Puk­ki ja Jee­sus käy­vät joka jou­lu sur­ku­hu­pai­saa tais­toa jou­lun her­ruu­des­ta. Kum­pi­kin jou­taa pois.

Edus­tan eri kat­so­mus­ta kuin en­ti­nen pu­na­pap­pi-par­ta­ra­di­kaa­li Ter­ho Pur­si­ai­nen, mut­ta jou­lu­puk­ki on yh­tei­nen in­hok­kim­me. Sa­tu­ja tar­vi­taan, mut­ta lap­sel­le pi­tää teh­dä sel­väk­si sa­dun ja to­den ero. Lap­si ei kai­paa puk­kia, ei lah­jo­ja, ei jou­lua yli­pään­sä. Hän naut­tii ta­sa­pai­noi­ses­ta ar­jes­ta, mut­ta isä tai äi­ti pi­tää yl­lä jou­lu­pe­rin­tei­tä las­ten ta­kia ta­ju­a­mat­ta, et­tä juu­ri he syöt­tä­vät ne heil­le.

Puk­ki suo­sii rik­kai­den lap­sia. Saa­vat mitä kek­si­vät pyy­tää, ja yl­lä­rit pääl­le. Köy­hän lap­si hä­pe­ää ker­toa, mitä sai. Je­ho­van to­dis­ta­jat ovat oi­ke­as­sa sii­nä, et­tä pa­ras tapa an­taa lah­ja on, kun lap­si an­sait­see sen käyt­täy­ty­mi­sen pe­rus­teel­la. Ei tar­vit­se ol­la ta­va­ra.

HS-toi­mit­ta­ja Jou­ni K. Kemp­pai­nen 24.12.: ”Jou­lu­puk­ki on san­ka­ri, joka tun­nis­taa hy­vät ja pa­hat, kil­tit ja tuh­mat ja pal­kit­see ne, jot­ka lah­jat an­sait­see. Pik­ku­van­haan pää­hä­ni oli al­ka­nut pe­siy­tyä tie­toi­suus, et­tä maa­il­ma ei toi­mi niin. Jou­lu­na puk­ki oi­koo vää­ryy­det, mut­ta kun olin seit­sen­vuo­ti­as, äi­ti ker­toi to­tuu­den. Enää ei ol­lut aa­vis­tus­ta­kaan, mikä on jou­lun ih­me. Us­ko­vais­ten opet­ta­jie­ni pu­heis­ta sain kai vi­hiä, et­tä se liit­tyy jo­ten­kin kum­mas­ti Jee­suk­sen syn­ty­mään.”

Ei käy jou­lun ih­meek­si Jee­sus­kaan. Jos oli edes his­to­ri­al­li­nen hen­ki­lö, hän ei syn­ty­nyt jou­lu­na. His­to­ria ei ker­ro juu­ri mi­tään. Uu­si tes­ta­ment­ti on lä­hin­nä saar­naa. Lap­suus­ta­ri­nat ovat le­gen­daa.

Han­nu Ek­lund

Kot­ka