen­sä Vei­jon kans­sa. Kun isä kuo­li ja äi­ti muut­ti pal­ve­lu­ta­loon, al­koi­vat Ve­sa­lai­set käy­dä Jaak­ko­lan­mä­es­sä.

– Nel­jäs­tä vii­kon­lo­pus­ta kol­me­na ajoim­me tän­ne. Ko­ro­na-ai­ka­na olim­me koko ajan tääl­lä. Sai­ras­tan ast­maa, jo­ten ker­ros­ta­lo­ko­ti Van­taal­la ei ol­lut hou­kut­te­le­va vaih­to­eh­to.

Si­säl­lä kah­vi­pöy­dän ää­rel­lä Ii­ris Ve­sa­lai­nen ker­too, et­tä olo oli hy­vin hel­pot­tu­nut lo­pul­li­sen muu­ton jäl­keen. Näin, vaik­ka hän ai­ka­naan päät­ti, et­tei iki­nä pa­laa Voik­kaal­le.

– Pää­kau­pun­ki­seu­dun ih­mis­pal­jous ja lii­ken­teen ras­kaus al­koi­vat kui­ten­kin pai­naa.

Ve­sa­lai­set ovat iloin­neet rau­hal­li­ses­ta elä­mäs­tään vie­hät­tä­väs­sä ym­pä­ris­tös­sä ”pai­kal­li­ses­sa Pis­pa­las­sa”.

– Nyt, kun on piha, jota teh­dä, on meil­lä kä­det mul­las­sa koko ajan. Tai ai­na­kin sen ajan, min­kä las­ten­las­ten hoi­dol­ta eh­tii, Ii­ris Ve­sa­lai­nen sa­noo ja nau­raa.

Ve­sa­lai­sil­la on kak­si las­ta ja nel­jä las­ten­las­ta.

– Puu­tar­ha­työt ovat meil­le hen­ki­rei­kä. Van­taal­la meil­lä oli vil­je­ly­pals­ta, jota hoi­dim­me.

Puu­tar­ha­töi­den li­säk­si Ii­ris Ve­sa­lai­sen sy­dän syk­kii va­paa­eh­tois­työl­le. Yk­si kiin­nos­tuk­sen koh­teis­ta on su­ku­seu­ra­toi­min­ta, jo­hon hä­net – ja koko per­heen lä­hi­su­kua myö­ten – in­nos­ti Mar­kus-veli. Ii­ris Ve­sa­lai­nen on vuon­na 2004 pe­rus­te­tun Kaar­tis­ten Su­ku­seu­ran pe­rus­ta­ja­jä­sen ja ra­has­ton­hoi­ta­ja. Seu­ra juh­li äs­ket­täin 20-vuo­tis­ta tai­val­taan Mik­ke­lis­sä.

– Su­ku­seu­ram­me on teh­nyt mit­ta­vaa su­ku­tut­ki­mus­ta, ja nyt käy­tös­sä on su­ku­tut­ki­ja Ari Ko­leh­mai­sen ko­ko­a­maa tie­toa uu­sien, sy­väl­lis­ten dna-tut­ki­mus­ten myö­tä. Kak­si­vuo­ti­sen tut­ki­muk­sen lo­pul­li­nen ra­port­ti on käy­tet­tä­vis­säm­me ke­vääl­lä 2025.

Ete­lä-Sa­vos­sa, eri­tyi­ses­ti Sul­ka­val­la ja Sa­von­lin­nas­sa, Kaar­ti­sia on asu­nut run­saas­ti jo 1300-lu­vul­ta läh­tien. Ju­van Kil­po­las­sa Kaar­ti­sia tie­de­tään asu­neen ai­na­kin 1600-lu­vun lo­pul­ta läh­tien.

– Sa­vos­ta on tul­lut Kou­vo­lan seu­dul­le pal­jon vä­keä. Ku­ten he sa­vo­lais­huu­mo­ril­la pu­hui­vat, ”tän­ne Ame­rik­kaan”. Niin mi­nun­kin su­ku­ni 1920-lu­vul­la tuli.

Ii­ris Ve­sa­lai­nen toi­vot­taa kaik­ki Kaar­ti­set mu­kaan yh­dis­tyk­sen toi­min­taan. Li­sä­tie­toa löy­tyy osoit­tees­ta www.kaar­tis­ten­seu­ku­seu­ra.fi.