Mielipide: Onnellisen kansan totuuden hetket
Mielipide: Ihmiset ovat kauhuissaan leikkureista ja ALV:n korotuksesta
Perinteet kunniassa Kansallisena veteraanipäivänä
Kymenlaakson kauppakamari: Väylämaksun palauttaminen on kilpailukykyä heikentävä päätös
Mielipide: Muutama numerotieto mietittäväksi Ratamopäätöksestä
Akkutehtaasta jätettiin adressi ministereille – CNGR:n mukaan Haminan akkutehdasta ei voida rinnastaa muihin tehtaisiin ratkaisuiltaan
Henkilö: Ahkera mielipidekirjoittaja Jukka Poikolainen herättää vahvoja reaktioita, puolesta ja vastaan – ”Yritän olla humanisti”
Rallicrossia triplasti Tykkimäellä
Mauno kutsuu kävelylle hyvä asian puolesta
Tykkimäen huvipuiston kesän uutuuslaite kohoaa 38 metriin
Digiasemalta uutta osaamista yrityksille
Palveleva kangaskauppa
Luksulla valmistaudutaan Tammikuun talkoisiin
Kotihoitoa Kouvolassa - Myö välitetään sinusta!
Miun & ihanan kaupan tarina
Toisen maailmansodan aiheuttamia vahinkoja Kotkassa Enso-Gutzeitin asuinrakennuksessa.
Kuva: Kymenlaakson museo/F.Eriksson
Kahvi loppui kokonaan
Puistot kynnettiin perunamaiksi ja takapihat täyttyivät kanikopeista.
ILONA RANTALA
Maamme elintarvikehuollon kannalta tilanne Saksan vaikutuspiirissä muuttui meille varmemmaksi ja paremmaksi. Välirauhan aikana olimme saaneet välttämättömiä tarvikkeita vain Ruotsin ja Petsamossa sijaitsevan Liinahamarin sataman kautta. Saksa hallitsi silloin Itämerta. Tästä “Jäämerentiestä” tuli suomalaisten elämänlanka.
Pienten kuorma-autojen kuskit tekivät ihmetyön välillä Liinahamari-Rovaniemi. Rautatie hoiti tuotteet edelleen eteläiseen osaan maatamme.
Tiet Lapissa olivat surkeita. Jopa bensiiniä kulki Amerikasta Petsamoon, missä satama ruuhkautui. Isäni kipparoima S/S Delawarekin teki kaksi matkaa Jäämeren kautta USA:n ja Liinahamarin välillä. Kesällä 1941 loppui tuo liikenne, kun liittoutuneista länsivaltioista tuli Suomen vihollismaita.
Pelkästään puolet tarvitsemastamme viljasta tuli jatkosodan aikana Saksan kautta. Suomi oli onneksemme silloin hyvin maatalousvaltainen maa. Jokaisella kunnalla ja isolla kylällä oli omat meijerinsä ja teurastajansa.
Lähes kaikilla maaseudun perheillä oli oma sika tai pari lammasta ja sivummalla asuvilla vielä lehmäkin. Kaupungeissa suurin osa puistoista oli kynnetty perunamaiksi ja asuintalojen takapihat täyttyivät kanikopeista ja pienistä kasvimaista.
Elettiin juuresten, perunan, kaalin ja niukkojen, säännösteltyjen elintarvikkeiden varassa. Lapset saivat kuitenkin 6 desilitraa maitoa päivässä, aikuiset kaksi. Piimää ei ollut silloin vielä maitokaupassa myynnissä.
Tanskasta saatiin munapulveria. Saksa arvosti miehittämäänsä Tanskaa elintarvikkeiden tuottajana. Vaikeimpana vuonna 1942 aikuiset eivät saaneet ollenkaan munia ja lapsetkin vain kaksi munaa kuukautta kohti. Kansanhuoltoministeriö jakoi kansalle erilaisia ostokortteja elintarvikkeitten hankintaa varten. Raskaan työn tekijät saivat esimerkiksi suuremmat annokset.
Myös ikä oli ratkaiseva tekijä. Kortit olivat parin postikortin kokoisia ja täynnä kuponkeja. Kaupassa pienten kuponkien leikkaaminen ostokorteista oli kauppiaalle työlästä ja aikaa viepää. Ne piti hänen vielä liimata virastoihin lähetettäville arkeille. Kontrolli pelasi.
Lähes kaikki elintarvikkeet olivat jatkosodan aikana säännösteltyjä, jossain vaiheessa kalakin. Kaupasta kuitenkin riitti asiakkaille maitoa, voita, munia, jauhoja, lihaa ja sokeria korttiannosten sallimat määrät.
Tärkeimmän ravinnon lähteen, perunan, osalta oli vuosi 1942 kaikkein vaikein. Takana oli huono perunakesä ja talvi pakkasineen palellutti loputkin. Lanttua syötiin sinä talvena runsaasti erilaisissa muhennoksissa ja keitoissa, joihin yritettiin saada luita seassa keittämällä makua.
Kahvi loppui täysin toisena jatkosodan vuotena. Vielä 1941 juotiin korviketta, missä oli oikeaa kahvia seassa 10 prosenttia. Viljaa, sikuria ja juureksia paahdettiin pohjaksi kahvinpapuja korvaamaan.
Viimeisinä sotavuosina juotiin vastiketta, missä ei ollut grammaakaan kahvinpapuja raaka-aineena. Kaukaisia tuotteita, niin sanottuja siirtomaatavaroita ei saatu, kun joka puolella maailmaa sodittiin.
Teen lehtinä käytettiin vadelman tai puolukan lehtiä. Hyvältä maistui, kun sitä nautittiin ennen kouluun menoa pihlajanmarjamarmeladilla päällystetyn näkkileivän kera.
Kaupunkilaiset kasvattivat perunaa maalaistaloissa ja maksoivat siitä vuokran osallistumalla maatalon töihin. Yksi hehto perunan siementä teetti aikuisella viisi kymmenen tunnin työpäivää maataloustöissä. Lapsetkin osallistuivat samalla tavalla näihin talkoisiin.
Kitkemishommat turnipsi- ja lanttumailla sopivat lapsille. Lasten työpäivät olivat tietysti lyhyempiä, mutta he ahersivat aikuisten päiviä useammin.
Juttusarjassa kotkalaislähtöinen, nykyään Juankoskella asuva Ilona Rantala muistelee sotavuosia kotkalaislapsen silmin.
(05) 210 4400
PL 238, 48101 Kotka
Kymenlaaksonkatu 10, 48100 Kotka (avoinna sopimuksen mukaan)
myynti@pkank.fi
aineistot@pkank.fi
toimitus@pkank.fi
etunimi.sukunimi@pkank.fi
Teija Piipari
Sivustomme käyttää evästeitä.