Tei­ja Pii­pa­ri

I näy­tös, 1. koh­taus: li­pun­myyn­nis­sä. Sen jäl­keen au­la hen­ki­lö­kun­ta­ku­vi­neen. As­kel vie na­rik­kaan, jos­sa na­rik­ka­lap­pu kä­teen. Ja kas, sii­nä­hän on so­pi­vas­ti nu­me­rot 1960.

Sil­loin on Kou­vo­lan te­at­te­ri pe­rus­tet­tu.

Kou­vo­lan kau­pun­gin­mu­se­os­sa Kou­vo­la­ta­lon toi­ses­sa ker­rok­ses­sa al­kaa tä­nään Kou­vo­lan te­at­te­rin his­to­ri­aa ja ny­ky­päi­vää va­lot­ta­va Koko Kou­vo­lan te­at­te­ri -näyt­te­ly. Mu­se­os­sa kä­vi­jät – tai täs­sä ta­pauk­ses­sa te­at­te­ri­kat­so­jat – kul­ke­vat hal­ki te­at­te­rie­lä­myk­sen näy­tök­ses­tä ja koh­tauk­ses­ta toi­seen, lip­pu­kas­sas­ta läh­tien koh­ti näyt­tä­möä, mut­ta saa­vat myös kos­ke­tuk­sen sii­hen, mitä ku­lis­seis­sa ta­pah­tuu en­nen, kuin näy­tös on val­mis esi­tet­tä­väk­si.

– Ih­mi­set ei­vät ai­na osaa aja­tel­la, et­tä te­at­te­ris­sa ta­pah­tuu koko ajan, myös näy­tös­ten ul­ko­puo­lel­la. Mil­lais­ta on te­at­te­ri­työ joka pai­kas­sa, sitä ha­lu­am­me nyt tuo­da esiin, te­at­te­ri­näyt­te­lys­tä vas­taa­va ama­nu­ens­si Min­na Iso­pah­ka­la ker­too.

Koko Kou­vo­lan te­at­te­ri -näyt­te­ly on esil­lä Kou­vo­lan kau­pun­gin­mu­seo Poi­ki­los­sa Kou­vo­la­ta­los­sa 8. lo­ka­kuu­ta 2023 as­ti.

"Narikkalappu" on samalla tietoisku.

Pai­kal­la pii­pah­ta­va mu­se­on­joh­ta­ja Anu Kas­nio muis­taa, et­tä kun kau­pun­gin­mu­seo vuon­na 2015 avat­tiin, jo sil­loin te­at­te­ri­lai­sil­ta tuli toi­ve näyt­te­lys­tä sit­ten, kun te­at­te­ri seu­raa­van ker­ran juh­lii pyö­rei­tään.

– En­sim­mäi­nen päi­vä­mää­rä, kun ai­hees­ta on pa­la­ve­ria pi­det­ty, oli 17.10.2018, Kas­nio sa­noo.

Min­na Iso­pah­ka­la hyp­pä­si pro­jek­tiin mu­kaan rei­lu vuo­si sit­ten. Sil­loin näyt­te­lyn työs­tä­mi­nen nyt­käh­ti liik­keel­le.

– Te­at­te­rin väki on ol­lut iso­na apu­na, hän kiit­te­lee. – Jol­lei oli­si ol­lut ko­ro­naa, eli oli­si ol­lut nor­maa­li näy­tös­kau­si, niin to­den­nä­köi­ses­ti he oli­si­vat pys­ty­neet pa­nos­ta­maan tä­hän vä­hem­män.

Vitriineissä on pukuja ja esineistöä menneistä näytelmistä.

Näyt­te­lys­sä ylei­sö pää­see myös osal­lis­tu­maan. On pu­ku­huo­ne, jos­sa voi pu­keu­tua esiin­ty­mis­vaat­tei­siin. On näyt­tä­mö, jon­ne voi kii­ve­tä esiin­ty­mään. La­vas­teet ja va­lot, nii­tä­kin pää­see ko­kei­le­maan. Vit­rii­neis­sä on esi­nei­tä, pu­ku­ja ja hat­tu­ja eri näy­tel­mis­tä, sei­nil­lä ju­lis­tei­ta ja esi­merk­ki­näy­tel­miä eri vuo­si­kym­me­nil­tä.

II näy­tös, 1. koh­taus: suun­nit­te­lu­pöy­däs­sä. Näyt­te­ly va­lai­see myös sitä, mis­tä kaik­ki al­kaa: Ide­as­ta, kä­si­kir­joi­tuk­ses­ta, pu­ku­jen ja la­vas­tuk­sen suun­nit­te­lus­ta. Mitä te­kee dra­ma­tur­gi, mitä oh­jaa­ja. Toi­mis­to­työ­läis­tä­kin tar­vi­taan.

Teatterijulisteita vuosien varrelta.

Kou­vo­lan te­at­te­ri juh­lis­taa 60-vuo­tis­ta tai­val­taan täl­lä vii­kol­la. Te­at­te­ri­näy­tös­ten yh­tey­des­sä on oh­jel­maa ylei­söl­le ja mu­se­os­sa avau­tuu kak­si­vuo­ti­nen te­at­te­ri­näyt­te­ly. Viik­ko hui­pen­tuu Kir­ka – Su­run pyy­hit sil­mis­tä­ni -juh­la­näy­tök­seen.

– Olem­me ly­kän­neet juh­lal­li­suuk­sia vuo­den ajan, mut­ta vih­doin pää­sem­me nii­tä viet­tä­mään. Olem­me kii­tol­li­sia, et­tä ylei­sö on pa­lan­nut esi­tyk­siin ja te­at­te­ri ko­e­taan Kou­vo­las­sa tär­ke­äk­si vir­kis­tys­koh­teek­si. Kau­pun­ki­lais­ten tuki on ilah­dut­ta­nut pal­jon ja luo­nut us­koa tu­le­vaan, sa­noo te­at­te­rin­joh­ta­ja Tii­na Luh­ta­nie­mi tie­dot­tees­sa.