Veli-Pek­ka Kel­lo­nie­mi

”Me­di­at ei­vät ker­ro, kuin­ka Yh­dys­val­lat pro­vo­soi Ve­nä­jän hyök­kää­mään Uk­rai­naan.” Lai­naus on edel­li­sen leh­den (PK&ANK 3.4.) Tori-pals­tan mie­li­pi­de­kir­joi­tuk­ses­ta, joka on läh­töi­sin kot­ka­lai­sen Juk­ka Poi­ko­lai­sen ky­näs­tä. Mies on kir­joit­ta­nut ak­tii­vi­ses­ti mie­li­pi­tei­tään kau­pun­ki­leh­teem­me. Yh­tei­nen te­ki­jä kir­joi­tuk­sil­le tun­tuu ole­van, et­tä ne ei­vät vas­taa ”val­lit­se­vaa nar­ra­tii­via”, ja ne he­rät­tä­vät re­ak­ti­oi­ta puo­les­ta – ja eten­kin vas­taan.

Toi­mi­tuk­seen on tul­lut usei­ta pyyn­tö­jä teh­dä jut­tu, kuka tämä toi­si­na­jat­te­li­ja oi­kein on.

Kuka olet, Juk­ka Poi­ko­lai­nen?

– Ihan ta­val­li­nen ih­mi­nen, jon­ka oi­keu­den­tun­toa louk­kaa jul­ki­suu­des­sa esiin­ty­vä mas­sii­vi­nen va­leh­te­lu. On­gel­ma nä­kyy Uk­rai­nan so­taa kos­ke­vas­sa uu­ti­soin­nis­sa. Meil­le syö­te­tään aa­mus­ta il­taan täyt­tä soo­paa. Ei ym­mär­re­tä, et­tä kan­sa­kun­ta, joka va­leh­te­lee it­sel­leen, on tu­hoon tuo­mit­tu. Van­han vii­sau­den mu­kaan on ole­mas­sa kol­me asi­aa, joi­ta ei voi pi­tää pii­los­sa: Au­rin­ko, Kuu ja to­tuus. Nyt val­hei­ta pei­tel­lään uu­sil­la val­heil­la, jol­loin hä­mär­tyy se, mikä oi­ke­as­ti on tot­ta.

Olet­ko Pu­ti­nin trol­li?

– En, vaik­ka Pu­li­nat-pals­tal­la täl­lais­ta on­kin väi­tet­ty. Hauk­ku­jat to­sin ei­vät us­kal­la esiin­tyä omal­la ni­mel­lään, jo­ten he it­se syyl­lis­ty­vät trol­laa­mi­seen. Olen puo­lu­ei­siin si­tou­tu­ma­ton. Jos jo­tain olen, niin yri­tän ol­la hu­ma­nis­ti. En myös­kään ole suu­ri Ve­nä­jän ys­tä­vä, vaik­ka ar­vos­tan hei­dän pe­rin­ne­tie­tois­ta kult­tuu­ri­aan.

Jos val­ta­me­di­oi­hin ei voi luot­taa, lu­et­ko sit­ten Prav­daa?

– En. Uk­rai­nan osal­ta seu­raan ame­rik­ka­lai­sia net­ti­kes­kus­te­lu­ja. Haas­ta­tel­ta­vien jou­kos­sa on kan­sain­vä­li­sen po­li­tii­kan huip­pu­a­si­an­tun­ti­joi­ta, dip­lo­maat­te­ja ja eläk­keel­lä ole­via CIA:n tut­ki­joi­ta, mm. Jef­f­rey Sachs, John Me­ars­hei­mer, Lar­ry C. John­son, Ray McGo­vern. He tun­te­vat Uk­rai­nan krii­sin taus­tat ja tie­tä­vät, mi­ten Val­koi­nen talo ja CIA vie­vät Eu­roop­paa kuin lit­ran mit­taa.

Us­kot­ko sa­la­liit­toi­hin?

– Pe­ri­aat­tees­sa en, mut­ta Na­toon liit­ty­mi­sen ja val­heel­li­sen Uk­rai­na-uu­ti­soin­nin myö­tä tämä mah­dol­li­suus on il­mei­nen. Jo­tain ker­too se, et­tä Suo­men ken­raa­li­kun­ta on kou­lu­tet­tu Yh­dys­val­lois­sa ja et­tä sin­ne on val­ti­on va­roin len­nä­tet­ty po­lii­tik­ko­ja ja toi­mit­ta­jia tu­tus­tu­maan CIA:n toi­min­taan.

– Ja Suo­mes­sa vai­kut­taa Me­di­a­poo­li, suur­ten me­di­a­ta­lo­jen pää­toi­mit­ta­jien ker­ho, jos­sa so­vi­taan, mi­hin suun­taan kan­sa­lais­ten mie­li­pi­tei­tä oh­jail­laan. Suo­men vie­mi­nen Na­toon on täs­tä hyvä esi­merk­ki. Kriit­ti­nen kes­kus­te­lu es­tet­tiin. Suo­mi on nyt tiu­kas­ti Val­koi­sen ta­lon oh­jauk­ses­sa ja it­se­näi­syy­des­täm­me on jäl­jel­lä vain haa­lea muis­to.

– Na­toon liit­ty­mi­sem­me oli suu­ri vir­he, jon­ka tu­lem­me huo­maa­maan muu­ta­man vuo­den si­säl­lä. Vii­meis­tään sil­loin, kun Nato ha­jo­aa Uk­rai­nan tap­pi­on myö­tä. Ai­em­min Ve­nä­jä ei ol­lut meil­le uh­ka, nyt ti­lan­ne on toi­nen.

Us­kot­ko so­taan Na­ton ja Ve­nä­jän vä­lil­lä?

– En, kos­ka se oli­si kai­ken lop­pu. Uk­rai­nan sota on kui­ten­kin jo nyt USA:n ja Ve­nä­jän vä­lis­tä so­taa. Sen si­jaan, et­tä Bi­den oli­si hy­väk­sy­nyt Pu­ti­nin eh­do­tuk­sen vält­tää konf­lik­ti, hän ju­nai­li Uk­rai­nan uh­rau­tu­maan USA:n puo­les­ta. Hel­sin­gin yli­o­pis­ton maa­il­man­po­li­tii­kan pro­fes­so­ri Heik­ki Pa­to­mä­ki on to­den­nut, et­tä Uk­rai­nan sota oli­si voi­tu es­tää nel­jäl­lä sa­nal­la: ”Uk­rai­na ei lii­ty Na­toon”. Nyt meil­le ho­e­taan joka tuu­tis­ta, kuin­ka Ve­nä­jä on ag­g­res­sii­vi­nen peto, mut­ta ei ker­ro­ta, mi­ten tä­hän krii­siin ajau­dut­tiin. Me­dia ai­vo­pe­see kan­sa­lai­sia toi­saal­ta Ve­nä­jä-vi­ha­mie­li­seen, toi­saal­ta Nato- ja USA-myön­tei­seen ajat­te­luun, jot­ta hy­väk­syi­sim­me sen, et­tä päät­tä­jät ovat vie­mäs­sä maa­tam­me so­taan Yh­dys­val­to­jen etu edel­lä.

Mi­ten maa­il­man­ku­va­si on muo­vau­tu­nut?

– Olen saa­nut ta­sa­pai­noi­sen kas­va­tuk­sen, jo­hon kuu­lui re­hel­li­syy­den ta­voit­te­lu. Puh­das oma­tun­to on pa­ras pää­na­lu­nen. Sy­dä­meen ei myös­kään pidä is­tut­taa kau­naa ei­kä ka­teut­ta. Sil­ti olen ai­heut­ta­nut mo­nil­le ih­mi­sil­le mie­li­pa­haa, jos­ta olen hy­vin pa­hoil­la­ni. Py­rin kui­ten­kin avoi­meen vuo­ro­vai­ku­tuk­seen it­se­ni ja ym­pä­röi­vän maa­il­man kans­sa, jos­sa toi­von mu­kaan te­ko­ja­ni oh­jaa­vat vah­vat mo­raa­li­set ja eet­ti­set pe­ri­aat­teet. Tä­män kai­ken puo­les­ta olen val­mis lait­ta­maan it­se­ni li­koon.

Juk­ka Poi­ko­lai­nen

71-vuo­ti­as.

Syn­ty­nyt Kar­hu­las­sa.

Eläk­keel­lä eri­tyis­luo­ka­no­pet­ta­jan teh­tä­vis­tä.

Har­ras­tuk­sia: klas­si­nen mu­siik­ki, ”täs­sä het­kes­sä elä­mi­nen”, su­do­ku.