KAI-PEK­KA VE­SA­LAI­NEN

Ola­vi Vir­ran (1915–1972) ja tam­pe­re­lai­sen les­ki­rou­va Hul­da Si­mu­lan ys­tä­vyy­des­tä ker­to­va, Mari Kah­rin oh­jaa­ma mu­siik­ki­näy­tel­mä Muis­to­jen vir­ta sai kan­ta­e­si­tyk­sen­sä Kou­vo­lan Te­at­te­ris­sa kes­ki­viik­ko­na 2. hel­mi­kuu­ta. Kos­ket­ta­va teos vie Suo­men kaik­kien ai­ko­jen suo­si­tuim­man lau­la­jan muis­toi­hin ja ra­kas­tet­tu­jen lau­lu­jen sä­ve­liin.

Näy­tel­mäs­sä ele­tään ke­säis­tä päi­vää 1972. Ola­vi Vir­ta (Veli-Mat­ti Karén) asuu les­ki­rou­va Hul­da Si­mu­lan (Jo­han­na Hei­mo­nen) luo­na Tam­pe­reen Pis­pa­las­sa. Tuo­na päi­vä­nä he elä­vät men­neen yh­des­sä uu­des­taan, Ola­vin elä­män niin ke­pei­ne kuin ki­pei­ne­kin muis­toi­neen. Muis­to­jen vir­ras­sa to­del­li­suus, elet­ty elä­mä, toi­veet, unel­mat ja pet­ty­myk­set se­koit­tu­vat. Teos on kau­nis ku­vaus ys­tä­vyy­des­tä, van­he­ne­mi­ses­ta, luo­pu­mi­ses­ta ja an­teek­si­an­ta­mi­ses­ta.

Kos­ket­ta­va ja vart­tu­neem­mal­le pol­vel­le hen­ki­lö­koh­tau­i­nen­kin näy­tel­mä Ola­vi Vir­ran ja hä­nen fa­naat­ti­sen fa­nin­sa Hul­dan ys­tä­vyy­des­tä vie Suo­men kaik­kien ai­ko­jen suo­si­tuim­man lau­la­jan muis­toi­hin. Muis­to­jen vir­taa kul­jet­taa eteen­päin lau­la­ja­mes­ta­ri Vir­ran tun­ne­tuk­si te­ke­mät ja ra­kas­te­tut lau­lut Iik­ka Kah­rin so­vi­tuk­si­na. Näy­tel­mäs­sä kuul­laan mo­nia tun­net­tu­ja kap­pa­lei­ta ku­ten Vih­re­ät nii­tyt, Täy­si­kuu ja Ka­tu­poi­kien lau­lu.