Har­ri Man­no­nen

Suur­saa­ri si­jait­see ne­li­sen­kym­men­tä ki­lo­met­riä Kot­kas­ta ete­lään. Kun sää on sel­keä, jyh­ke­än saa­ren nä­kee Kot­kas­ta pal­jain sil­min. Siel­lä on nel­jä yli sa­dan met­rin kor­kuis­ta kuk­ku­laa.

Toi­sen maa­il­man­so­dan ai­ka­na Suur­saa­ren hal­lin­ta siir­tyi vii­teen ker­taan val­ti­ol­ta toi­sel­le. Kah­des­ti siel­lä tais­tel­tiin ve­ri­ses­ti.

Tä­män vii­kon sun­nun­tai­na 15. syys­kuu­ta tu­lee ku­lu­neek­si 80 vuot­ta tais­te­lus­ta, jos­sa sak­sa­lai­set yrit­ti­vät val­la­ta Suur­saa­ren suo­ma­lai­sil­ta.

En­nen tal­vi­so­taa Suur­saa­ren kun­nas­sa oli va­jaat 800 asu­kas­ta. Lo­ka­kuus­sa 1939 hei­dät eva­kuo­i­tiin. Toi­nen maa­il­man­so­ta oli jo al­ka­nut, ja sota uh­ka­si Suo­me­a­kin.

Suur­saa­reen jäi 50-mie­hi­nen var­ti­os­to, jol­la ei ol­lut ras­kas­ta aseis­tus­ta. Suur­saa­ri oli näet de­mi­li­ta­ri­soi­tu Tar­ton rau­has­sa, jon­ka Suo­mi ja Neu­vos­to-Ve­nä­jä oli­vat sol­mi­neet 1920.

Suur­saa­ri si­jait­see stra­te­gi­ses­ti tär­ke­äl­lä pai­kal­la kes­kel­lä itäis­tä Suo­men­lah­tea. Se oli Neu­vos­to­lii­tol­le mer­kit­tä­vä eri­tyi­ses­ti Le­ning­ra­din eli ny­kyi­sen Pie­ta­rin puo­lus­tuk­sen ta­kia.

Tal­vi­so­ta al­koi 30. mar­ras­kuu­ta 1939. Jo seu­raa­va­na aa­mu­na neu­vos­to­liit­to­lai­set hyök­kä­si­vät Suur­saa­reen. Suo­men var­ti­os­to ve­täy­tyi suo­si­ol­la.

Tal­vi­so­ta päät­tyi Mos­ko­van rau­haan 13. maa­lis­kuu­ta 1940. Rau­han­so­pi­muk­ses­sa Suo­mi luo­vut­ti Neu­vos­to­lii­tol­le pal­jon alu­ei­ta, muun mu­as­sa Suur­saa­ren ja muut Suo­men­lah­den ul­ko­saa­ret.

Jat­ko­so­ta al­koi ke­sä­kuus­sa 1941. Jou­lu­kuus­sa neu­vos­to­liit­to­lai­set ve­täy­tyi­vät Suur­saa­res­ta, ja Suo­mi mie­hit­ti tyh­jäk­si jä­te­tyn saa­ren.

Suo­ma­lais­jouk­ko­ja oli niin vä­hän, et­tä heti vuo­den 1942 alus­sa Neu­vos­to­liit­to val­ta­si saa­ren hel­pos­ti uu­del­leen.

Suo­mi aloit­ti sa­man tien val­mis­te­lut Suur­saa­ren val­taa­mi­sek­si jäl­leen ta­kai­sin. Pel­ko­na oli, et­tä kun­han meri su­lai­si, Neu­vos­to­liit­to sai­si vah­vis­tet­tua Suur­saa­ren puo­lus­tus­ta niin, et­tä val­tauk­ses­ta ei tu­li­si enää mi­tään.

Niin­pä suo­ma­lai­set hyök­kä­si­vät jää­tä pit­kin jo 27. maa­lis­kuu­ta 1942.

Val­taus on­nis­tui, mut­ta 61 mies­tä kaa­tui ja kak­si ka­to­si. Neu­vos­to­liit­to­lai­sia kaa­tui yli kak­si­sa­taa.

Jat­ko­so­ta päät­tyi ase­le­poon, joka al­koi 4. syys­kuu­ta 1944.

Yk­si rau­ha­neh­dois­ta oli, et­tä sak­sa­lai­set jou­kot kar­ko­te­taan Suo­mes­ta.

Sak­sa­lai­set kui­ten­kin ha­lu­si­vat mie­hit­tää Suur­saa­ren. Ta­voi­te oli säi­lyt­tää itäi­sen Suo­men­lah­den puo­lus­tus vah­va­na il­man suo­ma­lai­si­a­kin.

Sak­sa­lai­set olet­ti­vat, et­tä en­ti­set ase­vel­jet luo­vut­tai­si­vat Suur­saa­ren heil­le va­paa­eh­toi­ses­ti. Kun näin ei käy­nyt, sak­sa­lai­set aloit­ti­vat hyök­käyk­sen.

Vuo­ro­kau­si oli juu­ri vaih­tu­nut per­jan­taik­si 15. syys­kuu­ta 1944. Suur­saar­ta puo­lus­ti 1700 mies­tä Itä-Suo­men­lah­den ran­nik­kop­ri­kaa­tis­ta. Sak­sa­lai­set te­ki­vät mai­hi­nou­sua 2500 mie­hel­lä.

Kii­vai­siin ja se­ka­viin tais­te­lui­hin osal­lis­tui myös me­ri­a­luk­sia sekä sak­sa­lai­sia ja ve­nä­läi­siä len­to­ko­nei­ta.

Vie­lä sa­man vuo­ro­kau­den puo­lel­la, kel­lo 18.45, sak­sa­lai­set an­tau­tui­vat. Hei­tä oli kaa­tu­nut 155, suo­ma­lai­sia 37.

Lo­ka­kuun alus­sa 1944 suo­ma­lai­set so­ti­laat rau­ha­neh­to­jen mu­kai­ses­ti luo­vut­ti­vat Suur­saa­ren Neu­vos­to­lii­ton hal­tuun.

Se oli vii­des ker­ta vii­des­sä vuo­des­sa, kun saa­ren hal­lin­ta siir­tyi val­ti­ol­ta toi­sel­le.

Muu­al­la maa­il­man­so­ta jat­kui.

Kot­kan alu­een ran­nik­ko­ty­kis­tö­pe­rin­net­tä vaa­lii Kot­kan Ran­nik­ko­a­lu­een Pe­rin­neyh­dis­tys ry. Yh­dis­tys on pe­rus­tet­tu vuon­na 1999, jo­ten se viet­tää 25-vuo­tis­juh­la­vuot­taan.