Hal­li­tus on va­ran­nut ke­hys­rii­hes­sä ra­hoi­tuk­sen Kel­tin sil­lan kun­nos­tuk­seen so­ti­laal­li­sen liik­ku­vuu­den hank­kei­den en­sim­mäi­sen vai­heen ra­hoi­tuk­ses­ta. Val­ta­tie 6 Kou­vo­lan koh­ta Kel­tin ja Puh­jon vä­lil­lä on yk­si pää­yh­teyk­sis­tä pää­kau­pun­ki­seu­dul­le ja ran­ni­kon sa­ta­miin. Huo­no­kun­toi­nen sil­ta on vai­keut­ta­nut lii­ken­net­tä. Kou­vo­lan kau­pun­ki on tuo­nut esiin sil­lan pi­kai­sen kor­jaa­mi­sen tär­keyt­tä.

So­si­aa­li­huol­lon lain­sää­dän­nön uu­dis­tus­ta pe­rus­tel­laan en­nal­ta­eh­käi­se­vän työn vah­vis­ta­mi­sel­la ja pal­ve­lu­jen su­ju­voit­ta­mi­sel­la. Ta­voi­te on kan­na­tet­ta­va, mut­ta kei­not he­rät­tä­vät va­ka­vaa huol­ta.

Han­na Sa­lo­vaa­ra räp­lää het­ken kän­nyk­kää, lait­taa pää­hän­sä po­kat ja koh­dis­taa kat­seen­sa Kou­vo­lan­ka­dul­le.

Suo­men työ­mark­ki­noil­la on käyn­nis­sä voi­ma­kas mur­ros. Ta­lou­den heik­ke­ne­mi­nen, jul­ki­sen sek­to­rin sääs­tö­pai­neet, vä­es­tö­ra­ken­teen muu­tos sekä tek­no­lo­gi­nen ke­hi­tys vai­kut­ta­vat eri­tyi­ses­ti nais­val­tai­siin aloi­hin. Tämä ke­hi­tys kos­ket­taa Ky­men­laak­soa. Maa­kun­ta on ko­ke­nut pit­kään ra­ken­ne­muu­tos­ta ja työt­tö­myys on py­sy­nyt kor­ke­a­na. Li­säk­si Ky­men­laak­so on muut­to­tap­pi­ol­li­nen maa­kun­ta, kun nuo­ria muut­taa jat­ku­vas­ti muu­al­le.

Ky­men­laak­sos­sa oli maa­lis­kuun lo­pus­sa 10 508 työ­tön­tä työn­ha­ki­jaa. Työt­tö­mien mää­rä kas­voi 7 pro­sent­tia eli 656 hen­ki­löl­lä ver­rat­tu­na vuo­den­ta­kai­seen. Työt­tö­mis­tä työn­ha­ki­jois­ta oli ko­ko­ai­kai­ses­ti lo­mau­tet­tu­na 911 hen­ki­löä, mikä taas on 7 pro­sent­tia vä­hem­män kuin edel­lis­vuo­den maa­lis­kuus­sa.

Oli vuo­si 1772, kun äve­ri­äs skot­lan­ti­lai­nen aa­te­lis­mies, ha­mi­na­lai­nen por­va­ri, kruu­nun­vou­ti ja ho­vi­neu­vos, Vii­pu­rin ri­ta­ri­huo­nee­seen kuu­lu­nut Ni­ko­las Cla­y­hil­ls os­ti Ky­mi­jo­en ran­nal­la si­jait­se­van Suur-Ah­ven­kos­ken kar­ta­non. Sen ta­ri­na oli al­ka­nut jo 1500-lu­vul­la.

– Tämä iha­na mil­jöö te­kee sen, et­tä kun tän­ne tu­lee, niin olo muut­tuu sees­tei­sek­si ja rau­hal­li­sek­si. Sitä ikään kuin maa­doit­tuu, sa­noo Rii­na Huh­ta­la ja kat­se­lee tyy­ty­väi­se­nä ym­pä­ril­leen.

”Se on kar­ke­an fyy­si­nen, sii­nä on hi­keä ja kyy­ne­lei­tä, ih­mi­se­lon tra­giik­kaa pal­jaas­ti ja sää­li­mät­tö­mäs­ti, mut­ta sii­nä on myös ke­ven­tä­viä, jopa hu­mo­ris­ti­si­a­kin ly­hyi­tä jak­so­ja. Me­noa ja voi­maa, tai­ta­vas­ti, na­se­vas­ti ryt­mi­tet­ty­nä”.