Ku­va­tai­tei­li­ja Ka­ler­vo Pal­sa (1947–1987) eli ly­hy­en ja kiih­ke­än elä­män, mut­ta sil­ti hän jät­ti jäl­keen­sä suu­ren mää­rän maa­lauk­sia ja sar­ja­ku­via. Klas­si­sen näl­kä­tai­tei­li­jan ta­voin Pal­sa­kaan ei saa­nut elä­es­sään tuo­tan­nol­leen juu­ri mi­tään tun­nus­tus­ta, ei­kä hä­nel­le kai kos­kaan myön­net­ty apu­ra­ho­ja tai kult­tuu­ri­pal­kin­to­ja. Sar­ja­ku­vien teks­taus­töis­tä saa­duil­la palk­ki­oil­la ja muil­la sa­tun­nai­sil­la tu­loil­la hän niu­kan lei­pän­sä tie­na­si.

Pu­ri­taa­ni­ses­sa Kit­ti­läs­sä useim­mat ai­ka­lai­set pi­ti­vät Pal­saa syr­jäy­ty­nee­nä hyl­ki­ö­nä ja psyyk­ki­ses­ti sai­raa­na al­ko­ho­lis­ti­na. Vas­ta kuo­le­man­sa jäl­keen Pal­sa on saa­nut ar­vos­tus­ta ih­mi­sen pi­me­än puo­len ja ark­ti­sen hys­te­ri­an ku­vaa­ja­na. Sa­man koh­ta­lon ovat ko­ke­neet mo­net muut­kin tai­tei­li­jat, mm. Alek­sis Kivi ja Vin­cent van Gogh. Vas­ta sit­ten heis­tä on tul­lut suu­ria, kun he ovat kuol­leet.

Edel­lä mai­nit­se­ma­ni tai­te­li­ja­koh­ta­lot ovat tie­ten­kin ää­rie­si­merk­ke­jä, mut­ta kui­ten­kin ne osoit­ta­vat, et­tei tai­teen tuot­ta­mi­nen kos­kaan lopu, vaik­ka sen ra­hal­lis­ta tu­ke­mis­ta vä­hen­net­täi­siin. Vaa­ti­mat­to­mis­sa­kin olo­suh­teis­sa ih­mi­set ovat ai­na kir­joit­ta­neet ru­no­ja ja sä­vel­tä­neet lau­lu­ja. Ai­na on löy­ty­nyt nii­tä, joil­la on ol­lut tai­teen te­ke­mi­seen ai­to sy­dä­men palo. Täl­tä poh­jal­ta en Saku Sor­san ta­voin oi­kein ym­mär­rä, min­kä mek­ka­lan kult­tuu­ri­vä­ki on nos­ta­nut, kun val­tio on vä­hen­tä­nyt kult­tuu­rin tu­ke­mis­ta var­sin mal­til­li­ses­ti muu­ta­man pro­sen­tin.

Kun yh­teen suun­taan ku­mar­re­taan, jo­hon­kin toi­seen suun­taan pyl­lis­te­tään. Mu­ka­vaa oli­si tie­ten­kin kai­kil­le ta­hoil­le ra­haa ja­kaa, jos val­ti­on kirs­tu oli­si eh­ty­mä­tön läh­de. Näin kun­ta­vaa­lien al­la on ai­heel­lis­ta it­se kun­kin poh­tia, on­ko esi­mer­kik­si tär­ke­äm­pää hank­kia Kot­kan kau­pun­gin­te­at­te­riin uu­det hie­not tuo­lit vai pi­tää ylei­set tiet hy­väs­sä kun­nos­sa ja ka­tu­va­lot toi­min­nas­sa. Kun ta­lous­ti­lan­ne on huo­nom­pi, lie­nee oi­keu­tet­tua aja­tel­la, et­tä kaik­ki ta­hot osal­lis­tu­vat ta­sa­puo­li­ses­ti sääs­tö­toi­miin.

Olen it­se jul­kais­sut usei­ta kir­jo­ja ja ol­lut koko ikä­ni kir­jas­ton suur­ku­lut­ta­ja. En pidä it­se­ä­ni kult­tuu­rin vas­tus­ta­ja­na ja ym­mär­rän, et­tä tai­de­har­ras­tuk­set ja kult­tuu­ri­rien­not voi­vat en­nal­ta eh­käis­tä mm. ih­mis­ten mie­len­ter­vey­son­gel­mia. Kaik­kea ei voi­da mi­ta­ta ly­hyt­nä­köi­ses­ti vain eu­rois­sa. Kou­lu­tuk­seen­kin koh­dis­te­tut si­joi­tuk­set nä­ky­vät myön­tei­si­nä tu­lok­si­na vas­ta pi­dem­mäs­sä juok­sus­sa.

Re­a­li­tee­tit tu­li­si kui­ten­kin ym­mär­tää. Kun val­ti­on ja kun­tien ta­lous on ku­ral­la, tu­lee ol­la val­mis myös leik­kauk­siin. Pi­täi­si myös miet­tiä, mikä pal­ve­lee pien­tä eliit­tiä ja mikä suu­rem­paa jouk­koa. Hy­vin toi­meen tu­le­vil­la ih­mi­sil­lä on va­raa käy­dä te­at­te­ris­sa ja oop­pe­ras­sa, vaik­ka heil­le lip­pu­jen hin­nat oli­si­vat kor­ke­am­pi­a­kin. Pa­nii­kin liet­so­mi­seen­kaan ei ole syy­tä men­nä. Vii­me syk­sy­nä mm. kir­jai­li­jat Sir­pa Käh­kö­nen ja Juha It­ko­nen vä­läyt­te­li­vät jo sel­lai­sia aja­tuk­sia, et­tä koko suo­ma­lai­nen kult­tuu­ri on täy­sin kuo­le­mas­sa täl­lä me­nol­la. Nämä ulos­tu­lot ovat mie­les­tä­ni vah­vas­ti lii­oi­tel­tu­ja.

Mik­ko Haaks­luo­to (ps.)

kun­ta­vaa­lieh­do­kas

Kot­ka