JUHA KOS­KI

Thai­maa­lai­nen Ni­rant­ra Pramt­hong pol­ki 15 000 ki­lo­met­riä Suo­meen ta­va­tak­seen jou­lu­pu­kin. Ank­ku­ri ker­toi 14. jou­lu­kuu­ta il­mes­ty­nees­sä nu­me­ros­saan sit­ke­än pyö­räi­li­jän ta­ri­nan. Hän oli tul­lut vuo­den kes­tä­neel­lä mat­kal­laan Kot­kaan, jos­ta läh­ti koh­ti Ro­va­nie­meä.

Ta­voit­tee­na oli ta­va­ta jou­lu­puk­ki. Kau­an odo­tet­tu koh­taa­mi­nen ta­pah­tui maa­nan­tai­na 16. jou­lu­kuu­ta Ro­va­nie­mel­lä jou­lu­pu­kin pa­jas­sa.

Ni­rant­ra lä­het­ti iki­muis­toi­ses­ta ta­paa­mi­ses­ta pu­he­li­mel­laan ohei­set ku­vat Ank­ku­rin toi­mi­tuk­seen.

– Olen erit­täin on­nel­li­nen, et­tä pää­sin to­teut­ta­maan äi­din toi­veen. Kii­tok­set kai­kil­le, ra­kas­tan Suo­mea, hän vies­tit­ti eng­lan­nik­si ku­vien mu­ka­na.

15 000 kilometrin jälkeen Nirantra pysäköi kulkupelinsä joulupukin kammarin eteen.

Ni­rant­ran mat­ka al­koi vuo­si sit­ten Thai­maas­ta. Hä­nen äi­tin­sä oli in­no­kas jou­lu­puk­ki-fani, jon­ka suu­rin haa­ve oli ta­va­ta jou­lu­puk­ki Suo­mes­sa. Äi­ti kui­ten­kin kuo­li pari vuot­ta vuot­ta sit­ten. Niin­pä Ni­rant­ra päät­ti to­teut­taa äi­tin­sä suu­rim­man toi­veen ja hyp­pä­si pol­ku­pyö­rän sel­kään.

Taak­se jäi 21 maa­ta, jou­kos­sa mui­den mu­as­sa Kii­na, Iran ja Ar­me­nia. Mat­ka­kas­sa koos­tui äi­din jät­tä­mäs­tä pe­rin­nös­tä ja erään su­ku­lai­sen avus­tuk­ses­ta.

Rovaniemeltä matka jatkui Norjaan ja edelleen lentämällä kotiin Thaimaahan.

Suo­meen saa­vut­tu­aan Ni­rant­ra nuk­kui pari yö­tä tel­tas­sa Ha­mi­nan moot­to­ri­tien var­res­sa. Noin päi­vi­nä oli pak­kas­ta ja lun­ta­kin sa­toi.

Mies pyö­räi­li 10. jou­lu­kuu­ta sat­tu­mal­ta Kar­hu­laan Hut­tu­sen huol­to­a­se­mal­le, jos­sa Jus­si Hut­tu­nen meni ky­se­le­mään kyl­mis­sään ol­leen mie­hen kuu­lu­mi­sia. It­se­kin usein Thai­maas­sa lo­mai­le­va Hut­tu­nen vei mie­hen ko­tiin­sa sau­no­maan.

Seu­raa­va­na aa­mu­na Hut­tu­nen vei Thai­maan mie­hen Hel­sin­kiin, jos­ta juna kul­jet­ti hä­net ja pol­ku­pyö­rän Ro­va­nie­mel­le.

Tätä lu­et­ta­es­sa Ni­rant­ra lie­nee jo ko­ti­maas­saan, sil­lä vii­su­mi oli me­nos­sa um­peen.