Oli­si­ko mei­dän kun­ta­vaa­lieh­dok­kai­den mi­ten­kään mah­dol­lis­ta kes­kit­tyä omiin tee­moi­him­me ja kes­kus­tel­la asi­al­li­ses­ti ja jär­ke­väs­ti kes­kei­sis­tä kun­ta­po­li­tii­kan ky­sy­myk­sis­tä? Mitä iloa on sii­tä, et­tä me­nee vas­tak­kai­sia ar­vo­ja edus­ta­van puo­lu­een tai eh­dok­kaan si­vul­le jät­tä­mään viha- tai nau­ru­hy­mi­öi­tä tai spoi­laa­maan alen­tu­vas­ti tois­ten ar­vo­ja ja aja­tus­maa­il­maa? Jos ei ole esit­tää kun­nol­li­sia ar­gu­ment­te­ja, niin mik­si edes kes­kus­tel­la. Pelk­kiin omis­ta po­te­rois­ta hei­tet­tyi­hin il­keyk­siin on tur­ha re­a­goi­da.

Pe­rin­teis­tä ikä­vää po­li­ti­koin­tia on is­tu­van hal­li­tuk­sen toi­mien ar­vos­te­lu ja vä­hät­te­ly. Sitä on some ja leh­tien teks­ta­ri­pals­tat pul­lol­laan. Ni­met­tö­mä­nä on help­po huu­del­la ja ni­mel­lään­kin kir­joit­ta­en osoit­taa ajat­te­le­mat­to­muu­ten­sa hel­pos­ti: me em­me to­del­la­kaan tie­dä, mil­lai­sen tie­don va­ras­sa hal­li­tus pää­tök­sen­sä te­kee. Pait­si et­tä mi­nis­te­rit var­mas­ti tie­tä­vät enem­män kuin me. – Asi­al­li­nen kes­kus­te­lu toki sil­ti ai­na kuu­luu de­mok­ra­ti­aan.

Vaa­lien al­la asi­at ja kan­na­no­tot kär­jis­ty­vät, mut­ta val­tuus­tos­sa tar­vi­taan yh­teis­työ­ky­kyä. Ku­kaan puo­lu­eis­ta ei ra­ken­na elin­voi­mais­ta ja hy­vin­voi­vaa Kot­kaa yk­sin. Ei siis ri­ko­ta vä­le­jäm­me nyt, jot­ta pys­tym­me te­ke­mään yh­teis­työ­tä jat­kos­sa!

Lee­na Grii­na­ri (vihr.)

Riti Juk­ka­ra-Lyy­ti­nen (vihr.)

Kun­ta­vaa­lieh­dok­kaat