Tei­ja Pii­pa­ri

Tä­nä­kin aa­mu­na Rit­va Töy­ry­lä, 87, on heti he­rät­ty­ään nos­ta­nut kä­det ylös ja ve­tä­nyt keuh­kot täy­teen il­maa.

– Olen teh­nyt hen­gi­tys­har­joi­tuk­sia yli kol­men vuo­den ajan. Kun tree­ni on teh­ty, on heti hyvä olo, Kot­kan Kan­taat­ti­kuo­ron sop­raa­no ja pe­rus­ta­ja­jä­sen ker­too.

Vie­rel­lä is­tu­va kuo­ron­joh­ta­ja Kai Huo­pai­nen nyök­kää tyy­ty­väi­se­nä.

– Teet ihan oi­kein. Lau­la­mi­sen tär­keim­piä pe­rus­tei­ta on oi­kein hen­git­tä­mi­nen.

Kot­kan Kan­taat­ti­kuo­ro on dip­lo­miur­ku­ri Nii­lo Hei­mo­lan vuon­na 1963 suur­ten kirk­ko­mu­siik­ki­te­os­ten ja eri­tyi­ses­ti pas­si­oi­den esit­tä­mi­seen pe­rus­ta­ma se­ka­kuo­ro. Kan­taat­ti­kuo­ro aloit­ti toi­min­tan­sa esit­tä­mäl­lä Kot­kan kir­kos­sa Bac­hin Mat­teus-pas­si­on ly­hen­net­ty­nä ver­si­o­na. Sen jäl­keen Bac­hin pas­sio on ol­lut osa Kot­kan kult­tuu­ri­vuot­ta. En­sim­mäi­sen kaik­ki osat kä­sit­tä­vän Mat­teus-pas­si­on kuo­ro lau­loi vuon­na 1982, sil­loin vie­lä suo­mek­si. Sak­san­kie­li­se­nä oh­jel­mis­toon tuli en­sin vuon­na 1988 Jo­han­nes-pas­sio. Vuo­des­ta 1995 myös Mat­teus-pas­sio on lau­let­tu sak­sak­si. Kuo­ron oh­jel­mis­toon kuu­luu myös muu­ta koti- ja ul­ko­mais­ten sä­vel­tä­jien kuo­ro­mu­siik­kia.

Kuo­ron tär­kei­tä yh­teis­työ­kump­pa­nei­ta ovat ol­leet en­sin Kot­kan kau­pun­gi­nor­kes­te­ri ja vuo­des­ta 1999 läh­tien Kymi Sin­fo­niet­ta. Nyt, juh­la­vuon­na, Kan­taat­ti­kuo­ro esit­tää Jo­han­nes-pas­si­on oma­na tuo­tan­to­na Kot­kan Kon­sert­ti­ta­los­sa kuo­ron ”ko­ti­kir­kon” ol­les­sa re­mon­tis­sa. Or­kes­te­ri­na on pai­kal­li­sis­ta muu­si­kois­ta koot­tu pas­sio-or­kes­te­ri, so­lis­tei­na ovat Lee­na Arf­f­man, Tep­po Lam­pe­la, Timo Kiis­ki­nen ja Ei­ja Puuk­ko. Kai Huo­pai­nen vuo­rot­te­lee Jee­suk­sen roo­lis­sa ja ka­pel­li­mes­ta­ri­na.

– Kaik­ki tä­män vuo­den kon­sert­tim­me ovat juh­la­kon­sert­te­ja. Syys­kau­del­le on lu­vas­sa hiu­kan eri­lai­sem­paa mu­siik­kia, ku­ten kir­kol­lis­ta mes­su­mu­siik­kia la­ti­nak­si, Huo­pai­nen ker­too.

Rit­va Töy­ry­lä muis­te­lee ai­kaa, kun hä­net kut­sut­tiin mu­kaan uu­teen kuo­roon

– Kun Nii­lo [Hei­mo­la] asi­an esit­ti, olin ihan sil­mät soi­kei­na, et­tä mi­nä­kö. Mei­tä oli ne­li­sen­kym­men­tä hen­ki­löä kuo­roa pe­rus­ta­mas­sa.

Rit­va Töy­ry­lä, Kai Huo­pai­nen ja kuo­ron va­ra­pu­heen­joh­ta­ja Jar­mo Aho­nen ovat tul­leet toi­mi­tuk­seen ker­to­maan 60-vuo­ti­aas­ta kuo­ros­ta ja sen lau­an­tain kon­ser­tis­ta. Töy­ry­lä on mie­lis­sään, et­tä hän on saa­nut ”tur­vak­seen” kak­si mies­tä, kos­ka liik­ku­mi­nen on jo han­ka­loi­tu­nut.

– Ra­kas­tin, ja ra­kas­tan yhä, lau­la­mis­ta, se on mi­nul­le ihan eli­neh­to. Kai on lu­van­nut, et­tä saan lau­laa kuo­ros­sa niin kau­an kuin ää­ni kul­kee.

– Fyy­si­sil­le asi­oil­le ei ai­na voi mi­tään, mut­ta ää­ni säi­lyy, jos sitä käyt­tää, Huo­pai­nen to­te­aa.

– Jos vain te­le­vi­si­o­ta soh­val­la kat­soo, niin muu­ta­man vuo­den pääs­tä ei kuu­lu enää kuin pii­pi­tys­tä, jat­kaa Aho­nen.

Bas­so Jar­mo Aho­nen liit­tyi kuo­roon pa­ri­kym­men­tä vuot­ta sit­ten.

– Suo­sit­te­len kuo­ro­har­ras­tus­ta kai­kil­le, se on hy­vin pal­kit­se­vaa. Jos vä­syt­tää, älä jää ko­tiin vaan läh­de lau­la­maan.

Kuo­ron vah­vuus oli aloit­ta­mis­vuon­na 46 lau­la­jaa, nyt se on 53. Töy­ry­lä on ai­noa pe­rus­ta­ja­jä­sen.

– Ky­syn­tää oli­si eten­kin te­no­reil­le, mikä on on­gel­ma ihan val­ta­kun­nal­li­ses­ti­kin, mut­ta myös mui­hin ää­ni­a­loi­hin eri­tyi­ses­ti nuo­ret lau­la­jat ovat enem­män kuin ter­ve­tul­lei­ta, Huo­pai­nen vink­kaa.

Kot­kan Kan­taat­ti­kuo­ron Jo­han­nes-pas­sio sun­nun­tai­na 2.4. klo 18 Kot­kan Kon­sert­ti­ta­los­sa.