Edel­li­ses­tä kir­jees­tä on pit­kä ai­ka. Näyt­tää sil­tä, et­tä en ole pa­laa­mas­sa nor­maa­liin elä­mään, kun ra­joi­tuk­sia aset­taa laa­je­ne­va, le­vi­ä­vä ja li­sään­ty­vä ko­ro­na­pan­de­mia. Olen elä­nyt omas­sa elä­mäs­sä­ni epä­var­mo­ja ai­ko­ja. Omas­sa kup­las­sa.

Elä­mä on tun­tu­nut jo ke­vääl­lä var­sin mer­ki­tyk­set­tö­mäl­tä, tar­koi­tuk­set­to­mal­ta ja tur­hal­ta nel­jän sei­nän si­säl­lä. Ol­laan­ko nyt vuo­den­vaih­tees­sa me­nos­sa vie­lä pa­hem­paan?

En tie­dä oi­ke­as­taan mi­tään tu­le­vai­suu­des­ta. Toi­vot­ta­vas­ti se ro­ko­te saa­daan en­si vuo­den alus­sa. Elän edel­leen päi­vän ker­ral­laan, kun ei tie­dä ku­kaan var­maa täs­tä ko­ro­nas­ta kuin et­tä sii­hen voi sai­ras­tua, jou­tua sai­raa­laan, teho-osas­tol­le ja jopa kuol­la.

Va­rus­tau­duin hy­vin ko­ro­naan ke­vääl­lä, os­tin sata kap­pa­let­ta ker­ta­käyt­töi­siä kas­vo­mas­ke­ja, sata kap­pa­let­ta suo­ja­kä­si­nei­tä ja kol­me lit­raa kä­si­de­siä. Myö­hem­min verk­ko­kau­pas­ta os­tin vi­sii­rin ja ot­sa­kuu­me­mit­ta­rin, jol­la saa vä­lit­tö­mäs­ti mah­dol­li­sen kuu­meen it­ses­tään. Vii­mei­sin han­kin­ta­ni on sor­mi­puls­si­ok­si­met­ri.

Kon­tak­te­ja olen vält­tä­nyt, en kul­je jul­ki­sis­sa kul­ku­vä­li­neis­sä, ra­vin­to­lois­ta nyt pu­hu­mat­ta­kaan. Yö­ker­hot kier­rän kau­kaa. Olen kui­ten­kin pa­lan­nut sil­tä osin nor­maa­liin, et­tä olen käy­nyt lä­hi­kau­pas­sa. Suu­ria ruuh­ka-ai­ko­ja väl­tän. Kau­pas­sa käy­des­sä käy­tän ai­na kä­si­de­siä ja kas­vo­mas­kia. Vä­li­mat­ko­ja pi­dän ul­koil­lees­sa ja kä­det pe­sen ai­na esi­mer­kik­si ko­tiin tul­les­sa

Ke­vääl­lä ei jää­nyt tun­te­mat­to­mak­si ruu­an verk­ko­kaup­pa­kaan, nou­to ja ko­tiin­kul­je­tus, kun mi­nul­la ei ol­lut oi­ke­as­taan ke­tään ruu­an ha­ki­jaa. Lä­hi­mak­sua olen ryh­ty­nyt käyt­tä­mään en­tis­tä enem­män. Pe­la­sin jopa ra­ve­ja ker­ran Ruot­siin ver­kon kaut­ta. Yri­tän kui­ten­kin vält­tää kai­ken­lais­ta pe­laa­mis­ta ver­kos­sa, sil­lä siel­lä sitä kouk­kuun voi jää­dä.

Ul­ko­maan­mat­ko­ja mi­nul­la ei ole suun­ni­tel­mis­sa. Olen huo­man­nut nyt liik­ku­es­sa­ni, et­tä tur­va­vä­lit al­ka­vat vä­hi­tel­len ih­mi­sil­tä luis­taa. Jot­kut ovat ihan pers­tun­tu­mal­la kau­pan jo­nos­sa­kin.

Olen miet­ti­nyt pal­jon it­sek­se­ni, et­tä tart­tuu­ko ko­ro­na kai­ken­maa­il­man näp­päi­mis­tä ja na­peis­ta ku­ten lii­ken­ne­va­lo­jen, pank­ki­au­to­maat­tien, mak­su­au­to­maat­tien näp­päi­mis­tä, his­sin na­peis­ta, oven kah­vois­ta, ri­vois­ta, os­tos­kär­ryis­tä ja ker­ros­ta­lon por­tai­den kai­teis­ta.

Avoi­mia ky­sy­myk­siä on pal­jon, kuin­ka kau­an esi­mer­kik­si ai­vas­ta­es­sa pi­sa­rat voi­vat ol­la il­mas­sa ja kuin­ka pit­käl­le par­tik­ke­lit pa­him­mil­laan len­tä­vät.

Mi­ten kau­an eri­lai­sil­la pin­noil­la vi­ruk­set vii­py­vät? Va­ro­vai­suus ja pel­ko vi­ruk­ses­ta ovat ku­vas­sa edel­leen, niin pal­jon on tun­te­ma­ton­ta. Uut­ta nor­maa­lia saat­taa ol­la vie­lä tie­dos­sa li­sää.

Nel­jän sei­nän si­säl­lä yri­tän elää suh­teel­li­sen nor­maa­lia elä­mää. Käyn pari ker­taa vii­kos­sa kau­pas­sa. Mis­sään ylei­sis­sä ta­pah­tu­mis­sa ja ti­lai­suuk­sis­sa en tule käy­mään, edes to­ri­par­la­men­tis­sa. Kau­pois­sa asi­oi­vil­le var­sin­kin elä­ke­läi­sil­le ja ris­ki­ryh­mä­läi­sil­le pi­täi­si an­taa il­mai­set kas­vo­mas­kit.

Pal­jon voi­mia si­nul­le näi­nä epä­var­muu­de­nai­koi­na ro­ko­tet­ta odo­tel­les­sa ja hy­vää jou­lua ja uut­ta vuot­ta.

Leo Här­mä