Po­la­ri­saa­tio on kä­si­te, joka tois­tuu usein jul­ki­ses­sa kes­kus­te­lus­sa, uu­ti­sis­sa, ajan­koh­tai­soh­jel­mis­sa ja tie­teel­li­ses­sä tut­ki­muk­ses­sa. Ter­mil­lä vii­ta­taan yh­teis­kun­nal­li­seen kah­ti­a­ja­kau­tu­mi­seen. Se il­me­nee muun mu­as­sa asen­ne-ero­jen kär­jis­ty­mi­se­nä ja vuo­ro­vai­ku­tuk­sen han­ka­loi­tu­mi­se­na osa­puol­ten vä­lil­lä.

Ky­sy­mys po­la­ri­saa­ti­on li­sään­ty­mi­ses­tä ei ole yk­sin­ker­tai­nen, ku­ten ei ole koko kä­si­te­kään. Sil­ti on näh­tä­vis­sä ih­mis­ryh­mien er­kaan­tu­mis­ta yhä kau­em­mas toi­sis­taan niin ar­voil­taan, asen­teil­taan, elä­män­ta­voil­taan kuin mah­dol­li­suuk­sil­taan.

Hy­vin­voin­nin epä­ta­sai­nen ja­kau­tu­mi­nen sekä so­si­aa­li­nen ja ta­lou­del­li­nen eri­ar­vois­tu­mi­nen joh­ta­vat syr­jäy­ty­mi­seen ja osat­to­muu­teen. Ko­ke­mus epä­oi­keu­den­mu­kai­suu­des­ta joh­taa pa­him­mil­laan yh­teis­kun­ta­rau­han järk­ky­mi­seen. Täs­tä on esi­merk­ke­jä eri puo­lil­ta maa­il­maa. Täl­löin luot­ta­mus ja va­kaus ovat ro­mah­ta­neet yh­teis­kun­nas­sa.

Apos­to­lien te­ois­sa (Apt. 2:1–13) ker­ro­taan en­sim­mäi­ses­tä hel­lun­tais­ta, jol­loin kie­lel­li­set, et­ni­set, kan­sal­li­set ja kult­tuu­ri­set ra­jat ylit­tyi­vät. Hel­lun­tain ih­me mer­kit­si yh­tey­den syn­ty­mis­tä eri­lais­ten ih­mis­ten vä­lil­le. Ra­jat ylit­tä­vän yh­tey­den ra­ken­ta­mi­nen on edel­leen kir­kon teh­tä­vä – ja nyt se on eri­tyi­sen ajan­koh­tais­ta ja tär­ke­ää.

Ar­ki on ih­mi­syy­tem­me ja hen­gel­li­syy­tem­me us­kot­ta­vuu­den lah­jo­ma­ton mit­ta­ri. Ar­jes­sa tois­ten kans­sa rau­has­sa elä­mi­nen on eh­kä kaik­kein tär­kein kei­no vah­vis­taa yh­teis­kun­nan eheyt­tä ja va­kaut­ta. Apos­to­li Paa­va­li neu­voo: "Jos on mah­dol­lis­ta ja jos teis­tä riip­puu, elä­kää rau­has­sa kaik­kien kans­sa.” ”Osoit­ta­kaa toi­sil­len­ne läm­min­tä vel­jes­rak­kaut­ta, kun­ni­oit­ta­kaa kil­van toi­nen tois­tan­ne.”

Us­kon­toa mer­kit­se­vän la­ti­nan­kie­li­sen re­li­gio-sa­nan kan­ta­na on li­ga­re, joka tar­koit­taa yh­teen si­to­mis­ta tai liit­tä­mis­tä. Pirs­tou­tu­mi­sen ja eril­leen ve­tä­vien po­la­ri­saa­ti­o­voi­mien kes­kel­lä us­kon­to voi par­haim­mil­laan si­toa eri­lai­sia ih­mi­siä yh­teen. Va­kau­muk­sen ih­mi­set tun­nis­ta­vat toi­sen­sa. Ai­to va­kau­mus he­rät­tää kun­ni­oi­tus­ta, vaik­ka toi­nen us­koi­si­kin eri ta­val­la.

En­sim­mäi­nen hel­lun­tai mer­kit­si ra­jo­jen ylit­tä­mis­tä ja liit­ty­mis­tä toi­siin. Hel­lun­tai kut­suu mei­tä kaik­kia ra­ken­ta­maan yh­teyt­tä ja luot­ta­mus­ta.

Sep­po Häk­ki­nen

Mik­ke­lin hiip­pa­kun­nan piis­pa