Mielipide: Onnellisen kansan totuuden hetket
Mielipide: Ihmiset ovat kauhuissaan leikkureista ja ALV:n korotuksesta
Perinteet kunniassa Kansallisena veteraanipäivänä
Kymenlaakson kauppakamari: Väylämaksun palauttaminen on kilpailukykyä heikentävä päätös
Mielipide: Muutama numerotieto mietittäväksi Ratamopäätöksestä
Akkutehtaasta jätettiin adressi ministereille – CNGR:n mukaan Haminan akkutehdasta ei voida rinnastaa muihin tehtaisiin ratkaisuiltaan
Henkilö: Ahkera mielipidekirjoittaja Jukka Poikolainen herättää vahvoja reaktioita, puolesta ja vastaan – ”Yritän olla humanisti”
Rallicrossia triplasti Tykkimäellä
Mauno kutsuu kävelylle hyvä asian puolesta
Tykkimäen huvipuiston kesän uutuuslaite kohoaa 38 metriin
Digiasemalta uutta osaamista yrityksille
Palveleva kangaskauppa
Luksulla valmistaudutaan Tammikuun talkoisiin
Kotihoitoa Kouvolassa - Myö välitetään sinusta!
Miun & ihanan kaupan tarina
Jouko Peri on harmissaan koronan perumista ajotapahtumista.
Kuvat: Veli-Pekka Kelloniemi
Kolmen Fordin mies
Kesä: Jouko Peri nauttii museoautoista.
Veli-Pekka Kelloniemi
Kymen Automobiilikerhon sihteeri Jouko Peri on ollut vuosimallin 1937 Ford Standart Touringin omistaja neljän vuoden ajan.
– Ostin sen tunnetun entisöijän, Matti Eskolan, valmiiksi kunnostamana, kun se tuli myyntiin, mies kertoo.
Perin lapsuuden perheessä oli samanlainen Ford, siitä idea auton hankintaan tulikin.
– Siitä tulee nostalgiset lapsuudenajan leikit mieleen, sillä auto oli meillä aikoinaan käytön jälkeen pihalla leikkiautonamme.
Ford Standart Touringin kohdalla ajomukavuudesta ei voi juuri puhua. Ohjaustehostinta ei ole ja jarrut ovat ”hitaat” eli mekaaniset.
– Autolla on helppo ajaa hyvällä tiellä. Huono tie sen sijaan työllistää kuskia, sillä se lähtee mielellään seuraamaan uria. Jarrut edellyttävät reilun turvavälin pitämistä ja ennakointia.
Autossa on kampikäynnistysmahdollisuus, mutta siinä on myös sähköinen starttimoottori.
– Moottorina on 2,2 litran V8, joka tuottaa 60 hevosvoimaa. Auton ehdoton huippunopeus on sata, joten mukavuusalueella oleva matkanopeus on sellainen 70–80 km/h. Jos ajaa kovempaa, äänimaailma muuttuu kovaksi ja ajo-ominaisuuksien rajoitteet tulevat vastaan.
Nykyautoissa V8-moottorit tuottavat paljon enemmän hevosvoimia ja kestävät pitempään.
– 30-luvun koneissa 100 000 kilometriäkin oli tiukassa. Oman auton mittarissa on noin 30 000 kilometriä, mutta mittari saattaa olla jo toisella kierroksella.
Konttori on hieman askeettinen mutta kunnostettu viimeisen päälle.
Perin Ford on ostettu alun pitäen liikkeestä Suomessa, ja se on ollut sota-aikana käytössä kotirintamalla. Omistushistoria on selvillä kuitenkin vasta 50-luvulta lähtien.
– En ole jaksanut selvittää auton historiaa Kansallisarkistosta.
Kyseistä mallia on säilynyt paljon Suomessa. Se on ollut aikoinaan yleisimpiä autoja.
– Säilyneet ovat olleet jossain sisätiloissa, tämäkin esimerkiksi vuosia silloisen omistajan ulkorakennuksessa.
Usein autot ”tuhottiin” käyttämällä niiden osia esimerkiksi maatalouskäytössä.
– Moottori saatettiin käyttää voimanlähteenä työkoneissa, jopa veneissä. Akseleita voitiin käyttää vaikka traktorin peräkärryissä.
Museorekisterissä olevalla autolla ajellaan kerhon tapahtumissa ja välillä muutenkin.
– Ajamisesta nauttii, kun se on erilaista kuin käyttöautossa, eikä ole mihinkään kiire, eläkkeellä oleva mies kertoo.
Fordin kanssa liikkuessa riittää juttukavereita.
– Moni tulee kertomaan omista kokemuksistaan samanlaisista autoista ja niiden muistoista.
Peri on suorittanut aikoinaan autoalan peruskoulutuksen, joten auton käyttökunnossa pitäminen onnistuu eikä matka katkea ainakaan pieneen ongelmaan.
– Ikäautossa on tarkkailtava jatkuvasti nesteitä ja paksissa on hyvä olla työkalupakki mukana.
Neljän vuoden aikana ei suurempia ongelmia ole ollut, vain bensapumppu on kerran lakannut toimimasta.
– Usein apua löytyy onneksi kavereilta.
Peräkontissa on hyvä olla erilaisia pöniköitä mukana, jos nesteitä tarvii lisäillä.
Fordin lisäksi Perillä on kaksi muutakin harrasteautoa: vuoden 1964 Ford Taunus 12M ja saman vuoden Ford Taunus 17M.
– Olen Ford-mies sattumalta, en niinkään merkkiuskollisuudesta. Kyllä muutkin merkit kelpaisivat.
Kolmessa museoautossa riittää puuhaamista. Siksi on hyvä, että harrastus on yhteinen Birgitta-puolison ja perheen kanssa.
– Kun jotkut viettävät kesät perinteisesti mökeillä, me käymme sen sijaan oman kerhon sekä muiden kerhojen ajotapahtumissa.
Myös pariskunnan ystäväpiiri koostuu autoalan harrastajista.
– Jos on kiinnostunut vanhoista ajoneuvoista, kerhoon voi tulla tutustumaan ja liittyä myös ilman omaa ajoneuvoa.
Harrasteautoiluun voi päästä kiinni parilla tonnillakin, mutta toisaalta ylärajaa rahan menolle ei käytännössä ole.
– Auton ylläpitoon ja kunnostamiseen löytyy apua kerhon jäsenistöstä ja myös kaupallisilta toimijoilta.
(05) 210 4400
PL 238, 48101 Kotka
Kymenlaaksonkatu 10, 48100 Kotka (avoinna sopimuksen mukaan)
myynti@pkank.fi
aineistot@pkank.fi
toimitus@pkank.fi
etunimi.sukunimi@pkank.fi
Teija Piipari
Sivustomme käyttää evästeitä.