Suomen merimuseo Kotkassa esittelee meren inspiroimaa huippumuotia ja klassikoita vuosikymmenien varrelta
Mielipide: Onnellisen kansan totuuden hetket
Mielipide: Ihmiset ovat kauhuissaan leikkureista ja ALV:n korotuksesta
Perinteet kunniassa Kansallisena veteraanipäivänä
Kymenlaakson kauppakamari: Väylämaksun palauttaminen on kilpailukykyä heikentävä päätös
Akkutehtaasta jätettiin adressi ministereille – CNGR:n mukaan Haminan akkutehdasta ei voida rinnastaa muihin tehtaisiin ratkaisuiltaan
Henkilö: Ahkera mielipidekirjoittaja Jukka Poikolainen herättää vahvoja reaktioita, puolesta ja vastaan – ”Yritän olla humanisti”
Rallicrossia triplasti Tykkimäellä
Mauno kutsuu kävelylle hyvä asian puolesta
Tykkimäen huvipuiston kesän uutuuslaite kohoaa 38 metriin
Digiasemalta uutta osaamista yrityksille
Palveleva kangaskauppa
Luksulla valmistaudutaan Tammikuun talkoisiin
Kotihoitoa Kouvolassa - Myö välitetään sinusta!
Miun & ihanan kaupan tarina
-Pieni Karhulan helluntaiseurakunta on tehnyt valtavasti lähetys- ja maahanmuuttotyötä. Täällä on muun muassa moni turvapaikanhakija saanut opetusta omalla kielellä, kiittelee historiikin pääkirjoittaja Marja-Liisa Turunen (keskellä). Vierellä helluntaiseurakunnan pastori Marjaana Rauma ja vanhimmiston puheenjohtaja Petri Kumpunen.
Kuva: Teija Piipari
"Sata vuotta on kunnioitettava ikä"
Karhulan helluntaiseurakunnan eletty elämä kansien väliin.
Teija Piipari
Siinä se nyt on, Karhulan helluntaiseurakunnan vuodet 1920–2020 koottuna 85 sivuun. Pari vuotta myöhässä juhlavuodesta, mutta siitä viis. Pääasia on, että Suomen vanhimmaksi edelleen toimivaksi suomenkieliseksi helluntaiseurakunnaksi sanottu yhteisö on viimein saanut eletyn elämänsä kansien väliin.
Elokuun puolivälissä julkistettua historiikkia ovat esittelemässä Suntionkadulla vanhimmiston puheenjohtaja Petri Kumpunen ja pastori Marjaana Rauma, sekä tekstin pääosin kirjoittanut Marja-Liisa Turunen, eläkkeellä oleva opettaja ja Kotkan helluntaiseurakunnan jäsen.
Koronahan se tietysti oli, mikä pilasi Karhulan helluntaiseurakunnan satavuotisjuhlavuoden 2020. Vain yksi teematilaisuus ehdittiin pitää, muut piti perua, kertoo Petri Kumpunen.
Koronavuonna hän sitten ideoi, että historiikki olisi saatava aikaiseksi: onhan sata vuotta kunnioitettava ikä.
– Lisäksi seurakunnassa oli vuonna 2019 aika paljon esillä menneiden sukupolvien muistojen kunnioittaminen. Aloin pohtia, että olisi kiva saada niistä jotain talteen. Kaikki se vaivannäkö ja uhraukset ansaitsevat tulla huomioiduksi ja kirjatuksi ylös, nykyhetkeä tietenkään unohtamatta.
Kumpunen alkoi kerätä materiaalia. Kirjoittaminen ei kuitenkaan ottanut sujuakseen.
– Kaikki oli hankalaa, koska en ole yhtään kirjaprojektia tehnyt. Sitten keksin Marja-Liisan.
Marja-Liisa Turunen on kirjoittanut kirjaksi kahden lähetyssaarnaajanaisen tarinan, sekä nipun omakustanteita. Kumpusen tarjoukseen hän tarttui mielellään.
– Juhlavuonna emme saaneet historiikkia julkaistuksi, koska korona toi tekemiseen taukoa, Kumpunen sanoo.
– Kyllä siinä katosi intokin vähän, myöntää Turunen. – Mutta vuoden 2021 helmikuun puolivälistä huhtikuun puoliväliin kirjoitin joka arkipäivä.
Turunen ihastelee sitä, kuinka valtavan työn pieni helluntaiseurakunta on tehnyt lähetys- ja kehitysaputyössä sekä maahanmuuttotyössä.
– Esimerkiksi turvapaikanhakijoille on annettu täällä opetusta omalla kielellä. Ja heitä on sentään tullut hyvin monista maista.
Petri Kumpunen on toiminut Karhulan helluntaiseurakunnassa vuodesta 1988, Marjaana Rauma syksystä 2015. Rauma tuli Tampereen yli 2000-jäsenisestä seurakunnasta, kun Karhulassa jäsenmäärä on vähän alle sata.
– Tykkäsin heti tästä seurakunnasta, joka on kodinomainen, kuin perheyhteisö jossa kaikki tuntevat toisensa. Kun tulen jumalanpalvelukseen, ehdin tervehtiä jokaisen.
Parhaimmillaan seurakunnassa on ollut noin 160 jäsentä, mutta pikku hiljaa, muuttoliikkeen ja väen vanhenemisen seurauksena, jäsenmäärä on vähentynyt.
– Valitettavasti näin on käynyt. Se on tosin yleinen trendi seurakunnallisissa piireissä, Kumpunen toteaa.
Kysymykseen, miltä näyttää seurakunnan tulevaisuus, Petri Kumpunen vastaa olevansa luottavaisin mielin, vaikka väestön ikääntyminen huolestuttaakin.
– Niin kauan kuin tuolla yläkerrassa halutaan, niin toimitaan, hän osoittaa sormella kohti kattoa eli taivasta.
Marjaana Rauma myöntää, että jos on ilonaihetta esimerkiksi hyvin voivasta lapsityöstä, huoliakin on. Yksi niistä on talon kunto: ikkunat pitäisi vaihtaa. Kumpunen nyökkää vieressä: kyllä, rakennus on jo vanha ja kaipaisi remonttia varsinkin yläkerran ja ulkopuolen osalta.
– Suuri miinus on, ettei talossa ole huomioitu esteettömyyttä. Kaikki vanhukset eivät enää voi tulla tänne, hän harmittelee.
Karhulan ja Kotkan helluntaiseurakunnat tekevät yhteistyötä muutenkin, kuin että lainaan annetaan historiikin kirjoittaja. Onko nähtävissä, että hynttyyt lyödään yhteen jonakin päivänä?
– Nyt ensin harjoittelemme yhteistyön tiivistämistä, mutta voihan olla, että joskus yhdistymme. Tuskin jäsenistön vastustus olisi valtaisaa, jos näin kävisi, uskovat Rauma ja Kumpunen.
(05) 210 4400
PL 238, 48101 Kotka
Kymenlaaksonkatu 10, 48100 Kotka (avoinna sopimuksen mukaan)
myynti@pkank.fi
aineistot@pkank.fi
toimitus@pkank.fi
etunimi.sukunimi@pkank.fi
Teija Piipari
Sivustomme käyttää evästeitä.