Riip­pu­vuu­det eli ad­dik­ti­ot tär­ve­le­vät suo­ma­lais­ten ter­veyt­tä, per­hei­tä ja yh­teis­kun­taa. To­del­lis­ta va­pau­tu­mis­ta lääk­keel­li­nen tai te­ra­peut­ti­nen apu har­vem­min an­taa. Hel­po­tus­ta toki tu­lee.

Mie­les­tä­ni ver­tais­tu­ki­hoi­to (AA-lii­ke) on ol­lut te­ho­kas apu rait­tiu­teen. Ei se­kään kai­kil­le sovi. Lii­ke al­koi lä­hes 100 vuot­ta sit­ten kris­tit­ty­jen mies­ten ins­pi­raa­ti­os­ta. Oh­jel­mas­sa kun­ni­oi­tet­tiin Raa­ma­tun 1. käs­kyä: Ra­kas­ta Ju­ma­laa yli kai­ken, älä pidä mui­ta ju­ma­lia. Kris­til­li­nen poh­ja pian ve­si­tet­tiin. Ku­kin sai it­se mää­rit­tää kor­keim­man voi­man­sa. Oh­jel­man as­ke­leet tu­ke­vat rait­tiut­ta. Usein ad­dik­tio kui­ten­kin löy­tää uu­den, vä­hem­män hai­tal­li­sen muo­don.

Kris­tit­ty­nä lää­kä­ri­nä tie­dos­tan, et­tä pa­ras ja kes­tä­vin apu tu­lee Ju­ma­lan an­ta­man us­kon kaut­ta. Tie­de sitä hal­vek­sii. Tie­teen ih­mis­kä­si­tys unoh­taa hen­gen, psyy­ken ja ruu­miin ko­ko­nai­suu­den. Hen­gen ulot­tu­vuu­den vain Ju­ma­la voi elä­vöit­tää. Jee­sus mah­dol­lis­taa yh­tey­den Ju­ma­laan. Tuos­sa suh­tees­sa pii­lee myös to­del­li­sen va­pau­tu­mi­sen mah­dol­li­suus. Au­to­maa­tio se ei ole.

Suo­ma­lai­nen huk­kuu tie­don puut­tee­seen ja mo­nas­ti myös us­kon­nol­li­siin vää­ris­ty­miin. Lää­ke­tie­de on suu­ri apu ih­mi­sil­le. Mut­ta am­ma­til­li­nen yl­peys tor­pe­doi Luo­jan kun­ni­aa. Se, mikä on lää­kä­ril­le mah­do­ton­ta, on Ju­ma­lal­le mah­dol­lis­ta. Toi­vot­to­mat ta­pauk­set voi­vat rai­tis­tua py­sy­väs­ti. Moni it­se­tu­hoi­nen nark­ka­ri voi to­dis­taa va­pau­des­taan. Vas­taa­vaa ei il­man us­koa ole kuul­ta­vis­sa. Sama lin­ja voi tie­tys­ti aut­taa min­kä ta­sois­ta muu­ta­kin riip­pu­vuut­ta.

Mut­ta löy­tyy­kö yh­tei­siä ni­mit­tä­jiä riip­pu­vuuk­sil­le? Ei ne pelk­kää ke­mi­aa ole. Mitä elä­män var­rel­la ol­leet hyl­kää­mis­ko­ke­muk­set ai­heut­ta­vat ih­mi­sel­le? Mi­ten nii­tä py­ri­tään peit­tä­mään ja kom­pen­soi­maan? Me­nes­ty­nyt työ­nar­ko­maa­ni, ur­hei­lu­täh­ti ja pu­liuk­ko voi­vat ol­la si­sa­ruk­sia. Men­nei­syy­des­sä on yh­tei­nen trau­ma. Se voi ol­la hyl­kää­mi­nen tai muu sie­lun vam­ma. Jot­kut seu­rauk­set ovat ka­na­voi­tu­neet hy­väk­syt­tä­väs­ti. Use­am­mat ovat tus­kaa tuot­ta­via riip­pu­vuuk­sia.

Vas­toin tah­toa ei ke­tään voi aut­taa. Apua et­si­vän on­gel­mai­sen, mut­ta ar­vok­kaan ih­mi­sen koh­taa­mi­nen on tär­ke­ää. Yli­voi­mai­nen oh­jeis­tus löy­tyy raa­ma­tus­ta. Jee­suk­sen esi­merk­ki ja ope­tus on il­mei­sim­min suu­rin me­ne­tet­ty voi­ma­va­ra. Va­li­tet­ta­van usein la­ki­hen­ki­nen us­kon­nol­li­suus on sen tu­kah­dut­ta­nut. Ter­ve­hen­ki­nen kris­til­li­syys ja lää­ke­tie­teel­li­nen tie­to voi­vat mie­les­tä­ni hy­vin täy­den­tää toi­si­aan. Au­tet­ta­via ad­dik­te­ja on joka puo­lel­la.

Han­nu Hur­ri

lää­kä­ri

Kou­vo­la