KAI-PEK­KA VE­SA­LAI­NEN

Kou­vo­la­lai­nen Pek­ka Heik­ki­lä pal­jas­taa nuo­rem­pa­na pi­tä­neen­sä Sim­ca Ve­det­te Cham­bor­dia maa­il­man kau­neim­pa­na au­to­na, jol­lai­sen hän vie­lä hank­kii it­sel­leen. Kun mies al­ku­vuo­des­ta löy­si In­ter­ne­tis­tä ku­va­haul­la pu­na­val­koi­sen Ve­det­te Cham­bor­din, läh­tö Poh­jan­maal­le La­pu­al­le tu­tus­tu­maan lait­tee­seen oli it­ses­tään­sel­vyys. Edel­li­nen omis­ta­ja oli lait­ta­nut me­no­pe­lin kun­toon ja mu­se­o­kat­sas­ta­nut sen vuon­na 1999, jo­ten kau­pat syn­tyi­vät.

– Ei­hän au­to mi­kään täy­si kymp­pi ol­lut. Uu­sin­ta­maa­laus oli suo­ri­tet­tu huo­noh­kos­ti. Jou­duin siis­ti­mään kro­mi­lis­to­ja ja ik­ku­noi­den reu­no­ja sekä kau­nis­te­le­maan pai­koin pel­ti­pin­to­ja. Si­säl­tä au­to oli jo os­ta­es­sa­ni siis­tis­sä kun­nos­sa: is­tui­met ja ovi­pa­nee­lit oli ver­hoil­tu uu­del­leen.

Sim­ca Ve­det­te Cham­bor­din kat­sas­tuk­ses­sa pien­tä on­gel­maa tuot­ti jar­ru­jen sää­tä­mi­nen dy­na­mo­met­rin vaa­ti­mal­le to­le­rans­si­ta­sol­le.

– Yh­teen pyö­rään piti vaih­taa jar­ru­sy­lin­te­rit. Kol­man­nel­la ker­ral­la bii­li meni läpi. Muut fik­sauk­set ovat liit­ty­neet lä­hin­nä käy­tön puut­tee­seen. Tuu­li­la­sin­pyyh­ki­mien toi­min­nas­sa oli sa­no­mis­ta, mut­ta pu­ret­tu­a­ni ja puh­dis­tet­tu­a­ni säh­kö­moot­to­rin, pyyh­ki­met pe­lit­ti­vät, mai­nit­see Heik­ki­lä. Hän muis­tut­taa vuo­si­mal­lin 1960 Ve­det­te Cham­bor­din edus­ta­van tek­nii­kal­taan sen ikä­luo­kan au­to­ja, joil­le maal­lik­ko­kin osaa jo­tain teh­dä toi­sin kuin ny­ky­au­toil­le.

– Va­ra­o­sia Sim­caan löy­tyy use­am­mas­ta läh­tees­tä. Hy­vin­kääl­tä ti­laa­ma­ni jar­ru­nes­te­säi­liö vii­pyi pi­dem­pään kuin Rans­kas­ta ti­laa­ma­ni jar­ru­sy­lin­te­ri, hy­mäh­tää Heik­ki­lä. Hän va­lot­taa, et­tä Ve­det­te Cham­bor­dis­sa käy­tet­tyä V8-moot­to­ria Ford Mo­tor Com­pa­ny val­mis­ti 1930-lu­vul­ta ai­na 1960-lu­vul­le as­ti, jo­ten moot­to­rin osia on tar­jol­la val­ta­vas­ti.

Ve­det­te Cham­bord 2,4-lit­rai­sel­la 84 he­vos­voi­man te­hoi­sel­la ko­neel­la edus­ti val­mis­tus­vuo­si­naan pre­mium-luok­kaa, mikä se­lit­tää sitä, et­tei au­to­ja mu­se­o­kat­sas­tet­tu­na ole tänä päi­vä­nä Suo­mes­sa lii­ken­tees­sä kuin nel­jä kap­pa­let­ta.

Heik­ki­län Ve­det­te Cham­bord on va­rus­tet­tu eril­li­sil­lä etuis­tui­mil­la ja re­kis­te­röi­ty vii­del­le hen­ki­löl­le, mut­ta van­hem­mat vuo­si­ker­rat oli­vat soh­vais­tui­mel­li­sia ja re­kis­te­röi­ty vii­del­le hen­ki­löl­le.

– Au­tos­sa on kol­me­por­tai­nen vaih­teis­to, jon­ka vaih­din on niin sa­not­tua rat­ti­mal­lia. Voi­man­läh­de on ai­ka te­ho­ton ver­rat­tu­na vas­taa­viin ny­ky­päi­vän moot­to­rei­hin. Ei lai­te kä­sis­tä läh­de.

– Pie­nin sää­tä­mi­sin olen saa­nut au­tos­ta va­kaan ajet­ta­van. Toki sii­nä ei ole oh­jaus­te­hos­tin­ta, jo­ten se on kau­pun­ki­no­peuk­sis­sa jäyk­kä ajet­ta­va. Jar­rut­kaan ei­vät ole te­hos­tet­tu, jo­ten pol­jin­ta saa pai­naa äk­ki­py­säh­ty­mi­sen tar­pees­sa to­sis­saan.

– Täl­lä au­tol­la ei kan­na­ta men­nä kau­pun­gil­le, jos on kii­re jon­ne­kin, sil­lä ju­tut­ta­jia tu­lee heti, nau­rah­taa Heik­ki­lä.