Hyvinvointialueen palvelulautakunta: Elimäen, Jaalan ja Miehikkälän terveysasemat lakkautetaan
Mielipide: Kok–PS-hallitus vastaa Kouvolan yöpäivystyksen kohtalosta
Pääesiintyjänä tuplatohtori Loviisasta
Pekka Korpivaara vaatii Kymenlaakson hyvinvointialueen johtajaylilääkärin erottamista – Hyvinvointialue puolustaa johtajaylilääkäriä
Turvallisuustapahtuman teemana päihteet – Nuorten päihteidenkäyttö näkyy Kotkassa huolestuttavalla tavalla
Akkutehtaasta jätettiin adressi ministereille – CNGR:n mukaan Haminan akkutehdasta ei voida rinnastaa muihin tehtaisiin ratkaisuiltaan
Henkilö: Ahkera mielipidekirjoittaja Jukka Poikolainen herättää vahvoja reaktioita, puolesta ja vastaan – ”Yritän olla humanisti”
Pekka Korpivaara vaatii Kymenlaakson hyvinvointialueen johtajaylilääkärin erottamista – Hyvinvointialue puolustaa johtajaylilääkäriä
Rallicrossia triplasti Tykkimäellä
Mauno kutsuu kävelylle hyvä asian puolesta
Wiinijuhlat Kuusankoskella
Digiasemalta uutta osaamista yrityksille
Palveleva kangaskauppa
Luksulla valmistaudutaan Tammikuun talkoisiin
Kotihoitoa Kouvolassa - Myö välitetään sinusta!
Ilona Rantala esittelee isänsä, laivojen päällikkönä toimineen Eino Palomäen, kuvaa.
Erika Suominen
Koulupäivä katkesi pommitukseen
Ilona Rantalan pikkuveli muistaa yhä pommituslentäjän ulkonäön.
ILONA RANTALA
Marraskuun 30. päivänä 1939 kello 10 alkoi minun, Kotkan keskuskansakoulun toista luokkaa käyvän oppilaan laskentotunti voimakkaan paukutuksen pelästyttämänä. Kuin lekalla olisi peltiseinää nuijittu. Pommitus! Sireenit ulvoivat. Pommisuojaan oli juostava koulun kellariin. Koulunkäynti loppui siihen sinä lukukautena.
Kotona odotti kaaos. Ikkunaruudut levisivät säpäleinä pommituksen jäljiltä lattioilla. 4-vuotias pikkuveljeni itki shokkitilassa äidin sylissä. Äiti oli juuri palannut opettajan työstään kotiin ja yritti rauhoittaa lasta, joka vielä nyt 85-vuotiaana muistaa matalalla lentäneen pommikoneen lentäjän ulkonäön.
Anni-täti, kotiapulaisemme, oli pakkaamassa tarpeellisia tavaroita matkalaukkuihin. Lapsiperheiden oli lähdettävä evakkoon rannikkokaupungeista. Saimme yhdessä naapureiden kanssa kuorma-auton kyyditsemään meitä äidin lapsuuden kotiin Asikkalaan, missä kuluikin koko talvisodan aika.
Isäni, suomalaisen rahtilaivan s/s Kotkan päällikkö, oli juuri tämän pommituspäivän aamuna lähtenyt Kotkan satamasta ulos kohti Pohjanmerta. Alus ei tullut talvella enää takaisin, vaan kuljetti talvisotaan tarkoitettuja aseita Englannista Norjaan, Narvikiin. Sieltä ne oli tarkoitus rahdata junalla maahamme.
Itämeri oli tukossa, Pohjanmerikin vaarallinen. Saksa veljeili silloin vielä Neuvostoliiton kanssa ja heidän miinansa, torpedonsa ja pommituksensa upottivat aluksia. Sodan syttyminen yllätti valtiojohtommekin.
Koko menneen vuoden ajan oli käyty raskaita neuvotteluja itäisen naapurin kanssa. Koulunkäyntikin oli sodan pelossa pysähdyksissä muutaman viikon syksyn aikana. Kuviteltiin diplomatian auttaneen. Kouluissakin aloitettiin opetus marraskuun puolivälissä.
Tätä iloa ei sitten kestänyt kuin pari viikkoa. 105 päivää kestänyt taistelumme päättyi 13. maaliskuuta vuonna 1940 välirauhaan. Suomi säilyi itsenäisenä. Neuvostoliitto tosin vaati meiltä aluemenetyksiä, Karjalan alueen isoimpana. Kymmenen prosenttia kansasta menetti kotiseutunsa.
Tämän vuoden syyskuun 1. päivänä on kulunut 80 vuotta vuotta siitä, kun Saksan motorisoidut joukot tunkeutuivat Puolaan. Siellä oli jopa ratsuväkeä vanhanaikaisesti keihäitten kanssa vastassa.
Kun Ranska ja Englanti tulivat Puolan avuksi, katsotaan 2. maailmansodan alkaneen. Euroopalla oli edessään kauhun vuodet. Aseet hiljenivät lopullisesti vasta vuonna 1945.
Kesäkuussa vuonna 1941 Saksan ystävyys Neuvostoliittoon oli loppunut. Saksa aloitti sotaretkensä itään. Eurooppahan oli jo edellisten vuosien aikana kokenut raskaita asioita, kun Hitler joukkoineen oli miehittänyt useita valtioita.
Tässä sekasortoisessa poliittisessa tilanteessa joutui Suomi samalle puolelle Saksan kanssa taistelemaan Neuvostoliittoa vastaan. Jatkosotamme alkoi heti juhannuksen jälkeen vuonna 1941.
Juttusarjassa kotkalaislähtöinen, nykyään Juankoskella asuva Ilona Rantala muistelee sotavuosia kotkalaislapsen silmin.
(05) 210 4400
PL 238, 48101 Kotka
Kymenlaaksonkatu 10, 48100 Kotka (avoinna sopimuksen mukaan)
myynti@pkank.fi
aineistot@pkank.fi
toimitus@pkank.fi
etunimi.sukunimi@pkank.fi
Teija Piipari
Sivustomme käyttää evästeitä.