Mo­nin­ker­tai­nen maa­il­man­mes­ta­ri, Bur­ton Eu­ro­pe­an Ope­nin voit­ta­ja ja yk­si me­nes­ty­neim­mis­tä suo­ma­lai­sis­ta lu­mi­lau­tai­li­jois­ta Roo­pe Ton­te­ri on päät­tä­nyt, et­tä hä­nen kan­sain­vä­li­nen ki­sau­ran­sa päät­tyy. Ton­te­ri jäi vii­me kau­del­la pois maa­jouk­ku­ees­ta suun­ni­tel­mis­saan pi­tää vä­li­vuo­den. Ta­kai­sin maa­jouk­ku­ee­seen hän ei kui­ten­kaan aio enää pyr­kiä.

Syi­tä on usei­ta, mut­ta kaik­ki al­koi vii­meis­tään puo­li­tois­ta vuot­ta sit­ten Sveit­sis­tä:

– Laax Ope­nis­sa 2019 me­nim­me ylös ka­bii­nil­la, joka oli ah­det­tu ihan täy­teen. Se es­ka­loi­tui sii­hen, et­tä kes­ken ki­san sain pa­niik­ki­koh­tauk­sen. Sil­loin en vie­lä aja­tel­lut ki­saa­mi­sen lo­pet­ta­mis­ta, mut­ta vä­hän jo aloin aja­tel­la, et­tä on­ko­han täs­sä mi­tään jär­keä: täs­tä tu­lee enem­män pa­haa oloa ja jän­ni­tys­tä kuin hy­vää oloa, Ton­te­ri ker­too het­kes­tä, kun lo­pet­ta­mis­pää­tös al­koi ke­hit­tyä.

Tänä päi­vä­nä met­säy­rit­tä­jä­nä ja edel­leen lu­mi­lau­ta-am­mat­ti­lai­se­na työs­ken­te­le­vä Ton­te­ri koit­ti vie­lä vii­me vuon­na myös skeit­ti­maa­jouk­ku­een mu­ka­na To­ki­on olym­pi­a­lai­siin, mut­ta se vain vah­vis­ti aja­tus­ta:

– Kun funt­sin ke­sän, tein met­sä­töi­tä ja olin pal­jon met­säs­sä, niin huo­ma­sin, et­tei mua ah­dis­ta. Met­säs­sä saan ol­la ihan rau­has­sa ja on kiva läh­teä töi­hin, niin mik­si enää it­se­ä­ni kiu­sai­sin te­ke­mäl­lä jo­tain, joka tun­tuu tosi pa­hal­ta. Tämä on mo­nen asi­an sum­ma, et­tä ki­saa­mi­nen tuli pää­tök­seen. Ja on­han se fak­ta, et­tei mun enää kan­na­ta käy­dä ki­sois­sa, jos mä olen kym­me­nes tai kah­des­kym­me­nes. Ki­soi­hin pi­täi­si läh­teä sii­tä läh­tö­koh­das­ta, et­tä ol­laan pal­kin­to­pal­lil­la. Nuo­rem­mat me­nee ohi: sil­le ei voi mi­tään. Mä olen jos­kus ol­lut sii­nä ase­mas­sa, et­tä olen men­nyt van­hem­mis­ta ohi – ja nyt se on kään­ty­nyt toi­sin­päin.