Tei­ja Pii­pa­ri

Kiin­nos­tai­si­ko Ank­ku­ria va­lo­ku­va, joka on Kar­hu­las­sa jär­jes­te­tys­tä Ke­säy­ön ki­ma­ras­ta 16. hei­nä­kuu­ta 1962, eli juu­ri en­nen en­sim­mäi­siä Kot­kan me­ri­päi­viä? Ku­vas­sa esiin­tyy Ir­me­li Mä­ke­lä yh­ty­ei­neen ja taus­tal­la nä­kyy ylei­söä.

Jo­han­nes ”Jose” Lii­ka­nen, 82, Kot­kan Ait­ta­kor­ves­ta ot­ti yh­teyt­tä toi­mi­tuk­seen 60 van­han mus­ta­val­ko­ku­van mer­keis­sä. Hän mai­nit­si pu­he­li­mes­sa, et­tä oli saa­nut pot­re­tin ”ihan äs­ket­täin hai­ta­ris­ti Mika Huu­sa­ril­ta, jon­ka hai­ta­ris­ti-isä Tee­mu Huu­sa­ri nä­kyy hän­kin ku­vas­sa”. Muut ovat lau­la­ja Ir­me­li Mä­ke­lä, ki­ta­ris­ti Timo Kal­le­la, rum­pa­li Manu Teit­ti­nen sekä kont­ra­bas­soa soit­ta­va Lii­ka­nen it­se.

No tot­ta­han toki, tuo nyt ai­na­kin va­lo­ku­va näy­til­le!

Jo­han­nes Lii­ka­nen is­tah­taa pöy­dän ää­reen, nos­taa kas­sis­taan esiin ke­hyk­sis­sä ole­van va­lo­ku­van ja ker­too kuu­li­jal­leen, et­tä en­nen me­ri­päi­vien syn­tyä pi­det­tiin Kar­hu­las­sa Ke­säy­ön ki­ma­ra ja Kot­kas­sa Ke­säy­ön tem­paus ni­mi­siä oh­jel­mal­li­sia ke­sä­ta­pah­tu­mia.

– On­ko tämä kuva vii­mei­ses­tä Ke­säy­ön ki­ma­ras­ta vai jat­kui­ko se Kar­hu­las­sa vie­lä tä­män­kin jäl­keen, sii­tä en ole var­ma. Ke­säy­ön tem­paus ai­na­kin jäi ja jat­kui me­ri­päi­vi­nä, jut­te­lee Lii­ka­nen.

Lii­ka­nen kat­soo ku­vaa kai­hoi­sas­ti. Tuos­ta ajas­ta, 50–60-lu­vus­ta, on hy­vät fii­lik­set.

– Olen ra­kas­tu­nut tuo­hon ai­ka­kau­teen, tuon ajan mu­siik­kiin, sen soun­dei­hin. Ja mi­nul­la on ikä­vä näi­tä ka­ve­rei­ta täs­sä ku­vas­sa. Manu, Timo ja Tee­mu, jo kuol­lei­ta kaik­ki.

Ilo­a­kin ku­vas­ta löy­tyy: sen ot­ta­mi­ses­ta meni puo­li­sen vuot­ta, kun Jo­han­nek­sen ja Ir­me­lin yh­tei­nen ta­ri­na al­koi.

– Se tai­si ol­la al­ku­vuo­des­ta 1963, Lii­ka­nen muis­te­lee. – Seu­raa­van vuo­den tam­mi­kuus­sa mei­dät vi­hit­tiin Kot­kan seu­ra­kun­ta­kes­kuk­ses­sa en­sim­mäi­sen ker­ran. Uu­dem­man ker­ran me­nim­me nai­mi­siin sa­mas­sa pai­kas­sa syys­kuus­sa 2021. Vaik­ka olim­me ol­leet vuo­sia eros­sa­kin, niin asuim­me kui­ten­kin koko ajan yh­des­sä.

Hy­vä­kun­toi­sen olois­ta Lii­kas­ta hy­myi­lyt­tää jäl­kim­mäis­ten häit­ten vih­ki­pa­pin kom­ment­ti:

– Pap­pi sa­noi, et­tä har­va alt­ta­rin eteen pol­vis­tu­nut 80-vuo­ti­as on sii­tä ylös pääs­syt. Minä pää­sin.

-Kuva on osa Kotkan ja Karhulan kevyen musiikin historiaa, Johannes Liikanen sanoo.

Kuva: Teija Piipari

Lii­ka­nen pyö­rit­te­lee va­lo­ku­vaa kä­sis­sään.

– Kat­so­pas, kun meil­lä bän­din po­jil­la on yh­te­näi­set asut, ir­to­tak­ki ja suo­rat hou­sut. Ja Ir­me­li, hän on niin nät­ti, vas­ta 20-vuo­ti­as. Tai mel­kein, kun on lo­ka­kuus­sa syn­ty­nyt.

Ir­me­li Mä­ke­lä-Lii­ka­nen täyt­ti vii­me vuon­na 80 vuot­ta. Jo­han­nes Lii­ka­sel­la on mu­ka­naan myös syk­syi­nen Hel­sin­gin Sa­no­mat, jos­sa vai­mon­sa on koko si­vun syn­ty­mä­päi­vä­haas­tat­te­lus­sa.

Ir­me­li Mä­ke­lä yh­ty­ei­neen esit­ti tans­si­mu­siik­kia, is­kel­miä ja iki­vih­rei­tä. So­lis­ti le­vyt­ti muun mu­as­sa kap­pa­leet Lii­an vä­hän ai­kaa, Vir­ran vie­mää ja Syys­muis­to.

– Em­me kos­kaan lait­ta­neet var­si­nai­ses­ti pil­le­jä pus­siin, mut­ta tau­ko oli pit­kä, kun Ir­me­li teki uraa uraa oop­pe­ran ja ope­re­tin pa­ris­sa. Yh­ty­eem­me ko­koon­pa­no­kin vaih­te­li. Vii­mei­sin keik­kam­me oli vii­me syk­sy­nä Kot­kan kon­sert­ti­ta­lol­la. Ir­me­li ja vel­je­ni Erk­ki Lii­ka­nen lau­loi­vat, Ari Is­mä­lä soit­ti kos­ket­ti­mia ja Pert­ti Bor­man rum­pu­ja, minä oli bas­sos­sa.