KAI-PEK­KA VE­SA­LAI­NEN

Kot­kan kau­pun­gin­te­at­te­rin oh­jel­mis­tos­sa on saa­nut kan­ta­e­si­tyk­se­nä mu­siik­ki­näy­tel­mä Ar­mi - Kai­ken sul­le an­taa tah­toi­sin, jota esi­te­tään ra­vin­to­la Kai­ron la­val­la. Kat­rii­na Hon­ka­sen kä­si­kir­joit­ta­ma ja oh­jaa­ma tuo­tan­to saa miet­ti­mään, mil­lai­nen Ar­mi Aa­vi­kon ta­ri­na oli­si saat­ta­nut ol­la, jos hän oli­si ajois­sa hy­pän­nyt pois keik­ka­myl­lys­tä, läh­te­nyt opis­ke­le­maan ja saa­nut per­heen.

– Jul­ki­suu­des­sa esiin­ty­neis­tä mie­his­tä on teh­ty ai­ka pal­jon te­at­te­ri­jut­tu­ja. Dan­nys­tä­kin on val­mis­tu­nut kak­si mu­siik­ki­näy­tel­mää. Tätä taus­taa vas­ten ryh­dyin miet­ti­mään ja tut­ki­maan hä­nen rin­nal­laan elä­neen ai­ka traa­gi­ses­ti, ihan lii­an var­hain me­neh­ty­neen Ar­mi Aa­vi­kon elä­mää. Poh­din eri­tyi­ses­ti sitä, mis­sä mää­rin sat­tu­ma puut­tui Ar­min pe­liin ja toi nuo­ren nai­sen eteen va­lin­to­ja, joi­ta hän ei ol­lut koh­dal­leen alun pe­rin aja­tel­lut, oh­jaa­ja Hon­ka­nen miet­tii.

Var­si­nais­ta oma­koh­tais­ta kon­tak­ti­pin­taa 18-vuo­ti­aa­na Miss Suo­mek­si va­lit­tuun Ar­mi Aa­vik­koon Hon­ka­sel­la ei ol­lut. Ai­hee­seen­sa oh­jaa­ja tu­tus­tui lu­ke­mal­la kai­ken mah­dol­li­sen Ar­mis­ta jul­kais­tun ma­te­ri­aa­lin elä­mä­ker­ta­kir­jas­ta leh­ti­ar­tik­ke­lei­hin, mut­ta myös haas­ta­tel­len koh­teen ys­tä­viä ja eri­tyi­ses­ti nuo­rin­ta si­sar­ta Mal­laa.

– Ar­min elä­mään­hän mah­tuu mie­le­tön mää­rä eri­lai­sia ta­pah­tu­mia, jois­ta kaik­ki ei­vät ol­leet ihan ki­vo­ja. Tut­kies­sa­ni asi­aa, mie­tin laa­jem­min ih­mi­sen te­ke­miä va­lin­to­ja ja nii­hin liit­ty­vää vas­tuu­ta.

– Ar­mi­han oli ah­ke­ra ja työ­te­li­äs ih­mi­nen, joka suh­tau­tui te­ke­mi­siin­sä ää­rim­mäi­sel­lä kriit­ti­syy­del­lä. Hän ei esi­mer­kik­si pi­tä­nyt it­se­ään mi­nään maa­il­man­luo­kan lau­la­ja­na, mut­ta ke­hit­tyi est­ra­die­siin­ty­jä­nä hui­mas­ti.

– Yk­si iso te­ki­jä hä­nen elä­män tra­ge­di­as­saan oli Ar­ja-si­sa­ren me­net­tä­mi­nen. Toi­nen var­jo­puo­li oli Dan­nyn kans­sa komp­lek­si­nen suh­de, jon­ka suh­teen kum­pi­kaan osa­puo­li ei pys­ty­nyt te­ke­mään lo­pul­lis­ta pää­tös­tä. Toi­saal­ta Ar­mi oli ai­kui­nen ih­mi­nen, joka oli­si jos­sain vai­hees­sa voi­nut it­se sa­noa, et­tä nyt tämä riit­ti ja hän läh­tee. Tä­hän Ar­mil­la ei ol­lut voi­ma­va­ro­ja, vaan hän roik­kui ai­kui­sen elä­män­sä kum­mal­li­ses­sa vä­li­ti­las­sa.

Hon­ka­nen to­te­aa kir­joit­ta­neen­sa näy­tel­män ni­me­no­maan Kai­ros­sa esi­tet­tä­väk­si.

– Mie­les­tä­ni Ar­mi mu­siik­kei­neen so­pii tosi hy­vin Kai­roon. In­tii­mis­sä ra­vin­to­la­ti­las­sa ylei­sö on lä­hel­lä, jo­ten näyt­te­li­jän työn ele­kie­li ja mie­len­liik­keet on näh­tä­vis­sä to­del­la lä­hel­tä, mikä aut­taa kat­so­jaa sa­mais­tu­maan pää­hen­ki­lön tun­ne­ti­loi­hin, to­te­aa Hon­ka­nen, jol­le Kot­ka on lap­suu­des­ta tut­tu paik­ka, sil­lä hä­nen van­hem­pan­sa Rei­no Hon­ka­nen ja Ir­me­li Hei­nä­nen kuu­lui­vat kau­pun­gin­te­at­te­rin en­semb­leen 1963–65.

– Ar­min ja Dan­nyn ai­ka­kau­den mu­sii­kin oheen olen sä­vel­tä­nyt esi­tyk­seen nel­jä lau­lua, jot­ka toi­mi­vat ta­ri­nan kul­je­tuk­ses­sa ta­val­laan ni­mi­hen­ki­lön mo­no­lo­gei­na sy­vä­luo­da­ten hä­nen aja­tus­maa­il­maan­sa.

Ar­mia esit­tä­vän Ma­ri­ka Huo­mo­li­nin Hon­ka­nen ke­huu so­pi­van roo­liin to­del­la hy­vin.

– Ma­ri­kal­la on si­säis­tä pa­loa ja tai­toa, jota tar­vi­taan herk­kyy­den löy­tä­mi­seen, kun pa­ris­sa tun­nis­sa esi­te­tään roo­li, joka kas­vaa ylei­sön sil­mien edes­sä nuo­res­ta ty­tös­tä ai­kui­sek­si nai­sek­si as­ti.