Kirja: Stoalainen filosofia on hyödyllistä myös nykytieteen valossa

Voikkaalla asusteleva sosiaalipsykologian maisteri Petri Federley on kirjoittanut itseapukirjan Tunteiden valjastamisen taito (Basam Books). Monitieteistä teoriaa kansantajuisesti selittävän teoksen kohderyhmää ovat erityisesti keski-ikää hipovat miehet, joilla on ulkoisesti asiat hyvin, mutta jotka eivät kuitenkaan ole sisimmiltään onnellisia.

– Kirjassa on myös kasvatuksellinen näkökulma aikuisuuden maastoon, josta nuoret voivat hyötyä. Olisin itse halunnut tällaisen kirjan parikymppisenä käteen, sanoo 47-vuotias esikoiskirjailija.

Kirjassa käydään läpi, miten ja miksi erilaiset asiat vaikuttavat meihin tunnetasolla, ja se, kuinka reagointitavat tiedostamalla pääsee rakentavampiin tunnekokemuksiin. Tässä ”tunteiden patoamisessa”, kuten Federley sitä kutsuu, ammennetaan muun muassa antiikin stoalaisen filosofian perinteestä.

– Stoalainen näkökulma arjen ärsyttäviin tilanteisiin, kuten vaikkapa juuttumisesta kiireessä punaisiin valoihin, on ottaa etäisyyttä tilanteeseen. Sen sijaan että ärsyyntyisi, on askeleen edellä ja säästää henkistä energiaa siihen tilaisuuteen, mihin on kiirehtimässä.

Stoalaisuus vaatii luonteenlujuutta. Tätä asiaa Federley painottaa kirjassaan usein ja erilaisin näkökulmin. Federley pelkää, ettei nyky-yhteiskunnassa nuorten luonteenlujuutta vahvisteta tarpeeksi.

– On sellaisia mekanismeja, että nuoret kasvavat hauraiksi. Esimerkiksi urheiluseuran pukukoppi voi olla mahtava kasvualusta, sillä joukkueen keskinäinen vaatimustaso on kasvattava voima.

Kirjailija ei kaipaa takaisin viktoriaanista aikaa, mutta näkee englantilaisen sisäkoululaitoksen tuottamissa herrasmiehissä logiikan tasolla jotain tavoittelemisen arvoista.

– Kyky jarruttaa tunnekuohua on hyvä viittaus siihen, että on kapasiteettia tehdä vaikeassakin tilanteessa viisaita valintoja. En kuitenkaan puolla sellaista herrasmiehiin liitettyä kylmää rationaalisuutta, tunteitakin on kuunneltava.

Federleyn mukaan stoalaisuudessa pyritään olemaan riippumaton ulkoisista tekijöistä.

– Ihminen tarvitsee kuitenkin sellaista kokemusta, että hän on jossain hyvä. Ennen oli helpompaa saada jostain kokemus positiivisesta statuksesta, kun oli jossain taidossa hyvä pienessä porukassa. Nyt somessa se pooli, johon nuoret vertaavat itseään, on valtava, vääristynyt ja epärehellinen. Itseä ei kannata vertailla niin epäreilulla pelikentällä.

Luonteenlujuutta on myös se, ettei valitse helppoa tietä elämässään.

– Koripallovalmentaja John Wooden on tehnyt erottelun luonteen ja maineen välillä. Jos halutaan pelkkää mainetta, voidaan esimerkiksi kehoa muokata kirurgisesti. On hyvä tiedostaa tämä hinku tehdä mainetta. On parempi omata ennemmin taitoa, kykyä ja kapasiteettia, josta kukaan ei tiedä mitään kuin illuusio siitä, että sinulla on jotain, eli on parempi nostaa sata kiloa penkistä ja olla vahva kuin asentaa tekolihakset käsiin.

Federleyn mukaan on myös hyvä pohtia, mitä tavoittelee elämässään, ettei tyydy ”tavoittelemaan onnellisuuden avaimena markkinavoimien tuottamaa välttämättömien ylellisyyksien tarpeistoa”.

– Tuo termi tarkoittaa sellaista sosiaalista vertailua, että pitää olla tänään 4k TV ja paljon ylimääräisiä asuinneliöitä ja huomenna mahdollisesti 8k TV ja vielä enemmän neliöitä, ei siksi että niillä tekisi mitään, vaan jotta ei olisi muita jäljessä. Kun tuntee impulssia hankkia jotain, kannattaa miettiä, johtuuko se tarpeesta vai tuollaisesta sosiaalisesta benchmarkkaamisesta.

Muodikasta downshiftausta, ilmastoasketismia tai -angstia Federley ei kuitenkaan lukijoilleen tuputa.

– Meillä ihmisillä menee paremmin nykyisin kuin historiaan peilaten. Myös stoalaiset kannustivat olemaan aktiivisia ja toimimaan. Tärkeintä on pelata sellaista ”statuspeliä” että kokee olevansa hyvä jossain. Joku voi tavoitella rahaa, minulle ”statuspeliä” on, että kirjoitin kirjan.

Federleyn mukaan tavaroista ei ole kuitenkaan elämän tarkoitukseksi.

– Elämässä tarvitaan jokin itseä suurempi tarkoitus. Sellaista nihilististä maailmankuvaa, että jumala on kuollut, voi koettaa täyttää tavaroilla, kulttijäsenyydellä tai poliittisella sosiaalisen oikeudenmukaisuuden agendalla, mutta minun johtopäätökseni on, että ilman hengellisyyttä jokaisen elämässä on jumalan mentävä aukko. Kyse ei ole mistään tietystä uskonnosta. En koe omaavani mandaattia sanoa, mitä tarkalleen tehdä, mutta sen koen voivani sanoa, että ei pidä teeskennellä etteikö tarvetta tähän ulottuvuuteen olisi tutkimuksen valossa.

Tästä pääsemmekin kirjassa siihen, että tunteiden patoamisen jälkeen ne voi Federleyn mukaan oppia valjastamaan siten, että koetaan merkityksellisyyttä ja sisäistä rauhaa riippumatta siitä minkälainen maailma ympärillä on. Tässä kirjailija ammentaa itämaisesta filosofiasta: meditaatiosta ja buddhalaisuudesta ja peilaa sitä nykyaikaiseen neurotieteelliseen tutkimukseen.

”Läsnäoloon herääminen on kehitettävissä oleva taito, jossa vaihdetaan pois ajatuksiin, sanoihin ja käsitteisiin perustuvasta tajunnan tilasta ja siirrytään samalla rakastavaan tietoisuuden tilaan.”

– Olen harrastanut meditaatiotakin, mutta minun valintani on tuoda sisäinen kotonaolemisen tunne kaikkeen olemiseen ja jokaiseen hetkeen. Joku voi tuntea sitä, vaikka liikkuessaan metsässä. Siihen liittyy sellainen ”awe-kokemus”.

Federley esittää kirjan lopuksi ajatusleikin, että mitä, jos voitaisiin todistaa tieteellisesti, että ihmisen elämän aikana tehdyillä teoilla on seuraamuksia.

– Haastan lukijani pohtimaan, että tuskin elämä menee kauheasti pieleen, jos sen elää ikään kuin olisi teoistaan myöhemmin vastuussa.

Tunteiden valjastamisen taito ilmestyy 30. lokakuuta.

Näköislehti (etelä)

Näköislehti (pohjoinen)

Puhelin

Kaupunkilehti PK & Ankkuri

Käyntiosoite:

Yhteiset sähköpostit

Verkkojulkaisun päätoimittaja