Veli-Pek­ka Kel­lo­nie­mi

Jou­luun kuu­luu sa­mo­jen jou­lu­e­lo­ku­vien kat­so­mi­nen tee­vees­tä vuo­des­ta toi­seen. Ei sik­si, et­tä ne ovat niin hy­viä, vaan kos­ka se on pe­rin­ne. Ja pe­rin­tei­tä on pak­ko nou­dat­taa.

Täs­sä ly­hyt lis­taus elo­ku­vis­ta, jot­ka si­nä­kin kat­sot taas uu­des­taan tänä jou­lu­na. Kos­ka kaik­ki ovat näh­neet nämä lef­fat jo tu­han­teen ker­taan, juo­ni­pal­jas­tuk­sis­ta lie­nee tur­ha va­roit­taa. Näi­tä lef­fo­ja ei voi spoi­la­ta.

Ho­li­day (The Ho­li­day, 2006). En­si­na­kut­ref­fit alt­ta­ril­la -su­ku­pol­vel­le lef­fan nais­ten (Ca­me­ron Diaz, Kate Wins­let) te­ke­mä ko­tien­vaih­to tun­tuu ny­kyi­sin jopa plii­sul­ta oi­kul­ta. Lef­fa si­säl­tää vai­vaan­tu­nut­ta ja vai­vaan­nut­ta­vaa di­a­lo­gia, ku­ten jou­lu­lef­foi­hin kai kuu­luu­kin. Opim­me et­tä lumi on liu­kas­ta ja bri­tit hur­maa­via. Draa­man koh­de­ryh­mä on enem­män nai­set, mut­ta mie­het­kin tä­män jou­tu­vat taas kat­so­maan.

Tun­te­ma­ton so­ti­las (1955). Ei­hän tämä var­si­nai­nen jou­lu­e­lo­ku­va ole, mut­ta it­se­näi­syys­päi­vä nyt vaan sat­tuu ole­maan jou­lu­na, jo­ten ta­val­laan tä­mä­kin me­nee jou­lu­e­lo­ku­viin. Van­nou­tu­nut Väi­nö Lin­na -fani osaa ve­li­kul­tien vuo­ro­sa­nat jo ul­koa. Jos joku suo­ma­lai­sek­si it­se­ään väit­tä­vä ei vuo­ro­sa­no­ja osaa, on syy­tä tar­kas­taa pas­si ja teh­dä ko­tiet­sin­tä.

Tä­män elo­ku­van rep­liik­ke­jä voi hyö­dyn­tää so­vel­ta­en ar­jes­sa­kin tyy­liin: Usot sie, vai­mo, jot mie en ala siun pol­ku­jeis var­rel ul­ko­va­loi aset­te­le­maan. Me­nes­tys­tä rep­lii­kit ei­vät sil­ti ta­kaa.

Rak­kaut­ta vain (Love Ac­tu­al­ly, 2003). Se­ka­suh­de­me­te­li­sop­pa. Suh­de­se­ka­mels­ka. Kut­su sitä mi­ten ha­lu­at. Ro­wan At­kin­so­nin pie­ni si­vu­roo­li on lef­fan ai­noa va­lon­pil­kah­dus. Pak­ko se on sil­ti ai­na kat­soa.

Isä­ni on tur­bo­mies (Jing­le All the Way, 1996) No, nyt pu­hu­taan asi­aa! Jou­lu il­man Ar­nold Schwar­ze­neg­ge­riä on kuin muna il­man suo­laa. Tämä on yk­si maa­il­man­kaik­keu­den haus­kim­mis­ta ko­me­di­ois­ta. Kaik­kien ruuh­ka­vuo­sia elä­vien loh­tu­lef­fa. Ve­tää suu­pie­let hy­myyn. Hei, ihan oi­ke­as­ti!

Yk­sin ko­to­na (Home Alo­ne, 1990). Jo­kai­nen van­hem­pi tie­tää, et­tei ole mi­tään iha­nam­paa kuin as­tua ko­to­na avoin ja­loin lego-pa­li­kan pääl­le, liu­kas­tua soh­van vie­reen unoh­det­tuun ba­naa­nin­kuo­reen, kos­kea käm­men­se­läl­lä si­li­tys­rau­taan tai kaa­taa maa­li­äm­pä­ri hiuk­siin­sa. Kai­kes­ta täs­tä tu­lee mie­leen nuo­ri Ma­cau­lay Cul­kin ja jou­lu tä­män lef­fan an­si­os­ta. Kii­tos sii­tä.

Die Hard – vain kuol­leen ruu­mii­ni yli (Die Hard, 1988) Tätä jou­lu­hen­keä nos­tat­ta­vaa toi­min­tap­lä­jäys­tä ei ole oh­jan­nut Ren­ny Har­lin, vaik­ka jos­tain syys­tä ai­na näin muis­te­len ja kai­kil­le sa­non­kin, vaan John McTier­nan. Bruce Wil­lis osoit­taa, et­tä jou­lun ih­meen avul­la yk­si mies voi päi­hit­tää jou­kon, jon­ka jä­se­net ei­vät ole pu­kin kilt­tien tyyp­pien lis­tal­la, kun vaan am­mus­ke­lee tar­peek­si.

Rii­vi­öt (Grem­lins, 1984) Täs­sä jou­lui­ses­sa kau­hu­ko­me­di­as­sa on vaan kaik­ki pa­li­kat koh­dal­laan: mu­siik­ki, te­ko­lu­mi, vink­sah­ta­neen sym­bo­lis­ti­nen ta­ri­na pie­nis­tä puo­len yön jäl­keen syn­ty­vis­tä rii­vi­öis­tä.

Lap­set, ajois­sa nuk­ku­maan!

Lu­miuk­ko (The Snow­man, 1982) Täs­sä ani­maa­ti­os­sa ku­kaan ei odo­ta, et­tä nä­ki­si jou­lu­pu­kin vaan et­tä kuu­li­si kuo­ro­poi­ka Pe­ter Au­tyn lau­la­man Wal­king in the Air -kap­pa­leen. Ky­sees­sä on ta­val­laan pit­kä mu­siik­ki­vi­deo, jos­sa on löy­sää alus­sa ja lo­pus­sa. Ai­na sitä jak­saa kui­ten­kin odot­taa, on se niin hie­noa bii­si.

Ih­meel­li­nen on elä­mä (It’s a Won­der­ful Life, 1946) Van­has­sa vara pa­rem­pi. Vaik­ka ky­sees­sä on liis­te­ri­mäi­sen tah­mai­nen me­lod­raa­ma, tätä ei voi kat­soa ku­kaan läpi it­ke­mät­tä, ei ku­kaan. Frank Cap­ran oh­jaa­mas­sa elo­ku­vas­sa ko­e­te­taan to­dis­taa, et­tä jos me em­me yk­si­lö­nä oli­si kos­kaan syn­ty­neet ja siis ol­leet ole­mas­sa, mei­dän lä­heis­tem­me elä­mä oli­si men­nyt päin män­tyä. Vaik­ka to­tuus lie­nee juu­ri päin­vas­tai­nen, elo­ku­va an­taa mer­ki­tys­tä ja toi­voa meil­le pie­nil­le ih­mi­sil­le puur­taa ar­jes­sa. Eh­do­ton jou­lu­e­lo­ku­vien yk­kö­nen.

Kym­me­nen­nen lef­fan saa jo­kai­nen li­sä­tä lis­taan it­se, kos­ka on­han näi­tä jou­lui­sia elo­ku­via pil­vin pi­mein mui­ta­kin.

Hy­vää jou­lua kai­kil­le tel­kun kat­se­li­joil­le!

Tel­kus­sa tu­los­sa:

Ho­li­day 2.12. Ne­lo­nen klo 22.

Tun­te­ma­ton so­ti­las 6.12. Yle1 klo 14.

Rak­kaut­ta vain 15.12. Liv klo 21.

Isä­ni on tur­bo­mies 21.12. Sub klo 21.

Yk­sin ko­to­na 23.12. Sub klo 21.

Lu­miuk­ko 24.12. Yle2 klo 11.28.

Ih­meel­li­nen on elä­mä 25.12. Yle Fem klo 13.10.

Muu­tok­set mah­dol­li­sia. Osa ko. elo­ku­vis­ta esi­te­tään jou­lu­na use­aan ker­taan, vain yk­si ai­ka mai­nit­tu.