Rau­han puo­les­ta pu­hu­mi­nen ei ole tänä päi­vä­nä suo­sit­tu kan­sa­lais­hy­ve.

Mie­leen tu­le­vat 1930-40-lu­ku­jen ta­pah­tu­mat. Sil­loin rau­haa puo­lus­ta­neet pan­tiin tur­va­säi­löön, ja nä­ky­vim­mil­le so­dan vas­tus­ta­jil­le lät­käis­tiin vuo­sien van­ki­la­tuo­mi­ot kan­sa­ne­dus­ta­jia myö­ten.

Täs­sä ajas­sa on jo­tain sa­maa kuin 80–90 vuot­ta sit­ten. Rau­han­pu­hu­jia ei sen­tään lu­ki­ta sel­lei­hin, mut­ta muu­ten suut on pan­tu sup­puun. Leh­det ei­vät juu­ri jul­kai­se kir­joi­tuk­sia rau­has­ta ja rau­han­jär­jes­tö­jen avus­tuk­set on lak­kau­tet­tu.

Syk­syl­lä 1939 sää­de­tyn ta­sa­val­lan suo­je­lu­lain no­jal­la tur­va­säi­löön eli van­ki­laan sul­jet­tiin ih­mi­siä il­man syy­tet­tä ja tuo­mi­o­ta. Tel­kien taak­se pää­tyi maan tur­val­li­suu­del­le vaa­ral­li­si­na pi­det­ty­jä hen­ki­löi­tä mää­rää­mät­tö­mäk­si ajak­si. Tur­va­säi­lös­tä löy­si it­sen­sä yh­teen­sä noin 1100 ih­mis­tä tal­vi- ja jat­ko­so­dan ai­ka­na sekä heti so­dan jäl­keen. Van­git­se­mi­seen ei tar­vit­tu oi­keu­den­käyn­tiä. Suu­rin osa pi­dä­tyk­sis­tä kos­ki po­liit­tis­ta va­sem­mis­toa. Sitä pi­det­tiin uh­ka­na Suo­men ol­les­sa so­das­sa Neu­vos­to­lii­ton kans­sa.

Ja mikä tuo niin ka­ma­la uh­ka oli? Se oli Suo­men po­liit­tis­ten joh­ta­jien so­tien al­la ja ai­ka­na har­joit­ta­man po­li­tii­kan ar­vos­te­lu. Sui­den tuk­ki­mi­nen kär­jis­tyi jat­ko­so­dan al­la ja sen ol­les­sa käyn­nis­sä.

La­ki­tie­teen toh­to­ri En­sio Hii­to­nen on va­lais­sut näi­tä po­liit­ti­sia ”oi­keu­den­käyn­te­jä” vuon­na 1953 jul­kais­tus­sa kir­jas­saan Vää­ryyt­tä oi­keu­den va­le­kaa­vus­sa.

Räi­keim­piä ta­pauk­sia oli so­si­a­lis­ti­sen edus­kun­ta­ryh­män, niin sa­not­tu­jen kuu­tos­ten koh­ta­lo. Kuu­to­set oli kuu­si SDP:stä ero­tet­tua kan­sa­ne­dus­ta­jaa. He oli­vat ns. toi­si­na­jat­te­li­joi­ta, ei­vät hur­ran­neet Suo­men osal­lis­tu­mi­sel­le so­taan Sak­san rin­nal­la.

Näin Hii­to­nen kir­joit­taa: ”Kun edus­kun­ta sit­ten kes­keyt­ti is­tun­ton­sa 2.8–1.9.41 vä­li­sek­si ajak­si, käyt­ti Val­po van­haan ta­paan­sa tätä edus­kun­nan lo­mal­la oloa hy­väk­seen pi­dät­tääk­seen 23-29 päi­vi­nä elo­kuu­ta kaik­ki kuu­to­set ja He­lon.”

Jo­han Helo oli de­ma­ri ja Hel­sin­gin kau­pun­gin ra­ha­toi­men­joh­ta­ja. SDP:stä erot­tau­tu­nut so­si­a­lis­ti­nen ryh­mä – kuu­to­set – oli ni­mit­tä­nyt hä­net pre­si­dent­tieh­dok­kaak­seen Kyös­ti Kal­li­on kuol­tua. Näin Helo ker­too muis­tel­mis­saan Vai­en­net­tu­ja ih­mi­siä: ”Ul­ko­nai­nen yk­si­mie­li­syys saa­tiin ai­kaan si­ten, et­tä kaik­ki jot­ka oli­vat eri miel­tä teh­dyn rat­kai­sun jär­ke­vyy­des­tä (Suo­men osal­lis­tu­mi­ses­ta so­taan Sak­san rin­nal­la), vai­en­net­tiin.”

Tämä jouk­ko ja Helo pi­dä­tet­tiin ´epäil­tyi­nä osal­li­suu­des­ta val­tio- ja maan­pe­tok­seen´. Syyt­teet esi­mer­kik­si K. H. Wii­kiä ja Cay Sundst­rö­miä vas­taan oli­vat osit­tain mie­li­puo­li­sia. En­sio Hii­to­nen: ”He oli­vat myös vas­tus­ta­neet kuo­le­man­ran­gais­tus­ta. He oli­vat esiin­ty­neet rau­han puo­les­ta ja so­taa vas­taan sekä oli­vat nii­ni­kään ko­et­ta­neet oi­koa sitä kä­si­tys­tä, et­tä v:n 1918 tais­te­lut oli­si­vat ol­leet va­paus­so­taa. He oli­vat myös ar­vos­tel­leet Fran­coa ja hä­nen fa­lan­gis­te­jaan.”

Kyl­lä­pä oli­vat syy­te­tyt to­del­li­sia uh­kia isän­maal­leen. Van­ki­laan jou­ti­vat. Kun tuo­mi­ot ha­lut­tiin, se kyl­lä jär­jes­tyi edel­lä mai­nit­tu­jen­kin koh­dal­la, vaik­ka syyt­tä­jän esiin tuo­mat teot oli­vat ta­pah­tu­neet jo 1930-lu­vun puo­li­vä­lis­sä!

Jo­han Helo, var­si­nai­nen ri­kol­li­nen! Hän sai syyt­teen eri­tyi­ses­ti sii­tä, et­tä oli SNS:n, siis Suo­mi-Neu­vos­to­liit­to -seu­ran, en­sim­mäi­ses­sä suu­rel­le ylei­söl­le tar­koi­tuk­ses­sa ko­kouk­ses­sa 14.6.1940 pi­tä­nyt esi­tel­män Suo­men ja Neu­vos­to­lii­ton vä­li­sen kau­pan mah­dol­li­suuk­sis­ta.

Kan­sa­ne­dus­ta­jat pi­dä­tet­tiin ja pan­tiin syyt­tee­seen, vaik­ka tuol­loin voi­mas­sa ol­leen val­ti­o­päi­vä­jär­jes­tyk­sen 13. py­kä­lä sää­ti, et­tä kan­sa­ne­dus­ta­ja voi­daan pan­na syyt­tee­seen toi­min­nas­taan edus­kun­nas­sa ai­no­as­taan, jos edus­kun­ta an­taa tä­hän suos­tu­muk­sen­sa. Edus­kun­nal­ta ei ol­lut pyy­det­ty ei­kä saa­tu täl­lais­ta suos­tu­mus­ta.

Ho­vi­oi­keus lät­käi­si He­lol­le ja kan­sa­ne­dus­ta­jil­le tuo­mi­ot val­ti­o­pe­tok­sen val­mis­te­lus­ta. Kaik­ki jou­tui­vat ku­ri­tus­huo­nee­seen. Tuo­mi­ot: Cay Sundst­röm 8 vuot­ta, K. H. Wiik 7 vuot­ta, Yr­jö Räi­sä­nen ja Kai­su-Mir­ja­mi Ryd­berg 4 vuot­ta, Väi­nö Melt­ti ja Helo 3 vuot­ta sekä Mik­ko Am­pu­ja 2 vuot­ta. Kan­sa­lais­luot­ta­mus meni kai­kil­ta 5–12 vuo­dek­si.

Kes­kus­te­lu kuu­to­sis­ta kiel­let­tiin leh­dis­tös­sä 28. hel­mi­kuu­ta 1942 si­sä­a­si­ain­mi­nis­te­ri­ön aloit­tees­ta.

Tun­net­tu ru­noi­li­ja ja suo­men­ta­ja Ar­vo Tur­ti­ai­nen oli toi­mi­nut tal­vi­so­das­sa komp­pa­ni­an­pääl­lik­kö­nä, mut­ta va­kau­muk­sel­li­sis­ta syis­tä hän kiel­täy­tyi osal­lis­tu­mas­ta jat­ko­so­taan. Hä­net pi­dä­tet­tiin maa­lis­kuus­sa 1942. Tur­ti­ai­nen tuo­mit­tiin so­ti­las­kar­ku­ruu­des­ta ja val­ti­o­pe­tok­sen val­mis­te­lus­ta nel­jäk­si ja puo­lek­si vuo­dek­si ku­ri­tus­huo­nee­seen sekä me­net­tä­mään up­see­ri­nar­von­sa.Tur­ti­ai­nen ku­ten useim­mat muut­kin mai­ni­tut kuu­to­set va­pau­tet­tiin 1944 – mik­si­kö­hän?

Sik­si et­tä Suo­mi hä­vi­si so­dan.

Helo pää­si eh­do­na­lai­seen va­pau­teen sa­man vuo­den tou­ko­kuus­sa. Kään­ne oli us­ko­ma­ton. Van­gi­tut kan­sa­ne­dus­ta­jat pää­si­vät ta­kai­sin edus­kun­taan päät­tä­mään maan asi­ois­ta!

Ah­ti Kos­ki­nen

Kot­ka