Hy­vin­voin­ti­a­lu­ei­den ta­lous­haas­teis­ta pu­hu­taan usein sääs­tö­jen, pal­ve­lu­ver­kon ja ali­jää­mien kaut­ta. Lii­an vä­hän pu­hu­taan ra­hoi­tus­mal­lis­ta, joka ei kai­kil­ta osin tun­nis­ta alu­ei­den to­del­lis­ta pal­ve­lu­tar­vet­ta.

Hy­vin­voin­ti­a­lu­eet ovat kes­ke­nään eri­lai­sia. Vä­es­tön ikä­ra­ken­ne, sai­ras­ta­vuus, so­si­oe­ko­no­mi­set te­ki­jät, vä­es­tön­ke­hi­tys ja pal­ve­lu­jen jär­jes­tä­mi­sen olo­suh­teet vaih­te­le­vat. Ra­hoi­tuk­sen tu­li­si tun­nis­taa nämä erot mah­dol­li­sim­man oi­keu­den­mu­kai­ses­ti.

Ny­kyi­nen mal­li no­jaa vah­vas­ti re­kis­te­ri­tie­toon ja di­ag­no­soi­tuun sai­ras­ta­vuu­teen. Pal­ve­lu­tar­peen kri­tee­ris­töä on tar­ken­net­ta­va niin, et­tä myös so­si­aa­li­huol­lon tar­peet ja ih­mis­ten elä­män­ti­lan­tei­siin liit­ty­vät kuor­mi­tus­te­ki­jät tun­nis­te­taan ny­kyis­tä pa­rem­min. Di­ag­noo­si ei ker­ro ih­mi­sen avun tar­pees­ta.

Myös kir­jaa­mis­käy­tän­tö­jen alu­eel­li­set erot voi­vat vai­kut­taa ra­hoi­tuk­sen ja­kau­tu­mi­seen.

Ra­hoi­tus­mal­lin pi­tää kan­nus­taa eh­käi­se­mään sai­ras­ta­vuut­ta, ei pal­ki­ta sen kas­vus­ta. Sen pi­tää tu­kea ter­vey­den ja hy­vin­voin­nin edis­tä­mis­tä sekä vai­kut­ta­via pal­ve­lu­ja. On sekä in­hi­mil­li­ses­ti et­tä ta­lou­del­li­ses­ti jär­ke­väm­pää aut­taa ajois­sa kuin kor­ja­ta on­gel­mia myö­hem­min.

Ra­hoi­tus­mal­lin kor­jaa­mi­nen ei kui­ten­kaan yk­sin rii­tä. Myös pal­ve­lu­jär­jes­tel­mää on uu­dis­tet­ta­va. Pe­rus­ter­vey­den­huol­lon on toi­mit­ta­va ja pal­ve­lui­hin on pääs­tä­vä oi­kea-ai­kai­ses­ti. Jo­nois­sa ei ku­kaan pa­ra­ne.

Tar­vit­sem­me asi­a­kas­läh­töi­syyt­tä, hoi­don ja pal­ve­lu­jen jat­ku­vuut­ta sekä vai­kut­ta­vuu­den vah­vem­paa ar­vi­oin­tia. Myös so­si­aa­li- ja ter­veys­pal­ve­lu­jen in­teg­raa­ti­on on toi­mit­ta­va: sama ih­mi­nen voi tar­vi­ta sekä so­si­aa­li- et­tä ter­veys­pal­ve­lu­ja, pe­rus- tai eri­tyis­ta­sol­la. Pal­ve­lut ei­vät voi toi­mia sii­lois­sa.

Kaik­kea ei myös­kään tar­vit­se teh­dä kaik­ki­al­la. Hy­vin­voin­ti­a­lu­ei­den yh­teis­työ­tä ja tar­koi­tuk­sen­mu­kais­ta työn­ja­koa on vah­vis­tet­ta­va siel­lä, mis­sä osaa­mi­sen kes­kit­tä­mi­nen pa­ran­taa laa­tua ja vai­kut­ta­vuut­ta. Sa­mal­la vah­van pe­rus­ta­son on toi­mit­ta­va lä­hel­lä ih­mis­tä. Myös kun­tien, hy­vin­voin­ti­a­lu­ei­den ja mui­den alu­eel­lis­ten toi­mi­joi­den edun­val­von­nan on ol­ta­va yh­te­näis­tä, sil­lä meil­lä on yh­tei­set asuk­kaat.

Kyse on lo­pul­ta sii­tä, pys­tym­me­kö ra­ken­ta­maan ra­hoi­tuk­sen ja pal­ve­lu­jär­jes­tel­män, joka tun­nis­taa ih­mis­ten to­del­li­set tar­peet ja tur­vaa yh­den­ver­tai­set pal­ve­lut koko Suo­mes­sa.

Chris­ta Car­pe­lan

alu­e­val­tuus­ton pu­heen­joh­ta­ja, Ky­men­laak­so

Kat­rii­na Hiip­pa­vuo­ri

alu­e­val­tuus­ton pu­heen­joh­ta­ja, Var­si­nais-Suo­mi