Tei­ja Pii­pa­ri

– Tule si­sään ja lai­ta tak­kia nau­lak­koon. Jos ha­lu­at hen­ka­rin, niin täs­sä oli­si täl­lai­nen, Ma­ju­ri.

Ahaa, la­ki­toi­mis­ton ovel­la on­kin vas­tas­sa la­ki­mie­hek­si var­si­nai­nen vil­pert­ti, Pasi Ma­ju­ri, joka ojen­taa van­han ajan hen­ka­ria, jos­sa lu­kee Ma­ju­ri.

– Ei­kö ole­kin ai­ka haus­ka, hän ky­syy ja nau­raa.

On, on se.

Pasi Ma­ju­rin la­ki­a­si­ain­toi­mis­to Kar­hu­lan kes­kus­tas­sa on pik­ku hil­jaa tyh­je­ne­mäs­sä. Ma­ju­ri, koh­ta 58, ai­koo siir­tyä pois työ­e­lä­mäs­tä.

– Tuli ti­lai­suus jää­dä eläk­keel­le. Tai en nyt voi sa­noa it­se­ä­ni vie­lä elä­ke­läi­sek­si, kos­ka 65 vuot­ta on vi­ral­li­nen elä­kei­kä­ni, mut­ta maa­lis­kuun ai­ka­na luo­vu­tan toi­mis­to­ni pois. Oi­keu­den­käyn­nit hoi­dan ke­sään saak­ka, ja hei­nä­kuun alus­ta lu­kien on tar­koi­tus ol­la va­paa ja heit­tää ka­len­te­ri hit­toon.

Kun nuo­ri Ma­ju­ri kir­joit­ti yli­op­pi­laak­si, hän pää­si ke­sä­töi­hin pa­lo­mie­hek­si. Va­rus­mies­kou­lu­tuk­sen­sa hän suo­rit­ti Utin las­ku­var­jo­jou­kois­sa ja re­ser­viup­see­ri­kou­lus­sa Ha­mi­nas­sa.

– En ol­lut käy­nyt­kään len­to­ko­nees­sa, kun me­nin hyp­pää­mään ko­nees­ta.

Ar­mei­jan jäl­keen Ma­ju­ri oli va­jaan vuo­den kou­lut­ta­ja­na Upin­nie­mes­sä. Vuon­na 1987 hän aloit­ti po­lii­si­kou­lun Tam­pe­reel­la, val­mis­tui ja sai työ­pai­kan Kot­kas­ta.

– Kot­kas­sa tuo­reet po­lii­sit sai­vat osal­lis­tua jo­kai­ki­seen työ­hön tut­kin­nas­ta jär­jes­tys­po­lii­siin ja var­ti­oin­tiin. Nuo­rel­le kons­taa­pe­lil­le se oli hyvä op­pi.

Kun kol­me­kymp­piä lä­hes­tyi, vuo­ro­työ al­koi vaa­tia ve­ron­sa. Ma­ju­ri to­te­si, et­tei po­lii­sin työ ole jut­tu­ni, on kek­sit­tä­vä muu­ta. Hän päät­ti ha­kea oi­keus­tie­teel­li­seen Hel­sin­gin yli­o­pis­toon.

– Luin pää­sy­ko­kei­siin työn ohes­sa. Ja kii­tos työ­nan­ta­jan, työ­teh­tä­vät ja va­paat sain jär­jes­tet­tyä niin, et­tä pää­sin tent­tei­hin ja se­mi­naa­rei­hin.

Vuon­na 2005 Ma­ju­ri sai oi­keus­tie­teen mais­te­rin pa­pe­rit, mars­si esi­mie­hen­sä luo, sa­noi it­sen­sä ir­ti ja ker­toi aloit­ta­van­sa la­ki­mie­hen hom­mat. 19 vuot­ta jär­jes­tys­po­lii­si­na sai jää­dä.

Tuo­re la­ki­mies hank­ki toi­mis­ton, tie­to­ko­neen ja tar­vit­ta­vat oh­jel­mis­tot.

– Nol­las­ta aloi­tin, mut­ta sain on­nek­se­ni hy­vät men­to­rit. Kun maa­lis­kuun alus­sa ava­sin fir­man, oven ta­ka­na oli jo jo­noa. Sii­tä on nyt 17 vuot­ta, mut­ta tun­tuu, kuin se oli­si ol­lut vas­ta ei­len.

Pit­kä mies, pääl­le 190 sent­tiä, ojen­taa jal­ko­jaan ja ker­too, et­tä pi­tää ny­ky­ään it­se­ään myös si­joit­ta­ja­na.

– Aloin kiin­nos­tua si­joit­ta­mi­ses­ta 90-lu­vun alus­sa. Luin alan kir­jal­li­suut­ta ja mie­les­tä­ni si­säis­tin hy­vin asi­oi­ta. Ym­mär­sin, et­tä ky­sees­sä on suh­teel­li­sen help­po ra­han­te­ko, joka pe­rus­tuu tut­ki­mus­tie­toon. Olen osan­nut teh­dä kaup­paa oi­ke­aan ai­kaan, ja voin sik­si jää­dä työ­e­lä­mäs­tä ai­kai­sem­min pois. Elän osin­ko­tuo­toil­la­ni eläk­keel­le as­ti.

Ma­ju­ri ko­ros­taa, et­tei hän ole tym­pää­nyt työn­te­koon, ei suin­kaan.

– Mut­ta oli­si­han se nyt ihan ri­kos jät­tää täl­lai­nen ti­lai­suus hyö­dyn­tä­mät­tä.

Pasi Ma­ju­ri on syn­ty­nyt Ha­mi­nas­sa, jon­ne hän pa­la­si rei­lut 11 vuot­ta sit­ten Kot­kas­sa vie­te­tyn 25 vuo­den jäl­keen. Koti on Lu­pin­ran­nas­sa ja vie­rel­lä ”sama emän­tä, on ol­lut jo yli 35 vuot­ta”. Lai­tu­ris­sa on vene ja har­ras­tuk­si­na muun mu­as­sa sup­pai­lu, ka­las­ta­mi­nen ja moot­to­ri­pyö­räi­ly.

– Mi­nul­la on kak­si hy­vää ka­me­raa, joil­la olen ot­ta­nut tu­han­sia ku­via, hy­vi­ä­kin. Nyt jää täl­le­kin enem­män ai­kaa.