Rauhan viesti -kevätkonsertti Ukrainan hyväksi Myllykosken kirkossa
Mielipide: Ratamon yöpäivystyksen lopetus – säkillä valoa pirttiin ja pimeää ulos
Hyvinvointialueen palvelulautakunta: Elimäen, Jaalan ja Miehikkälän terveysasemat lakkautetaan
Mielipide: Kok–PS-hallitus vastaa Kouvolan yöpäivystyksen kohtalosta
Pääesiintyjänä tuplatohtori Loviisasta
Akkutehtaasta jätettiin adressi ministereille – CNGR:n mukaan Haminan akkutehdasta ei voida rinnastaa muihin tehtaisiin ratkaisuiltaan
Henkilö: Ahkera mielipidekirjoittaja Jukka Poikolainen herättää vahvoja reaktioita, puolesta ja vastaan – ”Yritän olla humanisti”
Pekka Korpivaara vaatii Kymenlaakson hyvinvointialueen johtajaylilääkärin erottamista – Hyvinvointialue puolustaa johtajaylilääkäriä
Rallicrossia triplasti Tykkimäellä
Mauno kutsuu kävelylle hyvä asian puolesta
Wiinijuhlat Kuusankoskella
Digiasemalta uutta osaamista yrityksille
Palveleva kangaskauppa
Luksulla valmistaudutaan Tammikuun talkoisiin
Kotihoitoa Kouvolassa - Myö välitetään sinusta!
Joulun viettoa ja jännittäviä hetkiä Pyhtään Siltakylässä. Kuva on kirjasta Joulumuistoja Pyhtäältä, Lehtimäen kokoelmasta ja Pyhtään kotiseutuarkistosta.
Pyhtään kivikirkossa oli jouluna kylmä
Uudessa kirjassa muistellaan, että entisaikojen tapaninajojen hevoskuskit keräsivät matkalla viinaa ja ruokaa.
Ulla-Maija Sievinen
Joulu alkoi Tuomaanpäivänä. Silloin piti rukki laittaa pois, sillä jos vielä kehräsi, alkoi kummitella. Oli myös hyvä, jos sinä aamuna juotiin jouluolutta ja röyhtäistiin päälle. Aamulla syötiin siansorkkia, ja luut kerättiin metsään, jotta siat löytäisivät tulevana suvena ruokansa metsästä. Jouluksi poltettua viinaa alettiin maistella.
Kotkalaisen tietokirjailija Sanna Lönnforsin ja Pyhtään Valo ry:n yhteistyönä on syntynyt sympaattinen ja kiinnostava uutuuskirja Joulumuistoja Pyhtäältä. Se tempaisee lukijansa menneiden vuosisatojen joulunviettoon. Vaikka joulun vieton tavat olivat kovin erilaiset kuin nykyään, joulu oli aina suuri ja odotettu juhla.
Mukana on monien pyhtääläisten ihmisten muistoja.
Ennen 1800-luvun puoliväliä syntynyt Heikki Böhl on muistellut, että jouluaattona saunan jälkeen sytytettiin ulos pystyvalkeat ja talikynttilät. Joissakin taloissa emäntä toi aattoaamuna pöydälle ison lakanan ja sen päälle paistetun lehmän reiden, sen päälle sianreiden ja komeaksi lopuksi päälle vielä lampaanreiden.
Pöytään kannettiin myös leipiä ja piirakoita ja muuta ruokaa, ja herkut pidettiin pöydässä koko joulun ajan. Joulupukkia ei vielä tunnettu eikä lahjoja annettu.
Jouluyö oli monille pelottavakin. Joulutonttujen näkeminen tiesi huonoa, ja navetasta ja tallista otettiin avaimet pois, etteivät noidat pääsisi sisään.
Jouluaamuna muistettiin myös eläimiä. Hevosten kauravakkaan roiskutettiin jouluolutta, jopa viinaa, samoin lehmien leiville. Eläintenkin piti tietää, että nyt oli joulu.
Länsikyläläisen Anton Falkin (s.1898) mukaan tupa siivottiin jouluaatoksi, lattialaudat kuurattiin valkoisiksi ja muurit kalkittiin. Lattialle levitettiin ruisolkilyhteitä, ja suurelle pöydälle laitettiin iso valkoinen pellavaliina.
Jouluateriaan kuului isossa leivinuunissa valmistettua peruna- ja naurismuhennosta, kinkkua tai lampaanreittä, ohrapuuroa maidon ja voisilmän kanssa sekä pannukakkuja. Ruoka huuhdeltiin alas oluella.
Joulukirkkoon lähdettiin koko perheen voimin, vanhukset tosin jäivät usein kotimiehiksi. Tunnelma oli korkealla: reessä oli vällyt, joskus hirvennahatkin, ja kulkuset ja helistimet kilahtelivat. Takaisin tullessa ajettiin kilpaa ja uskottiin, että voittajien pellavat kasvoivat kesällä pisimmiksi ja viljat tuleentuivat ajoissa.
Pyhtään kivikirkossa oli kylmä, ja monilla oli turkit päällä ja käsineet kädessä. Myöhemmin kirkkoon saatiin kamiina, mutta viikon kylmillään olleet paksut kiviseinät eivät hevillä lämmenneet.
Ahvenkosken kartanon aatelisto, Indrenius-Zalewskit ja Clayhillsit, istuivat kirkossa etupenkissä, ja heidän takanaan istuivat torpparit. Kun väki tuli kirkosta, ostettiin myymään tulleilta leipureilta korvapuusteja kotiin tuliaisiksi.
Joulupäivänä ihmiset pysyivät kodeissaan. Mutta tapanina lähdettiin tapaninajoon, ja ajajat kerjäsivät matkalla ruokaa ja paloviinaa. Illalla tansseissa viinat juotiin parempiin suihin.
Nälkävuosina 1860-luvulla joulut olivat hyvin köyhiä. Anton Falk kertoi, että 13-vuotias Hinrik-poika lähetettiin pitkälle matkalle Isnäsiin läntiseen Loviisaan. jossa makasi jauholasteineen jäätynyt kuunari. Sieltä saatiin ainekset joulun ruisleipiin.
Joulumuistoja Pyhtäältä -kirjaa saa ostaa Pyhtään Valo ry:n kautta (info@pyhtaanvalo.fi). sekä Siltakylästä K-Market Siltiksestä ja pizzeria Tropicista.
(05) 210 4400
PL 238, 48101 Kotka
Kymenlaaksonkatu 10, 48100 Kotka (avoinna sopimuksen mukaan)
myynti@pkank.fi
aineistot@pkank.fi
toimitus@pkank.fi
etunimi.sukunimi@pkank.fi
Teija Piipari
Sivustomme käyttää evästeitä.