Tei­ja Pii­pa­ri

tei­ja.pii­pa­ri@pkank.fi

I niin kuin Ii­va­ri 17. G niin kuin Gab­riel 56.

Mik­ko Kai­tai­nen pyö­rit­tää bin­go­ko­ria ja lu­et­te­lee val­koi­sis­ta pal­lois­ta kir­jai­mia ja nu­me­roi­ta.

Me­neil­lään on Mie­les­sä tuu­lee -vii­kol­le ajoi­tet­tu Hy­vän mie­len päi­vä, jon­ka jär­jes­tä­vät so­si­aa­li­a­lan yh­dis­tys ja työl­lis­tä­mis­toi­mi­ja Sil­mut ry, Pal­ve­lu­ta­lo Kos­ken­rin­teen Iloa päi­vään -han­ke ja Työt­tö­mien Kes­kus­jär­jes­tö. Yk­si oh­jel­ma­nu­me­rois­ta on Kai­tai­sen ve­tä­mä hy­vän mie­len bin­go­pe­li, joka ke­rää in­nok­kaan osal­lis­tu­ja­jou­kon.

O niin kuin Ol­li 32. Bin­go!

Mie­les­sä tuu­lee -viik­ko ke­rää eri toi­mi­jat yh­teen ja tar­jo­aa kun­ta­lai­sil­le ma­ta­lal­la kyn­nyk­sel­lä saa­vu­tet­ta­vaa, mie­len hy­vin­voin­tia tu­ke­vaa toi­min­taa eri puo­lil­la kau­pun­kia. Kot­kas­sa tee­ma­viik­koa vie­tet­tiin vii­me vii­kol­la jo 7. ker­ran.

Sil­mut ry:n toi­mi­ti­lois­sa Kar­hu­las­sa Hy­vän mie­len päi­väs­sä pait­si pe­lat­tiin bin­goa, myös vie­tet­tiin ai­kaa yh­des­sä ja kes­kus­tel­tiin mie­len hy­vin­voin­nis­ta ja sen eri kei­nois­ta. Lu­en­noit­si­ja­na oli ter­vey­den­hoi­ta­ja, työ­ky­ky­koor­di­naat­to­ri Ul­la-Mai­ja Kop­ra Työt­tö­mien Kes­kus­jär­jes­tö ry:n Ter­veyt­tä työt­tö­mil­le -toi­min­nas­ta. Ko­ke­mu­sa­si­an­tun­ti­jan pu­heen­vuo­ron piti tam­pe­re­lai­nen Anu Hie­tik­ko. Li­säk­si pai­kal­la oli­vat Sil­mut ry:n toi­min­nas­ta vas­taa­vat Kat­ja Tasa, Tii­na Tasa ja Var­pu Tei­ka­ri, sekä Pal­ve­lu­ta­lo­yh­dis­tys Kos­ken­rin­ne ry:n Iloa päi­vään -hank­keen edus­ta­jat, han­ke­vas­taa­va An­ne Pu­ra­nen ja han­ke­työn­te­ki­jä Mik­ko Kai­tai­nen.

Suo­men hal­li­tus ko­koon­tui al­ku­vii­kos­ta ra­ken­ta­maan en­si vuo­den bud­jet­tia. Ta­lous on tiu­kal­la, ja bud­jet­ti­rii­hes­sä on tar­koi­tus päät­tää noin mil­jar­din eu­ron sääs­töis­tä. Sa­maan ai­kaan myös mie­le­no­soit­ta­jat oli­vat liik­keel­lä. Mie­le­no­soi­tus oli sote-jär­jes­töi­hin koh­dis­tu­via mit­ta­via leik­kauk­sia vas­taan.

Hal­li­tuk­sen suun­ni­tel­mat pu­hut­ti­vat myös Kar­hu­las­sa. Yh­tei­nen vies­ti oli, et­tä jos ra­hoi­tuk­set jär­jes­töil­tä lop­pu­vat, "men­nään ta­ka­puo­li edel­lä met­sään", ku­ten Ul­la-Mai­ja Kop­ra asi­an il­mai­si.

– Lop­pu­pe­leis­sä se tu­lee mak­sa­maan yh­teis­kun­nal­le, jos kol­man­nen sek­to­rin toi­min­ta ko­vas­ti su­pis­tuu tai jopa lop­puu, Tii­na Tasa to­te­aa.

Sil­mut on Ky­men­laak­son hy­vin­voin­ti­a­lu­een pal­ve­lun­tuot­ta­ja. Ky­men­laak­son ruo­ka-apu­han­ke avus­taa hä­vik­ki­ruo­an ja­ke­lua. Yh­dis­tyk­sen koh­taa­mis­pai­kas­sa käy päi­vit­täin noin 30 hen­ki­löä ja kun­tout­ta­vas­sa työ­toi­min­nas­sa on yli 70 asi­a­kas­ta. Hä­vik­ki­ruo­ka­kas­se­ja yh­dis­tys ja­koi vii­me vuon­na noin 10 000.

Vii­me vuon­na al­ka­nut Iloa päi­vään -han­ke on koh­den­net­tu niil­le Kot­kan alu­een 64+-vuo­ti­ail­le, jot­ka ovat elä­köi­ty­neet tai elä­köi­ty­mäs­sä työt­tö­mä­nä. Kol­mi­vuo­ti­sen hank­keen ta­voit­tee­na on vä­hen­tää yk­si­näi­syyt­tä, tu­kea ar­jen su­ju­mis­ta ja eh­käis­tä syr­jäy­ty­mis­tä.

– Teem­me ko­ti­käyn­te­jä ja pu­he­lin­työ­tä, pi­däm­me pe­li­ker­ho­ja ja jär­jes­täm­me ret­kiä. Lo­ka­kuus­sa jär­jes­täm­me On syk­sy niin ih­meel­li­nen -ta­pah­tu­man Kar­hu­lan seu­ra­kun­ta­kes­kuk­ses­sa yh­teis­työs­sä Kot­ka-Ky­min seu­ra­kun­nan ja Kos­ken­rin­teen Ko­to­na tääl­lä­kin -toi­min­nan kans­sa. Myös Sil­mut on mu­ka­na, ker­too An­ne Pu­ra­nen.

Li­säk­si Sil­mut ja Iloa päi­vään -han­ke osal­lis­tu­vat lo­ka­kuun Asun­not­to­mien yö­hön. Jär­jes­töil­lä on siis suu­ri mer­ki­tys, kos­ka ne jär­jes­tä­vät pal­jon eri­lais­ta toi­min­taa, Pu­ra­nen to­te­aa.

– Jos kaik­ki tämä jär­jes­tö­työ hä­vi­ää ym­pä­ril­tä, mitä jäi­si jäl­jel­le? huo­maut­taa Tasa. – So­si­aa­li­huol­lon työl­lis­ty­mis­tä ja työ- ja toi­min­ta­ky­kyä edis­tä­viä pal­ve­lui­ta uu­dis­te­taan 2027 al­ka­en ja sitä myö­tä myös kun­tout­ta­van työ­toi­min­nan pal­ve­lun­tuot­ta­jil­le voi ol­la odo­tet­ta­vis­sa muu­tok­sia.

Yh­dis­tyk­sel­lä on vii­si kun­tout­ta­vaa työ­pa­jaa: kä­den­tai­dot, hä­vik­ki­ruo­ka, kant­tii­ni ja lou­nas, kiin­teis­tö sekä ko­ti­a­pu.

Työt­tö­mien Kes­kus­jär­jes­tö on työt­tö­mien ja hei­kos­sa työ­mark­ki­na-ase­mas­sa ole­vien edun­val­von­ta­jär­jes­tö. Ul­la-Mai­ja Kop­ra ker­too kun­tout­ta­vien työ­paik­ko­jen vä­hen­ty­neen yh­dis­tyk­sis­sä, kos­ka hy­vin­voin­ti­a­lu­eet sääs­tä­vät os­to­pai­kois­sa.

– Tämä vai­kut­taa yh­dis­tyk­siin, jois­ta osan toi­min­ta on lop­pu­nut ko­ko­naan. Li­säk­si jot­kut työl­li­syy­sa­lu­eet ovat käyt­tä­neet palk­ka­tu­ki­ra­ho­ja etu­pai­not­tei­ses­ti, ja sik­si palk­ka­tu­ki­paik­ko­ja ei ole tar­peek­si, kos­ka bud­jet­ti on alun pe­rin­kin ol­lut tiuk­ka.

Iloa päi­vään -hank­keen pää­point­ti on pu­reu­tua yk­si­näi­syy­teen. Ko­tiin on lii­an help­po jää­dä, tie­tää An­ne Pu­ra­nen.

– Ta­voit­tee­na on, et­tä en­sin asi­ak­kaan kans­sa oves­ta ulos pos­ti­laa­ti­kol­le ja sii­tä hil­jal­leen ede­ten ryh­miim­me.

Han­ke päät­tyy en­si vuo­den lo­pus­sa. Pu­ra­nen toi­voo, et­tä jat­koa saa­daan, kos­ka asi­ak­kai­ta on pal­jon.

Anu Hie­ti­kon, 53, en­sim­mäi­nen mus­ta het­ki oli, kun hän val­mis­tui mark­ki­noin­ti­mer­ko­no­mik­si vuon­na 1994. Suo­mi oli sy­väs­sä la­mas­sa, ei­kä töi­tä löy­ty­nyt. Työt­tö­myys joh­ti ma­sen­nuk­seen.

Nel­jän vuo­den sin­nik­kään yrit­tä­mi­sen jäl­keen hän aloit­ti me­di­a­no­mi­o­pin­not ja työs­ken­te­li 16 vuot­ta ää­ni­tek­nik­ko­na, kun­nes työt lop­pui­vat.

– Nyt olen ol­lut työt­tö­mä­nä pa­ri­sen vuot­ta, eli olen pit­kä­ai­kais­työ­tön. Olen myös mo­ni­sai­ras, en­kä sik­si pys­ty te­ke­mään kou­lu­tuk­si­a­ni vas­taa­vaa työ­tä. Mi­nul­la ma­sen­nus ja työt­tö­myys lin­kit­ty­vät yh­teen. Syön ma­sen­nus­lääk­kei­tä, syön var­maan lo­pun elä­mää­ni. Töi­tä oli­si pak­ko saa­da, ja se tar­koit­taa, et­tä mi­nun pi­täi­si myös opis­kel­la uu­si am­mat­ti. Seu­raa­va etap­pi­ni on, et­tä olen me­nos­sa Ke­lan kaut­ta työ­ko­kei­luun.

Hie­tik­ko on käy­nyt Työt­tö­mien Kes­kus­jär­jes­tön ko­ke­mu­sa­si­an­tun­ti­ja­kou­lu­tuk­sen. Hy­vän mie­len päi­väs­sä Kar­hu­las­sa hän esiin­tyi roo­lis­sa en­sim­mäis­tä ker­taa.

– Haa­vei­len opis­ke­le­va­ni nuo­ri­so- ja yh­tei­sö­oh­jaa­jak­si, jota eh­kä täy­den­täi­sin tra­de­no­min kou­lu­tuk­sel­la. Sen jäl­keen voi­sin työs­ken­nel­lä tä­män tyyp­pi­ses­sä pai­kas­sa. Se, mitä tääl­lä teh­dään, on ää­rim­mäi­sen tär­ke­ää työ­tä.

Kun Anu Hie­tik­ko te­kee läh­töä Kou­vo­laan ja juna-ase­mal­le, hän­tä lä­hes­tyy nuo­ri nai­nen. Al­kaa var­tin kes­kus­te­lu.

– Se oli ai­to ja hie­no koh­taa­mi­nen, Hie­tik­ko iloit­see jäl­keen­päin. – Sain konk­reet­ti­ses­ti näh­dä, kuin­ka mer­ki­tyk­sel­lis­tä ko­ke­mu­sa­si­an­tun­ti­jan työ voi ol­la.