Veli-Pek­ka Kel­lo­nie­mi

Van­hus­ten mää­rä kas­vaa yh­teis­kun­nas­sa, ja ko­to­na oli­si sel­vit­tä­vä mie­lel­lään mah­dol­li­sim­man pit­kään omil­laan. Hei­no Tours on ke­hit­tä­nyt tak­siy­ri­tys­poh­jal­ta ko­to­na asu­vil­le ky­men­laak­so­lai­sil­le ikäih­mi­sil­le uu­den pal­ve­lun, jon­ka si­säl­tö on rää­tä­löi­tä­vis­sä yk­si­löl­li­sen tar­peen mu­kaan.

– Tuom­me esi­mer­kik­si kaup­pa­ta­va­rat kau­pas­ta si­säl­le as­ti, teem­me lu­mi­työt, hie­koi­tam­me pi­han. Teem­me mitä ta­han­sa, mi­hin ei tar­vi­ta var­si­nais­ta hoi­to­työ­lu­paa eli kan­nam­me vaik­ka puut kiu­kaan vie­reen, yrit­tä­jä Ta­pio Hei­no sa­noo.

Pal­ve­lus­sa kes­ki­ty­tään van­huk­sen hy­vin­voin­nin ja ko­to­na sel­vi­ä­mi­sen kaik­kiin osa-alu­ei­siin, käy­tän­nön asi­oi­den li­säk­si myös fyy­si­sen, psyyk­ki­sen ja so­si­aa­li­sen hy­vin­voin­nin edis­tä­mi­seen.

– Voim­me käyt­tää hen­ki­löä asi­oil­la tai men­nä vaik­ka ka­ve­rik­si kult­tuu­ri­ta­pah­tu­maan. Täs­sä vai­hees­sa en osaa lu­e­tel­la, mitä kaik­kea ih­mi­set tu­le­vat meil­tä pyy­tä­mään, se jää vie­lä näh­tä­väk­si. Us­kon et­tä ky­syn­tä täl­lai­sel­le pal­ve­lul­le on suur­ta.

Hei­no ker­too saa­neen­sa ide­an van­hus­ten aut­ta­mi­ses­ta jo 80-lu­vul­la, kun hän vei ih­mi­siä päi­vä­sai­raa­las­ta tak­sil­la ko­tiin.

– Se jäi ai­na tun­nol­le­ni vai­vaa­maan, et­tä kuin­ka ih­mi­set pär­jäi­si­vät ko­to­na.

Yrit­tä­jä on saa­nut tu­kea pal­ve­lun ke­hit­tä­mi­seen pai­kal­li­sil­ta elin­kei­no­ne­dis­tä­mi­syh­ti­öil­tä eli Cur­so­ril­ta ja Kin­nol­ta.

– He aut­toi­vat muun mu­as­sa sii­nä, et­tä me olem­me nyt Kym­so­ten vi­ral­li­ses­sa pal­ve­lun­tuot­ta­ja­re­kis­te­ris­sä.

Hei­non mu­kaan pal­ve­lun tuot­ta­mi­ses­sa ni­me­no­maan tak­siy­ri­tys­poh­jal­ta on mon­ta etua.

– Me päi­vys­täm­me ai­na, vaik­ka jou­lu­aat­to­na, jo­ten me olem­me tar­vit­ta­es­sa no­pe­as­ti pai­kal­la. Esi­mer­kik­si jos lap­set asu­vat toi­sel­la paik­ka­kun­nal­la ja ven­hem­pi ei vas­taa pu­he­li­meen, pää­sem­me no­pe­as­ti kat­so­maan, et­tä kaik­ki on kun­nos­sa.

Li­säk­si Hei­non mu­kaan hä­nen työn­te­ki­jän­sä ovat asi­a­kas­pal­ve­lu­a­lal­le va­li­koi­tu­nei­na pal­ve­lu­alt­tii­ta.

– Kaik­ki tun­te­vat tak­si­mie­hen ja tak­si­mies tun­tee kaik­ki. Tu­tun kul­jet­ta­jan kans­sa syn­tyy hel­pos­ti tut­ta­vuus­suh­de, sil­lä hän on to­del­la tär­keä hen­ki­lö näil­le ko­to­na-asu­jil­le.

Hei­non mu­kaan myös työn­te­ki­jät ovat suh­tau­tu­neet pal­ve­luun jopa in­nos­tu­nees­ti.

– Pa­ras­ta täs­sä on se, et­tä tämä ei ole ke­nel­tä­kään pois. Yh­teis­kun­ta sääs­tää ra­haa ja van­huk­sil­le on tar­jol­la pal­ve­lua, joi­hin voi käyt­tää omaa va­ral­li­suut­taan.

Hei­non mu­kaan pal­ve­lun hin­ta me­nee tak­si­mit­ta­rin mu­kaan eli se muo­dos­tuu ki­lo­met­reis­tä ja odo­tu­sa­jas­ta.

Ko­ro­na-ai­ka on ti­put­ta­nut tak­sien yö­a­jot mi­ni­miin, mikä on pu­dot­ta­nut alan lii­ke­vaih­toa reip­paas­ti. Sii­nä­kin mie­les­sä pal­ve­lu on ter­ve­tul­lut lisä yri­tyk­sen va­li­koi­maan.