Jäl­leen edus­kun­ta­vaa­lit lä­hes­tyy ja ää­nes­tä­jien pi­täi­si ar­vi­oi­da puo­lu­ei­den esit­tä­miä, toi­sis­taan ko­vin­kin pal­jon ero­a­via käy­tän­nön­lä­hei­siä ja ym­mär­ret­tä­viä suun­ni­tel­mia.

Niis­tä pi­täi­si sit­ten osa­ta pää­tel­lä ta­voit­teet ja asi­at, joi­ta he oi­ke­as­ti aja­vat. Tur­val­li­sin­ta oli­si ää­nes­tää sitä mitä en­nen­kin, mut­ta vai­ku­tuk­sis­ta ei tie­dä, en­nen­kuin hal­li­tus­kau­si ete­nee. An­net­tua ään­tä ei voi enää ve­tää ta­kai­sin, vaik­ka vä­lil­lä te­ki­si mie­li.

Ää­nes­tä­jän on mo­nes­ti vai­ke­aa ar­vi­oi­da pelk­kien po­liit­tis­ten slo­ga­nien pe­rus­teel­la puo­lu­ei­den aja­mia to­del­li­sia suun­ni­tel­mia. Usein to­del­li­suus on ta­rua ih­meel­li­sem­pää ja to­del­li­suus is­kee vas­taan sil­loin, kuin val­ta jo vaih­tu­nut.

Ää­nes­tä­jäl­le ei vält­tä­mät­tä au­kea ku­vaa, sii­tä min­kä­lais­ta po­li­tiik­kaa- ja hal­li­tus­ko­a­lii­ti­o­ta hän ää­nes­tä­mäl­lä tu­kee. Ää­nes­tä­jäl­lä ei ole ku­lut­ta­jan­suo­jaa.

Yk­sit­täi­set is­ku­lau­seet vaa­li­mai­nok­sis­sa ei­vät ker­ro sii­tä mi­tään, mitä kan­san­ryh­mää hyö­dyt­tä­vää po­li­tiik­kaa puo­lue nyt te­kee ja mitä se jat­kos­sa ai­koi­si tah­dä.

Ase­tel­ma muis­tut­taa ko­me­di­a­te­at­te­ria, kun vir­ka­mies­ko­neis­to jo pal­jon en­nen vaa­le­ja esit­tää kau­hu­lu­ke­mi­aan val­ti­on­ta­lou­des­ta, kuin ai­no­a­na to­tuu­te­na leik­kaus­tar­peis­ta.

Puo­lu­ei­den vaa­li­ju­lis­teis­ta löy­tyy mo­nia uus­kie­li­siä fraa­se­ja, joi­ta pi­täi­si osa­ta myös tul­ki­ta. Sel­lai­sia ovat esi­mer­kik­si: Nyt on oi­kea ai­ka, sy­dän on oi­ke­al­la, pri­o­ri­soin­ti, ke­hit­tä­mi­nen, ja vaik­ka mitä fraa­se­ja, jot­ka kier­tä­vät ai­toa to­tuut­ta ja tar­koit­ta­vat poik­keuk­set­ta lai­na leik­kauk­sia hy­vin­voin­nis­ta.

In­dek­si­jar­ru oi­kees­ti tar­koit­taa esi­mer­kik­si so­si­aa­li­tuis­sa, tu­kien jää­dyt­tä­mis­tä si­ten, et­tei ne nou­se vaik­ka hin­nat tai elin­kus­tan­nuk­set nou­se­vat. To­del­li­ses­sa elä­mäs­sä tuet pie­ne­vät. Sii­tä ei­vät kaik­ki puo­lu­eet juu­ri­kaan ker­ro ih­mi­sil­le. Tär­ke­äm­pää on oman puo­lu­een me­nes­ty­mi­nen vaa­leis­sa.

Puo­lu­ei­den stra­te­gi­at ja is­ku­lau­seet, ei­vät riit­tä­väs­ti ker­ro sitä, mi­ten ku­kin puo­lue ai­koo huo­leh­tia lä­hes mil­joo­nas­ta vä­hem­pi­o­si­ses­ta Suo­ma­lai­ses­ta. Mi­ten he ai­ko­vat pa­ran­taa so­si­aa­li­tur­vaa vas­taa­maan Eu­roo­pan neu­vos­ton so­pi­muk­sen mu­kai­sia mi­ni­mi vaa­ti­muk­sia. Hil­jais­ta on sil­lä sek­to­ril­la.

Konk­reet­ti­sia eh­do­tuk­sia ei näy vaa­li­ju­lis­teis­sa ja vain hy­vin vä­hän kes­kus­te­luis­sa. Kui­ten­kin köy­hyy­son­gel­ma on pa­hin hy­vin­voin­nin ka­tast­ro­fi Suo­men his­to­ri­as­sa. Sil­le pi­tää teh­dä no­pe­as­ti jo­tain tai oi­kees­ti olem­me ku­ses­sa!

Al­po Jäp­pi­nen

Kot­ka