Kouvola ei niele Ratamon yöpäivystyksen lakkautusta
Kotkan kaupunki perustaa luonnonsuojelualueen Mussaloon
Mielipide: Ei lopeteta ympärivuorokautista päivystystä!
Mielipide: Onko Israel terroristivaltio?
Mielipide: Kuolemasta on tehty liian steriiliä
Akkutehtaasta jätettiin adressi ministereille – CNGR:n mukaan Haminan akkutehdasta ei voida rinnastaa muihin tehtaisiin ratkaisuiltaan
Henkilö: Ahkera mielipidekirjoittaja Jukka Poikolainen herättää vahvoja reaktioita, puolesta ja vastaan – ”Yritän olla humanisti”
Rallicrossia triplasti Tykkimäellä
Mauno kutsuu kävelylle hyvä asian puolesta
Tykkimäen huvipuiston kesän uutuuslaite kohoaa 38 metriin
Digiasemalta uutta osaamista yrityksille
Palveleva kangaskauppa
Luksulla valmistaudutaan Tammikuun talkoisiin
Kotihoitoa Kouvolassa - Myö välitetään sinusta!
Miun & ihanan kaupan tarina
Mielipide: Soten kehittäminen – vuosikymmenen muutosprosessi
Olen paluumuuttaja takaisin Kymenlaaksoon. Toimin 15 vuotta Pirkanmaan sairaanhoitopiirin johtajistossa henkilöstön kehittämisen ja koulutuksen yksikössä (vastaava HYKS:ssa). Mielenkiinnolla luin entisen kollegani E-L Frilander-Paavilaisen (ANK 22.12.) kannanottoa. Olen hänen kanssaan monessakin samaa mieltä. Rakenteiden kehittämisessä hän nosti omahoitajuuteen perustuvan hoitoketjun. Se on osa hoidonporrastuksen madaltamista ja siihen hyvä lähitavoite. Hoidonporrastuksen madaltaminen on rakenteiden muutoksen tärkein tekijä. Kehittämisen tavoitteeksi tulee asettaa verkostoituva hoito, jossa keskiössä on asiakas/potilas ts. kansalainen. Nyt keskiössä on potilas / diagnoosi ja hoito linjautuu puhtaasti tämän kautta, kuten ketjussakin.
Ministeriön mukaan Soteen kuluu 11 tällä hetkellä aika erillään olevaa aluetta. Näiden alueiden kesken tulee rakentaa synergiaa, ei linjoja. Hoitoketju on lääketiedelähtöinen toimintamalli, jota erikoissairaanhoito on kehittänyt. Tauti tai diagnoosipohjalta hoito on vaiheistettu. Hoitoketju sujuvoittaa potilaan hoidon etenemistä, silloin kun hoito on aika standardi. Perusterveydenhuolto on ollut mukana vaihtelevalla motivaatiolla eikä se välttämättä ole palvellut heidän tilanteitaan esim. konsultointitarpeissa eikä se palvele sitäkään, että hoitoa keskitettäisiin lähemmäs potilaan elämää.
Samaan päätelmään tulin työntutkijana omassa väitöstyössäni erikoisairaanhoidon ja perusterveydenhuollon lääkäreiden yhteistyöstä. Potilas saattaa jäädä hyvin ulkopuoliseksi ja kohteelliseksi. Tulee mieleen johtamistyyleistä Lean-malli hyvine ja huonoine puolineen. Se on vaiheesta toiseen malli, jossa potilaan tulisi olla tietoisesti mukana. Kuitenkaan siihen ei kytkeydy soten muut toimialueet. Synergian kehittäminen onnistuu vain verkostomaisen rakenteen kehittämisellä. Verkoston tulee rakentua asiakas-potilaan lähtökohdista, jossa toiminta-alueiden työntekijöiden asiantuntijuus, lääkäreiden asiantuntijuus yhtenä, määrittää sen kenelle verkostovastuu kuuluu. Esim. pääkysymys liittyy vammaispalvelujen järjestämiseen. Siinä asiakas saattaa tarvita useamman alueen palveluita. Tänä päivänä hän on kuin pallo, joka vierii sinne tänne eikä kellään ole kokonaisnäkemystä (paitsi asiakkaalla itsellä). Hoitokertomukset kyllä kulkevat, mutta ei ne missään yhteisessä rakenteessa ole. Saattaa olla, että jopa aliarvioidaan toisten asiantuntijuutta tai nostetaan oma asiantuntijuus määrääväksi tekijäksi. Kyse myös toimintakulttuurin muuttamisesta, joka saattaa olla jopa kipeämpää kuin rakenteiden muuttaminen.
Hoidonporrastuksen kehittäminen alkoi -60 luvulla, kehiteltiin -70 luvulla ja - 80 luvulla tapahtui toteuttaminen. Ei se kivutonta ollut, mutta paransi potilaan asemaa. Verkostoituvan toiminnan kehittämiseen menee vuosia, ehkä ei kuitenkaan 20 vuotta. Digitaalisia ohjelmia on pilvin pimein ympäri Suomea ja ne kaikki ovat keskittyneitä jonkin tietyn ongelman ratkaisuun. Niinhän kehittäminen yleensä lähtee, ja antaa ponnen sille, että hoidon digiverkostoituva toiminta on mahdollinen. Se mahdollistaa myös jaetun asiantuntijuuden asiakas/potilaan eduksi.
Olen kirjoittanut artikkeleita potilaan roolin kehityksestä noin sadan vuoden ajalta, puoskareilta pelastettavasta aktiiviseksi palveluiden hakijaksi ja hoitoonsa vaikuttavaksi osapuoleksi. Loppukysymys on ollut – potilas on muuttunut, muutummeko me, siis terveys- ja sosiaalialan järjestelmät ja asiantuntijat? Pystymmekö palvelurakenteiden ja toimintakulttuurimme muutokseen? Se heiluttaa meitä kaikkia, niin kansalaisia kuin henkilöstöä, mutta ei kaada.
Tuulia Paane-Tiainen (kok.)
FT, KM, emerita
Aluevaaliehdokas
Kotka
(05) 210 4400
PL 238, 48101 Kotka
Kymenlaaksonkatu 10, 48100 Kotka (avoinna sopimuksen mukaan)
myynti@pkank.fi
aineistot@pkank.fi
toimitus@pkank.fi
etunimi.sukunimi@pkank.fi
Teija Piipari
Sivustomme käyttää evästeitä.