Tei­ja Pii­pa­ri

Uu­si Te­at­te­ri Utis­sa saa tä­män vii­kon per­jan­tai­na kan­ta­e­si­tyk­sen­sä Pa­ho­jen ta­po­jen kup­pi­la. Kä­si­kir­joi­tus on Hen­na Hän­ni­käi­sen, oh­jaus Ee­ro Ha­sun.

Hen­na, mis­tä näy­tel­mä ker­too?

– Se on ker­to­mus pa­pis­ta, Tai­to Raa­sus­ta, joka saa­puu edel­tä­jän­sä ti­lal­le juu­ri suur­kau­pun­kiin lii­tet­tyyn taa­ja­maan. To­sin pap­pi ei tie­dä, mi­hin hä­net vie­lä sot­ke­taan. Ruo­an lä­hi­tuot­ta­ja Kai­sa ai­heut­taa kai­kil­le har­mai­ta hiuk­sia, on isoi­sän­sä Yr­jön sa­no­jen mu­kaan kuin kank­kuun am­mut­tu kar­hu ja ot­taa ki­pi­nää tur­han­kin hel­pos­ti. Pub Pu­nai­sen Ba­re­tin omis­ta­ja Ar­mas Han­ni­kai­nen ei pie­nis­tä vä­li­tä, mut­ta omi­tui­set ta­pah­tu­mat seu­raa­vat hä­nen kup­pi­laan­sa kan­ta-asi­ak­kai­den naut­ties­sa lau­an­tai-il­las­ta. Ei­pä tuo hait­taa, sil­lä tämä hul­lun­ku­ri­nen po­ruk­ka on luo­tu sel­viy­ty­mään, ta­val­la tai toi­sel­la.

Mis­tä idea teks­tiin?

– Näy­tel­mä on koos­tet­tu vuo­sien saa­tos­sa ta­paa­mis­ta­ni ih­mi­sis­tä ja hei­dän ta­ri­nois­taan. Myös ko­ro­na­vuo­sien epä­on­ni­set sat­tu­mat tu­tuil­la­ni sai­vat mi­nua sy­ven­tä­mään ta­ri­naa vuo­des­ta 2015, jol­loin kir­joi­tin vi­ral­li­sen raa­ki­leen. Aja­tuk­sen ta­sol­la ja koh­tauk­sia kir­joi­tet­tu­na näy­tel­mä on ol­lut ole­mas­sa kau­em­min.

Mik­si kä­si­kir­joi­tus on teh­ty juu­ri Hec­to­rin mu­siik­kiin?

– Odo­tin pit­kään mu­siik­ki­poh­jak­si pu­nais­ta lan­kaa­ni, kun­nes löy­sin sen Hec­to­rin kap­pa­lees­ta Pi­a­no­mies. ”Hän soit­ti meis­tä – maan en­ke­leis­tä” oli koh­ta, joka is­ki ta­jun­taa­ni: tä­män ha­lu­ai­sin näy­tel­mää­ni! Hec­to­ril­la on upei­ta kap­pa­lei­ta, jois­ta jo pel­käs­tään yh­des­tä sä­keis­tös­tä voit löy­tää yli kym­me­nen ta­ri­naa. Löy­dän kap­pa­leis­ta pää­hen­ki­löt, jon­ka jäl­keen näen lau­lun hei­dän nä­kö­kul­mas­taan. Tie­dän, et­tä saat­taa kuu­los­taa has­sul­ta, mut­ta näin käyn läpi kaik­ki kuu­le­ma­ni kap­pa­leet.

– Olen kuun­nel­lut nuo­rem­pa­na Hec­to­ria, Kir­kaa, Res­su Red­for­dia, Yö­lin­tua, kun muut kuun­te­li­vat NRJ:ltä jo­tain sen ajan hit­te­jä. Hec­to­rin kap­pa­leis­ta olen löy­tä­nyt sa­man­kal­tai­sia poh­din­to­ja kuin mitä it­se ajat­te­len.

Kuin­ka pro­ses­si Hec­to­rin eli Heik­ki Har­man kans­sa ete­ni?

– Otin yh­teyt­tä säh­kö­pos­tit­se, jol­loin sain lu­van teh­dä al­ku­ver­si­on näy­tel­mäs­tä, sy­nop­sik­sen ja lis­tauk­sen kap­pa­leis­ta. Meni muu­ta­ma kuu­kau­si, kun Hec­tor soit­ti. Olin sil­loin van­hem­mil­la­ni käy­mäs­sä. Het­ken leik­ka­si tyh­jää, kuka ih­meen Heik­ki soit­te­lee ja mitä hän myy. Hyvä, et­ten sa­no­nut, et­ten os­ta mi­tään. Hän tar­ken­si ole­van­sa Hec­tor. Isä­ni toi­sel­la puo­lel­la pöy­tää pi­dät­te­li nau­ru­aan.

– Esit­te­lin ide­a­ni, ja Heik­ki poh­ti asi­aa huo­lel­la. Pyy­sin, et­tä jos hän ei ha­lua koko näy­tel­mää hä­nen mu­siik­kiin­sa, voi­sin­ko käyt­tää Pi­a­no­mies­tä. Heik­ki het­ken poh­ti ja sa­noi, et­tä ei­kö­hän oli­si pa­rem­pi kir­joit­taa koko näy­tel­mä sa­man ar­tis­tin mu­siik­kiin. Sy­dä­me­ni hyp­pä­si ja vat­saa­ni tuli per­ho­sia. Sain lu­van teh­dä tä­män! Tä­män jäl­keen ol­laan ol­tu yh­teyk­sis­sä sil­loin täl­löin ja yh­teis­tä muu­ta­kin ju­tel­ta­vaa on löy­ty­nyt. En­nak­ko­a­ja­tuk­se­ni hä­nes­tä mu­ka­va­na mie­he­nä pi­ti­vät paik­kan­sa.

Näh­dään­kö Hec­tor ylei­sös­sä?

– Har­va tie­tää ja moni ar­vaa.

Ket­kä ovat la­val­la?

– Meil­lä on tänä vuon­na ai­van älyt­tö­män iha­na po­ruk­ka. Uu­sia ovat Saa­ra Räi­sä­nen, Kris­ta Hei­no­nen, Tii­na Kan­gas ja Jar­mo Lindg­ren. Van­ho­ja näyt­te­li­jöi­tä ovat Rit­va Mu­ho­nen, Mat­ti Tant­tu, Mai­ju Jar­va, Eli­na Vai­no­nen, Rau­no Jar­va, Ari Hän­ni­käi­nen ja minä it­se.

Ja mu­siik­kia soit­taa?

– Mek­ka Q, ka­pel­li­mes­ta­ri­naan Juk­ka ”Jul­le” Ri­ta­ri, ki­ta­ra ja kos­ket­ti­met Pet­ri Reu­na­nen, bas­so Ta­pa­ni Koso ja rum­mut Juk­ka Ut­ti. Bän­di lau­laa myös joi­ta­kin kap­pa­lei­ta.

Mik­si kan­nat­taa tul­la Pa­ho­jen ta­po­jen kup­pi­laan?

– Näy­tel­mäs­sä on pal­jon hul­lun­ku­ri­sia hah­mo­ja, mut­ta sa­mal­la Sel­lai­sia ih­mis­koh­ta­loi­ta, Joi­ta käy sää­lik­si. Pa­ho­jen ta­po­jen kup­pi­la on tra­gi­ko­me­dia, jon­ka tar­koi­tuk­se­na on saa­da kat­so­jat ha­vah­tu­maan ja ky­sy­mään toi­sil­taan, mitä si­nul­le kuu­luu oi­ke­as­ti ja on­han kaik­ki hy­vin.

Pa­ho­jen ta­po­jen kup­pi­lan en­si-il­ta per­jan­tai­na 3. maa­lis­kuu­ta kel­lo 19 Kui­va­lan nuo­ri­so­seu­ran ta­lol­la. Vii­mei­nen esi­tys lau­an­tai­na 8. huh­ti­kuu­ta.