Tei­ja Pii­pa­ri

Sal­la Jär­vi­nen nap­paa as­kis­ta ti­kun ja tuik­kaa tu­len pöy­tä­kynt­ti­lään.

Nyt, kun kynt­ti­lä tuo tun­nel­maa, on hyvä het­ki ri­pus­taa vii­mei­set ko­ris­teet kuu­seen.

Kas, por­tai­kos­ta kurk­kaa vei­keä har­maa-asui­nen tont­tu. Ja vii­me jou­lun al­la äi­dil­tä saa­tu tont­tuo­vi­kin on jo pai­koil­laan.

Sal­lan, 23, jou­lu saa tul­la.

Sal­las­ta tuli rou­va syys­kuus­sa. Tu­le­va jou­lu on siis Sal­lan ja hä­nen mie­hen­sä Alek­sin en­sim­mäi­nen avi­o­pa­ri­na. Koti on Kou­vo­las­sa, kes­kus­tan lie­peil­lä si­jait­se­vas­sa kak­si­ker­rok­si­ses­sa ri­vi­ta­los­sa.

Juh­lis­ta jou­lu on Sal­lal­le eh­do­ton yk­kö­nen, vuo­den ko­ho­koh­ta.

– Voin hy­vin ol­la va­put, ju­han­nuk­set ja muut py­hät töis­sä, mut­ta jos vaan on­nis­tun sump­li­maan jou­lu­na­jan työ­vuo­rot niin, et­tä saan edes jol­lain lail­la pi­det­tyä kiin­ni jou­lu­ryt­mis­tä­ni, olen hy­vin kii­tol­li­nen.

Sal­la on am­ma­til­taan kok­ki ja työs­ken­te­lee van­hus­ten pal­ve­lu­ta­lon keit­ti­ös­sä. Tänä jou­lu­na hän on py­hi­nä töis­sä.

– Olen aa­mu­vuo­ros­sa, jo­ten ai­kaa jou­lun­vie­tol­le jää kyl­lä, hän sa­noo on­nel­li­se­na.

Osan kuusen koristeista Salla on ostanut reissuiltaan muun muassa Tallinnaan.

Jou­lu­val­mis­te­lut Sal­la aloit­taa ai­na hy­vis­sä ajoin. Lah­jo­ja hän hank­kii pit­kin vuot­ta, ja miet­tii tee­man, eli vä­rit ja ma­te­ri­aa­lit, joil­la lah­jat pa­ke­toi. Sa­moin on jou­lu­kort­tien lai­ta. Joka vuo­si Sal­la kek­sii nii­hin jon­kin uu­den ide­an.

Jou­lu­a­sun Jär­vis­ten koti saa heti mar­ras­kuun alus­sa.

– Tyk­kään ko­vas­ti kuu­sen, va­lo­jen ja pa­la­vien kynt­ti­löi­den tuo­mas­ta jou­lui­ses­ta tun­nel­mas­ta.

Sii­tä huo­li­mat­ta, et­tä on vii­mei­sen pääl­le jou­luih­mi­nen, ko­ris­taa Sal­la ko­ti­aan hy­vin mal­til­li­sin kei­noin: vä­hem­män on enem­män, on hä­nen mot­ton­sa.

– Ta­va­ran mää­rää tär­ke­äm­pää on jou­lun ja sen odo­tuk­sen tuo­ma tun­nel­ma. En kai­paa yli­mää­räis­tä til­pe­höö­riä, kuu­si, jou­lu­va­lot ja kynt­ti­lät riit­tä­vät. Mi­nun jou­lu­ni syn­tyy yh­des­sä­o­los­ta lä­heis­ten kans­sa.

Tonttuovi ilmestyi Järvisten kotiin viime joulun alla.

Jo pik­ku­tyt­tö­nä Sal­la naut­ti sii­tä, kun per­heen kes­ken alet­tiin tou­hu­ta jou­lua.

– Äi­ti­ni­kin on jou­luih­mi­nen, to­sin ei yh­tä pal­jon kuin minä, Sal­la nau­raa.

Lap­suu­sa­jan jou­lu­val­mis­te­lui­hin kuu­lui­vat kuu­sen­ko­ris­te­lu pa­ria viik­koa en­nen aat­toa sekä lah­ja­toi­vei­den kir­jaa­mi­nen pu­kil­le ja kir­jeen pii­lot­ta­mi­nen etei­sen ma­ton al­le. Aat­to al­koi jou­lu­puu­rol­la ko­to­na ja jat­kui mum­mo­las­sa kat­so­mal­la en­sin te­le­vi­si­os­ta jou­lu­rau­han ju­lis­tus ja sen jäl­keen nau­tis­ke­le­mal­la jou­lu­pöy­dän herk­ku­ja.

– Mum­mon luo­ta me­nim­me aat­to­har­tau­teen hau­taus­maan kap­pe­liin ja käy­mään hau­doil­la. Lah­jat ja­oim­me il­lal­la ko­to­na.

Hie­man sa­maan ta­paan Sal­la viet­tää jou­lua ny­kyi­sin­kin.

– Ru­tii­nit ovat sa­man­lai­set pait­si nyt tie­tys­ti käym­me myös mie­he­ni su­ku­lai­sis­sa.

Kynttilät kuuluvat Sallan jouluun, kuten myös jouluinen musiikki. -Enkelikello on suosikkilauluni.

It­se teh­ty pork­ka­na­laa­tik­ko kuu­luu eh­dot­to­mas­ti Sal­lan jou­luun. Hän myös lei­poo pi­pa­rei­ta ja tort­tu­ja. Toi­nen suo­sik­ki­ruo­ka on mum­mon val­mis­ta­ma mak­sa­laa­tik­ko.

– Ja tie­tys­ti suk­laa­ta pi­tää ol­la!

Vii­mei­nen pal­lo löy­tää paik­kan­sa ok­sal­ta. Sal­la kat­se­lee pää kal­lel­laan ja nyök­kää: nyt on val­mis­ta. Val­koi­set ja ho­pe­ai­set pal­lot ja lu­mi­hiu­ta­leet, osa ul­ko­mail­ta os­tet­tu­ja ja kaik­ki tar­kal­la sil­mäl­lä va­lit­tu­ja, ovat sii­nä mis­sä pi­tää­kin, lat­van kruu­nu­na tuik­kii täh­ti. Kos­ka koti on vaa­lea, ha­lu­aa Sal­la et­tä ko­ris­teet­kin ovat vaa­le­at.

– Mut­ta kuu­sen pi­tää eh­dot­to­mas­ti ol­la vih­reä. Meil­lä on te­ko­kuu­si, kos­ka ai­dos­ta ne­nä­ni me­nee ihan tuk­koon.

Tonttu on löytänyt paikkansa portaikosta.

Sal­la pur­kaa jou­lun­sa vii­meis­tään lop­pi­ai­se­na.

– Se jut­tu, jou­lu ko­ris­tei­neen ja jou­lun tun­nel­ma, on mi­nul­la enem­pi en­nen jou­lua kuin et­tä ve­nyt­täi­sin sitä sen jäl­keen. Ajat­te­len ai­na, et­tä seu­raa­va jou­lu tu­lee taas.