3G:n alasajo alkaa Nastolasta, Iitistä ja Kuusankoskelta
Mielipide: Koulutuksen ja ammattien sukupuolittuneisuuden purku on mahdollista vain, jos muutamme omaa toimintaamme
Kouvolan ympärivuorokautisen päivystyksen lakkauttaminen toisi lisää kustannuksia 4–9 miljoonaa euroa
Viihdekuoro Stemmareilta sulosäveliä kevään kunniaksi
Yritysten hankkeisiin on haettavissa miljoonia euroja EU-rahaa tänä vuonna
Akkutehtaasta jätettiin adressi ministereille – CNGR:n mukaan Haminan akkutehdasta ei voida rinnastaa muihin tehtaisiin ratkaisuiltaan
Henkilö: Ahkera mielipidekirjoittaja Jukka Poikolainen herättää vahvoja reaktioita, puolesta ja vastaan – ”Yritän olla humanisti”
Rallicrossia triplasti Tykkimäellä
Mauno kutsuu kävelylle hyvä asian puolesta
Tykkimäen huvipuiston kesän uutuuslaite kohoaa 38 metriin
Wiinijuhlat Kuusankoskella
Digiasemalta uutta osaamista yrityksille
Palveleva kangaskauppa
Luksulla valmistaudutaan Tammikuun talkoisiin
Kotihoitoa Kouvolassa - Myö välitetään sinusta!
Mielipide: Pelkään sitä, kun en enää pysty huolehtimaan itsestäni
Katsoin Perjantai-ohjelman ja lähihoitajien työtä kuvaavan dokumentin. Huonosti liikkuvia vanhuksia kodeissaan ainoana apunaan lähihoitajan 15 minuuttia kestävä käynti, jonka aikana tämä huolehti itse kunkin lääkkeistä, kyseli, onko hänen asiakkaansa tänään syönyt ja muistutti, että ranteessa on hätäranneke. Rollaattorin avulla kulkevaa naista lähihoitaja saatteli vessaan ja takaisin. Mietin, miten vanhus selviää, kun sattuu tulemaan toinen hätä.
Erään miehen alapesun hoitaja suoritti – sitä ei tietenkään tarkasti kuvattu, mutta hoitajan liikkeistä sen näki – ja vaihtoi tälle puhtaat alushousut. Toisen miehen turvonneita jalkoja voiteli ja lähtiessään harjasi tämän lumiset portaat.
Dokumentissa kuvattiin 6–7 vanhaa, kotonaan asuvaa ihmistä, mutta lähihoitajan vastuulla heitä oli päivittäin 30. Ohjelmassa kerrottiin, että tuo hoitajan varttitunnin käynti oli noiden vanhusten ainoa päivittäinen ihmiskontakti.
Olen juuri täyttänyt 81 vuotta. Aloitin ansiotyön 15-vuotiaana ja lopetin 63-vuotiaana. Työelämäni aikana olen iltakurssitin itseni aina uuteen ammattiin edellisen loputtua tai vanhennettua. En pelkää taivasta enkä helvettiä vaan elämistä siten, etten enää pysty huolehtimaan itsestäni. Lapset eivät minusta huolehdi, koska en sellaisia saanut. Hoidan itse asiani, maksan tietokoneella laskuni, laitan ruokani, käyn kävelyllä, kirjastossa, apteekissa ja kaupoissa, mutta milloin tahansa nuo taidot voivat kadota.
Liikun vielä omin jaloin, mutta jos menetän kävelykykyni, ei kukaan soita ovikelloani tullakseen kysymään, miten voin ja olenko syönyt ja ottanut lääkkeni. En tunne Kymenlaaksosta ketään, joten olisin lähihoitajan varassa, jos osaisin sellaista edes hakea, sillä olen tähän saakka käyttänyt yhteiskunnan terveyspalveluista vain sairaalaa ja terveyskeskusta.
Perjantai-dokkari ei lisännyt uskoa parempaan elämään. Mitenkähän asiat uuden komennon tultua muuttuvat ja muuttuvatko mitenkään. Eivät vanhukset Suomesta lopu vähään aikaan, joten tuollaistako elämää minun ja tuhansien muiden on tulevaisuudessa elettävä, vaikka verorahoillamme olemme kouluttaneet nykysuomalaiset kieli- ja ammattitaitoisiksi, jollaisia asioita korpikylässä vuonna 1940 syntynyt, piikomalla työelämänsä aloittanut ja tekstinkäsittelijänä lopettanut ei olisi osannut edes kuvitella.
Eeva Salminen
(05) 210 4400
PL 238, 48101 Kotka
Kymenlaaksonkatu 10, 48100 Kotka (avoinna sopimuksen mukaan)
myynti@pkank.fi
aineistot@pkank.fi
toimitus@pkank.fi
etunimi.sukunimi@pkank.fi
Teija Piipari
Sivustomme käyttää evästeitä.