Tei­ja Pii­pa­ri

Kynä ja pa­pe­ria mal­lin hah­mot­te­le­mi­seen, sie­ni si­lot­te­luun. Kau­lin, veit­si ja työ­ka­lu­pa­kis­sa eri­lai­sia si­vel­ti­miä.

Emi­lia Piis­pa­nen var­mis­taa vie­lä, et­tä kaik­ki tar­vit­ta­va on pöy­däl­lä ja pai­koil­laan.

Kyl­lä on, jo­ten nyt sa­ven työs­tä­mi­nen voi al­kaa.

Kot­ka­lai­nen yrit­tä­jä Emi­lia Piis­pa­nen, 31, sei­soo van­has­sa liha-ai­tas­sa, joka en­nen tätä ke­vät­tä oli toi­mit­ta­nut kym­me­net vuo­det va­ras­ton vir­kaa.

Ison re­mon­tin lä­pi­käy­nyt tila on nyt Piis­pa­sen ke­ra­miik­kas­tu­dio Ed­ge Atel­jee & Vi­su­als. Ym­pä­ril­lä on yli 200-vuo­ti­as Ky­min­kar­ta­no ja sen mil­jöö, jota Piis­pa­sen suku on hal­lin­nut vuo­des­ta 1917. Emi­lia, Emi, on kar­ta­non nel­jän­nen su­ku­pol­ven ty­tär.

Kaulinta tarvitaan levytekniikassa.

Ed­ge Atel­jee sai al­kun­sa rak­kau­des­ta ja in­to­hi­mos­ta sa­veen ja sen mo­ni­muo­toi­suut­ta koh­taan.

Graa­fi­sen suun­nit­te­li­jan ja res­to­no­min kou­lu­tuk­set käy­nyt Emi­lia Piis­pa­nen oli har­ras­ta­nut sa­vi­töi­tä jo pit­kään. Hän aje­li Hel­sin­kiin kurs­seil­le ja tai­de­kou­luun, kun­nes tuli stop­pi, kyl­läs­ty­mi­nen ali­tui­seen kul­ke­mi­seen.

Piis­pa­nen hom­ma­si uu­nin, et­tä voi mai­nos­toi­mis­to­työn­sä ohel­la teh­dä ai­na vä­lil­lä jo­ta­kin kä­sil­lä. Uu­ni oli­kin niin mas­sii­vi­nen, et­tei hän iki­nä pys­tyi­si täyt­tä­mään sitä pel­käs­tään omil­la töil­lään.

– Sit­ten ta­ju­sin, et­tei ko­ti­kau­pun­gis­sa­ni Kot­kas­sa ole ke­ra­miik­kas­tu­di­o­ta. Pää­tin pe­rus­taa sel­lai­sen it­se. Sain ide­an mar­ras­kuus­sa ja en­sim­mäi­nen kurs­si, ”kak­ku­ja ja ke­ra­miik­kaa”, oli tou­ko­kuus­sa. Ai­ka sa­la­ma­vauh­tia täs­sä on siis toi­mit­tu.

Kurssi alkaa aina hahmottamalla paperille, mitä savesta voisikaan syntyä. -Minä neuvon tekniikan, mikä olisi sopiva, Emilia Piispanen sanoo.

Emi­lia Piis­pa­nen on ha­lun­nut ra­ken­taa unii­kin stu­di­on, jos­sa luo­vuus ja elä­myk­sel­li­syys yh­dis­ty­vät. Hän jär­jes­tää vaih­tu­via ke­ra­miik­ka­kurs­se­ja tie­tyl­lä tee­mal­la tai il­man. Seu­raa­va kurs­si on tu­le­van sun­nun­tain ”ke­säb­runs­sia ja ke­ra­miik­kaa”. Kol­men tun­nin ai­ka­na up­pou­du­taan pin­ta­raa­pai­sul­la ke­ra­miik­ka­töi­den maa­il­maan. Kurs­si al­kaa bruns­sil­la ja tu­le­vien sa­vi­töi­den suun­nit­te­lul­la.

Kurs­si­toi­min­ta jat­kuu läpi ke­sän. Piis­pa­sen op­piin ovat ter­ve­tul­lei­ta niin aloit­te­li­jat kuin ko­ke­neem­mat har­ras­ta­jat. Li­säk­si tar­jol­la on oh­jel­ma­pa­ket­te­ja esi­mer­kik­si syn­ty­mä­päi­vien, polt­ta­rei­den ja ba­bys­ho­wer -kut­su­jen viet­toon ja yri­tys­ten vir­kis­tys­päi­viin.

Ke­sä­kuun puo­li­vä­liin men­nes­sä kurs­seil­la oli eh­ti­nyt käy­dä noin 150 vie­ras­ta.

– Pal­jon on ol­lut sa­teen ro­pi­naa ul­ko­na, mut­ta se ei hait­taa täs­sä har­ras­tuk­ses­sa, kos­ka si­säl­lä­hän tätä teh­dään­kin.

Edge Ateljeen asiakkaista 95 prosenttia on ollut ensikertalaisia.

Me­neil­lään on eh­kä ke­ra­mii­kan uu­si aal­to, poh­tii yrit­tä­jä. Yk­si suo­si­on syy on ym­mär­rys sii­tä, et­tä di­gi­lait­tei­den kes­kel­lä on hyvä py­säh­tyä ja teh­dä jo­ta­kin kä­sil­lä – täs­sä ta­pauk­ses­sa muo­va­ta sa­vea.

– Myös si­sus­tust­ren­dit vai­kut­ta­vat. Täl­lä het­kel­lä ha­lu­taan rou­he­aa, vi­noa ja vink­sal­laan ole­vaa, kä­sil­lä teh­dyn nä­köis­tä.

Savityöt käyvät uunissa kahdesti; ensin raakapoltossa, myöhemmin lasituspoltossa.

Piis­pa­nen opet­taa sa­vie­si­nei­den muo­vaa­mis­ta levy-, mak­ka­ra- ja ni­pis­te­ly­tek­nii­koin. Ed­gen kurs­seil­la syn­tyy elin­tar­vi­ke­käyt­töön so­pi­vaa käyt­tö­ke­ra­miik­kaa. Mu­kit, kul­hot, lau­ta­set ja muut pie­ne­si­neet voi myös lait­taa uu­niin, mik­roon ja as­ti­an­pe­su­ko­nee­seen.

– Yk­si asi­a­kas jo lait­toi ku­vaa, et­tä täs­sä juon kah­via it­se teh­dys­tä ku­pis­ta­ni.

Kai­kil­la on oma tyy­lin­sä teh­dä ke­ra­miik­kaa. Emi­lia Piis­pa­sel­la se on lai­neh­ti­va.

– Tyk­kään täl­lai­ses­ta aal­toi­le­vas­ta muo­dos­ta, hän esit­te­lee muo­toi­le­maan­sa Wave-as­ti­aa.

Edge Ateljee sijaitsee vanhassa liha-aitassa Kyminkartanon miljöössä Kotkassa.

Emi­lia Piis­pa­nen ker­too elä­vän­sä nyt unel­maan­sa ihan sa­tap­ro­sent­ti­ses­ti.

– Kaik­ki on lok­sah­ta­nut pai­koil­leen, hän ihas­te­lee.

–  Graa­fi­sen suun­nit­te­li­jan työt ovat to­del­la ki­vo­ja, mut­ta ei mi­nus­ta oli­si puur­ta­maan koko päi­väk­si ko­neen ää­rel­le. Nyt on oi­kein hyvä ta­sa­pai­no. Iha­naa, kun tääl­lä käy ih­mi­siä. On pu­heen­so­ri­naa ja on sa­vi­töi­tä te­ke­viä ih­mi­siä.