Tei­ja Pii­pa­ri

Itäi­sen Suo­men­lah­den saa­ret Suur­saa­ri, Ty­tär­saa­ri, La­van­saa­ri ja Seis­ka­ri kuu­lui­vat en­nen tal­vi­so­taa Suo­mel­le. Vie­lä en­nen so­tia saa­ril­la ku­kois­ti elä­väi­nen suo­ma­lai­nen saa­ris­to­lais­kult­tuu­ri. Elan­to otet­tiin me­res­tä. Saa­re­lai­set har­ras­ti­vat vi­ro­lais­ten kans­sa vaih­to- eli sep­ra­kaup­paa. Kiel­to­lain ai­kaan elin­kei­nok­si tuli pir­tun sa­la­kul­je­tus. Suur­saa­ri oli myös suo­sit­tu mat­ka­koh­de.

Juu­ri en­nen tal­vi­so­taa saa­ret eva­kuo­i­tiin si­vii­leis­tä. Evak­ko­mat­ka muut­tui py­sy­väk­si, kun Suo­mi me­net­ti saa­ret Neu­vos­to­lii­tol­le. Saa­ris­ta eri­tyi­ses­ti Suur­saa­ri on saa­nut ajan­koh­tai­sen mer­ki­tyk­sen, kun Ve­nä­jän hyök­käys­so­ta Uk­rai­nas­sa on li­sän­nyt jän­nit­tei­tä myös Itä­me­rel­lä. Ve­nä­jäl­le kuu­lu­vil­le saa­ril­le ei ole enää pää­syä.

Suursaari 2007. Suursaaren länsirannalla sijaitsevan hiidenkirnun taustalla on vanha ruostunut venäläislaiva. Kuva: Juha Metso.

Ky­men­laak­son mu­se­on Me­ne­te­tyt saa­ret -näyt­te­lys­sä on esil­lä on va­lo­ku­vaa­ja Juha Met­son ja do­ku­men­ta­ris­ti Mika Ro­kan ai­nut­laa­tuis­ta va­lo­ku­va- ja vi­de­o­ma­te­ri­aa­lia. Ly­hy­te­lo­ku­vis­sa esiin­ty­vät saa­re­lai­set ja hei­dän jäl­ke­läi­sen­sä. Ku­va­kol­laa­seis­sa on mu­ka­na mu­se­on van­ho­ja ar­kis­to­ku­via. Tu­lok­se­na on draa­mal­li­nen näyt­te­ly, joka ker­too saa­ris­ta ja en­nen kaik­kea kai­puus­ta. Kä­si­kir­joi­tus on toi­mit­ta­ja-tie­to­kir­jai­li­ja Mar­jo Nä­kin.

– Ta­voit­tee­nam­me on ol­lut tuo­da van­hat suo­ma­lai­set saa­ret ta­kai­sin osak­si suo­ma­lais­ten it­seym­mär­rys­tä, to­te­aa Näk­ki.

Kai­ken yl­lä lii­tää me­ri­kot­ka, joka on näyt­te­lyn kes­ki­ös­sä.

– Me­ri­kot­ka sym­bo­loi jat­ku­vuut­ta. Luon­to voit­taa lo­pul­ta huo­li­mat­ta sii­tä kuka on val­las­sa, Met­so sa­noo.

Näyt­te­ly sai al­kun­sa Juha Met­son rak­kau­des­ta Suur­saa­reen. Pik­ku­ka­ka­ras­ta as­ti hän oli kat­sel­lut saa­ren muo­toa, möyk­kyä Suo­men­lah­del­la, ja haa­veil­lut, et­tä jos jo­na­kin päi­vä­nä pää­si­si käy­mään siel­lä. Haa­ve to­teu­tui vuon­na 1999.

– Vas­tas­sa oli ää­re­tön hil­jai­suus. Kos­ke­ma­ton luon­to oli po­si­tii­vi­nen puo­li, kur­jaa oli­vat pel­kät ki­vi­ja­lat ja ylös­kai­ve­tut hau­dat, Met­so muis­te­lee.

Siel­tä, käyn­nis­tä Suur­saa­res­sa ki­pi­nä sit­ten syn­tyi, ja sen hui­pen­tu­ma on tämä näyt­te­ly.

Met­so vie­rai­li Suur­saa­res­sa kaik­ki­aan seit­se­män ker­taa ja muil­la ul­ko­saa­ril­la ker­ran vuo­si­na 1999–2019. Rok­ka kävi Suur­saa­rel­la ju­han­nuk­se­na 2007. Hei­dän ku­viin­sa on tal­len­tu­nut jäl­ki­pol­vien näh­tä­väk­si se, mitä saa­ris­ta on jää­nyt jäl­jel­le.

Näyttelyn saama yleisön kiinnostus on yllättänyt positiivisesti tekijätiimin eli Mika Rokan (vas.), Marjo Näkin ja Juha Metson. -Olemme onnistuneet koskettamaan jotain hyvin olennaista, Metso toteaa. Kuva: Teija Piipari.

Näyt­te­ly on ol­lut me­nes­tys sekä kä­vi­jä­mää­ril­lä et­tä ih­mis­ten re­ak­ti­oil­la mi­tat­tui­na, va­lo­ku­vaa­ja Juha Met­so iloit­see.

– Jo pel­käs­tään kah­ta lu­en­to­am­me on ol­lut kuun­te­le­mas­sa noin 450 ih­mis­tä, Met­so päi­vit­te­lee. – Olem­me on­nis­tu­neet kos­ket­ta­maan jo­tain hy­vin olen­nais­ta ih­mi­syy­des­sä ja poh­dis­ke­luis­sa omis­ta juu­ris­ta sekä yli­su­ku­pol­vi­suu­des­ta. Mi­ten ai­em­pien su­ku­pol­vien ko­ke­muk­set vai­kut­ta­vat mei­hin tä­nä­kin päi­vä­nä? Mis­tä olem­me tul­leet, kei­tä me olem­me?

Näyt­te­lyn yti­mes­sä on ky­sy­mys: Mi­ten voi kai­va­ta paik­kaan, jos­sa ei ole kos­kaan edes käy­nyt? Tämä on he­rät­tä­nyt kat­so­jis­sa pal­jon tun­tei­ta.

–  Ih­mi­set ovat tul­leet pai­kal­le jopa va­lo­ku­va-al­bu­mien kera ker­to­ak­seen meil­le su­kun­sa ta­ri­noi­ta. Jo­kai­sel­la on oma ta­ri­nan­sa ja ko­ke­muk­sen­sa taus­tas­taan – oli­vat hei­dän juu­ren­sa saa­ril­la tai ei – mut­ta tar­ve ym­mär­tää ja sel­vit­tää oma al­ku­pe­rän­sä on meil­le kai­kil­le yh­tei­nen.

Kol­mik­ko on jul­kais­sut myös sa­maan ai­neis­toon pe­rus­tu­van tie­to- ja va­lo­ku­va­tai­de­kir­jan Ta­kai­sin – Kai­puu me­ne­te­tyil­le saa­ril­le (Ban­ja Me­dia 2024). Pro­jek­tin vii­mei­nen vai­he on do­ku­ment­tie­lo­ku­va Ta­kai­sin, jos­sa pää­o­sas­sa on nuo­ri kot­ka­lais­nai­nen Tit­ta Tom­mi­la. Hä­nen isän­sä puo­lei­set su­ku­juu­ret ovat Suur­saa­res­sa ja hän ko­kee ole­van­sa suur­saa­re­lai­nen, vaik­ka ei ole kos­kaan sin­ne pääs­syt­kään.

Me­ne­te­tyt saa­ret -näyt­te­ly Ky­men­laak­son mu­se­os­sa Me­ri­kes­kus Vel­la­mos­sa Kot­kas­sa 20. huh­ti­kuu­ta as­ti.