Suomen merimuseo Kotkassa esittelee meren inspiroimaa huippumuotia ja klassikoita vuosikymmenien varrelta
Mielipide: Onnellisen kansan totuuden hetket
Mielipide: Ihmiset ovat kauhuissaan leikkureista ja ALV:n korotuksesta
Perinteet kunniassa Kansallisena veteraanipäivänä
Kymenlaakson kauppakamari: Väylämaksun palauttaminen on kilpailukykyä heikentävä päätös
Akkutehtaasta jätettiin adressi ministereille – CNGR:n mukaan Haminan akkutehdasta ei voida rinnastaa muihin tehtaisiin ratkaisuiltaan
Henkilö: Ahkera mielipidekirjoittaja Jukka Poikolainen herättää vahvoja reaktioita, puolesta ja vastaan – ”Yritän olla humanisti”
Rallicrossia triplasti Tykkimäellä
Mauno kutsuu kävelylle hyvä asian puolesta
Tykkimäen huvipuiston kesän uutuuslaite kohoaa 38 metriin
Digiasemalta uutta osaamista yrityksille
Palveleva kangaskauppa
Luksulla valmistaudutaan Tammikuun talkoisiin
Kotihoitoa Kouvolassa - Myö välitetään sinusta!
Miun & ihanan kaupan tarina
-Minut vedettiin täysin kölin alta, mutta kokemus muutti minua ihmisenä. Siksi se oli parasta, mitä minulle saattoi käydä, pohtii Kikka Seppä Pipsa-koira vierellään.
Kuvat: Teija Piipari
Kikalla ei mennyt hommat putkeen
Karhulasta lähtöisin oleva Kikka Seppä sai fantastisen idean, jolla sotki elämänsä vuosikausiksi.
Teija Piipari
– Onko tuossa kahvia? Voi että tämä on ihana paikka. Minne mennään istumaan? Hei, missä Pipsa on?
Kikka Seppä touhuaa kahvikuppostaan pöytään Tulikukossa Kotkan Sapokassa. Kymmenvuotias Pipsa, aina ja kaikessa mukana kulkeva australianterrierin ja jackrussellinterrierin sekoitus, ”ausseli”, kuten emäntänsä rodun määrittelee, on löytänyt makuupaikkansa tuolin alta.
Kaikki on siis hyvin. Tänään mikään eikä kukaan ole hukassa.
Mutta kymmenen vuoden ajan Kikka Seppä oli aivan hukassa.
Tule meille opiskelemaan pukeutumisneuvojaksi, luki Kikka Seppä lehdestä. Sinusta voi tulla jopa pukeutumisneuvojamestari, mainosti Helsingin ammattioppilaitos.
Seppä näki tilaisuutensa: Mestari! Se minä haluan olla! Hän haki opiskelemaan vaatetusalan erikoisammattitutkintoa pukeutumisneuvojan linjalle, pääsi sisään ja valmistuttuaan pulitti vielä 200 euroa mestarinarvosta. Summalla hän sai kotiinsa postitetun mestarintaulun, jonka kehysti ja ripusti seinälle.
– Onhan se nyt hienompaa olla pukeutumisneuvojamestari kuin pelkkä pukeutumisneuvoja, Seppä puistelee päätään huvittuneena.
Kikka Seppä päätti perustaa pukeutumisneuvojayrityksen, joten seuraava etappi oli yrittäjäkurssi.
– Sen päätteeksi tein itsestäni toimitusjohtajan. Sitten asiat eivät menneetkään kuten olin ajatellut.
"En voinut kuvitella, että tuosta matkasta tulisikin selviytymistarina silpputuloineen, asumistukineen, ase ohimolla ja löyhä hirttosilmukka kaulassa."
-Pipsa ja koirapuisto pitivät minua kasassa. Koirapuiston ihmisistä tuli turva- ja ystävyysrinkini.
Tuore pukeutumisneuvojamestari ja toimitusjohtaja pukeutuu violettiin silkkiliinaan ja Ritva Fallan suunnittelemaan harmaaseen villahousupukuun, nappaa nahkaisen työlaukun ja lähtee hurmaamaan asiakkaita. Hän verkostoituu, pitää kurssia työväenopistossa, kirjoittaa kirjat Jokamiehen vaatekaappi ja Löydä oma tyylisi – joka naisen pukeutumisopas, antaa lehtihaastatteluja.
Silti lunta tulee tupaan joka suunnasta ja elämä on yhtä sinnittelyä.
"Aamulla herään hienoiseen matalapaineeseen. Kerään rohkeuteni ja etsin puhelimesta sosiaalitoimiston numeron. Kerron tyhjyyttään ammottavasta jääkaapistani ja neljästä eurostani."
Marraskuussa 54 vuotta täyttävä Kirsi ”Kikka” Seppä syntyi ja kävi koulut Karhulassa. Kirsistä tuli Kikka, kun hän pikkutyttönä luki ponikirjaa, jossa seikkaili ponityttö Kikka.
– Olen ollut hevostyttö pienestä tähän päivään. Vain äitini kutsuu minua Kirsiksi.
Ylioppilaskesän ja vielä osan syksyäkin Kikka Seppä työskenteli siivoojana Ahlströmin tehtaalla. Mielessä kyti kuitenkin suuremmat ympyrät. Olihan kavereita muuttanut jo keväällä Helsinkiin.
– Ravintola Xanadun vessassa luokkakaverini houkutteli minutkin. Sitten tammikuussa 1987 pakkasin tavarani kahteen muovikassiin ja lähdin niin, että henkselit paukkui. Pääsin silloisen Taidekorkeakoulun pääsykoevaiheeseen ja tunsin, että nyt ovat kaikki ovet auki. Kotkassa käydessäni kuljin nenä pystyssä. Mutta pian alkoi Helsinki opettaa, ettei kaikki niin helppoa olekaan. Taidekorkeastakin jäin parin pisteen päähän.
Hän aloitti Hotelli Hesperiassa aamiaistarjoilijana, kunnes sai määräaikaisia pestejä rahalaitoksissa omaisuudenhoitajana.
– Lähdin Helsinkiin juuri ennen lamaa, aikana, jolloin töitä kuin töitä oli tarjolla pelkillä ylioppilaspapereillakin.
Seppä mm. pyöritti musaklubia legendaarisessa Lepakossa, opiskeli artesaaniksi ja yo-merkonomiksi, teki töitä hevostalleilla ja eri vaatemyymälöissä johtotehtävissä. Hieno pesti oli olla neljä vuotta Marimekolla Kämp Galleriassa.
– Kirsti Paakkanen rekrytoi minut. Opin häneltä paljon.
Lopulta Kikka Seppä saa voimia kammeta itsensä ylös pienyrittäjän ahdingosta.
"Se iski tajuntaani kuin kanuunan kuula: olin työtön, keski-ikäinen, vailla korkeampaa koulutusta ja jokseenkin yhteiskunnan rattailta tipahtanut nainen, joka ei tiennyt, että mitähän sitä seuraavaksi tekisi. Miten olenkaan onnistunut järjestämään itseni tällaiseen sekasotkuun?"
Seppä ryhtyy kirjoittamaan. Ensin pieniä pätkiä kerrallaan, jotta saa asioihin tolkkua. Kun paperilla on pieniä ja myöhemmin suuria ajatuksia, alkaa seuraava askel hahmottua kuin vahingossa: tästähän voisi syntyä kirja.
– Aloin kirjoittaa itseni ulos siitä kaikesta kurjasta, mihin olin itseni sotkenut. Kirjoittaminen on minulle luontainen tapa ilmaista itseäni. Näin, että minulla on tarinan ainekset.
Siinä hetkessä suurena apuna ovat Pipsa ja ”ikuiselle heppatytölle” rakas lainahevonen Pappa, sekä historian yksitoista, vähemmälle huomiolle jäänyttä inspiroivaa naista, jotka esimerkillään kannustavat epäonnista yrittäjää menemään aina vain syvemmälle löytääkseen avaimet itsensä näköiseen elämään.
"Sinnittelin monta vuotta, kunnes peilistä ei katsonut enää hyvällä tahdollakaan kuin korkeintaan jonkinlainen selviytymisen erikoisasiantuntija. Ymmärsin, että minun täytyy päästä eroon päähäni jämähtäneestä pakkomielteestä. Suurenmoista pukeutumisneuvojamestarin uraa ei ollut näköpiirissä. Eikä sellaista ollut koskaan edes ollut."
-Ehkä kirjailija George Sandia kohtaan tunnen suurinta hengenheimolaisuutta, viittaa Kikka Seppä kirjansa naisiin.
Elokuussa ilmestynyt Ei mitään pikku naisia (Like Kustannus) kertoo Kikka Sepän kokemuksista pukeutumisneuvojamestarina ja yrittäjänä, jonka taival ei missään vaiheessa ollut tähtiin kirjoitettu, vaan oli surkeaa alusta loppuun – kunnes lopulta nuupahti kokonaan kasaan.
"Olin ollut niin kiintynyt ajatukseen hienosta urastani, etten ollut tajunnut eläneeni vuosi toisensa jälkeen reippaasti köyhyysrajan alapuolella."
Kirjassa Seppä peilaa tarinaansa muun muassa Bysantin keisarinna Theodoraan, arkkitehti-muotoilija Aino Aaltoon sekä taiteenkerääjä Peggy Guggenheimiin.
"Olen ammatiltani pukeutumisneuvoja. Se on ammatti, joka saa ihmiset yleensä joko täydelle sotajalalle tai tuntemaan jonkinlaista myötähäpeää puolestani. Vielä luultavammin se ei sano kuulijalle yhtään mitään."
– Minut vedettiin täysin kölin alta, mutta koskaan en ole katunut mitään. Palautteen mukaan onnistuin ammatissa, mutta yrittämisessä en onnistunut lainkaan. Kokemus muutti minua ihmisenä, opin solidaarisuutta ja nöyryyttä, joten se on ollut parasta, mitä minulle voi käydä. Edelleenkään eivät tuloni ole isot, mutta loppujen lopuksi ihminen tulee toimeen aika pienellä.
Mestarintaulu on yhä tänäkin päivänä kehyksissä seinällä.
– Se ansaitsee olla siinä. Sen takia tulin sotkeneeksi hommani kymmenen vuoden ajaksi, joten se olkoon minulle muistutuksena.
Myös housupuku on vielä olemassa.
– Tosin housut ovat ehkä jääneet pieneksi, epäilee Seppä.
Kikka Sepän suu käy taukoamatta. Rempseä ja suorapuheinen, hirveän kova puhumaan, se minä olen, hän myöntää.
– Tämä kyllä huolestuttaa minua välillä, hän sanoo ja nauraa.
Ei mitään pikku naisia on Kikka Sepän kolmas kirja.
Sepän nykyinen koti, 27-neliöinen vuokrayksiö on itäisessä Helsingissä, Roihuvuoressa eli Roihiksessa.
– Roihis on pieni kyläyhteisö. Sinne on muuttanut paljon kulttuurialan keskiluokkaa, joilla on paljon ideoita mutta vähän rahaa. Tykkään paikasta kovasti. Vieressä ovat meri ja upea kirsikkapuisto, on paljon luontoa. Pipsa pääsee olemaan enemmän vapaana kuin mitä täällä.
Tällä hetkellä kaikki on hyvin. Kupissa on vielä kahvia, vierellä oma Pipsa, ja silmä lepää syksyisessä maisemassa.
Kikka Seppä on parin viikon reissulla Karhulan Ristinkalliossa asuvan äitinsä luona. Vanhassa kotitalossa, josta on mukavat muistot. Verkko-opinnot kulttuurituottajaksi Humanistisessa korkeakoulussa etenevät hyvää vauhtia.
Seuraavan kerran Kikka Seppä tulee Kotkaan kuun lopulla, ja joulukin on täällä suunnitteilla. Hän haaveilee myös jatko-opinnoista.
"Tein sen! Minä todella tein sen! Lopulta kirjoitin itseni minuksi."
Lainausmerkein olevat kohdat ovat Kikka Sepän kirjasta Ei mitään pikku naisia.
(05) 210 4400
PL 238, 48101 Kotka
Kymenlaaksonkatu 10, 48100 Kotka (avoinna sopimuksen mukaan)
myynti@pkank.fi
aineistot@pkank.fi
toimitus@pkank.fi
etunimi.sukunimi@pkank.fi
Teija Piipari
Sivustomme käyttää evästeitä.