Veli-Pek­ka Kel­lo­nie­mi

Ank­ku­rin kah­den hen­gen jouk­kue kävi tes­taa­mas­sa Huu­man­tiel­le muu­ta­ma kuu­kau­si sit­ten ava­tun pa­ko­huo­neen. Es­ca­pe Room Kot­kan yrit­tä­jä Tuuk­ka Tik­ka­nen ker­toi en­sin pe­lin ylei­set oh­jeet.

– Huo­nees­ta on tun­ti ai­kaa sel­vi­tä ulos hok­sot­ti­mia käyt­tä­en, vih­jei­tä et­sien ja eri­lai­sia luk­ko­ja ava­ten. Jos peli ei ete­ne, niin an­nan vih­jei­tä näy­tön kaut­ta, Tik­ka­nen sa­noi.

Sit­ten men­tiin kah­des­ta vaih­to­eh­toi­ses­ta pe­lis­tä hel­pom­mak­si mai­nit­tuun ja kuun­nel­tiin pe­lin ly­hyt ke­hys­ta­ri­na.

Jouk­ku­ees­sa voi ol­la kah­des­ta vii­teen hen­ki­löä. Kak­si on mi­ni­mi, mut­ta vih­jei­tä et­sies­sä use­am­mas­ta sil­mä­pa­ris­ta oli­si ol­lut etua.

Peli ei edel­ly­tä mi­tään eri­tyis­tä yleis­tie­tout­ta vaan vih­jeis­sä an­ne­taan tar­vit­ta­va in­for­maa­tio. Sen si­jaan hok­sot­ti­mia tar­vi­taan si­tä­kin enem­män, mitä voi teh­dä ja mis­sä. Haas­tet­ta riit­tää siis ai­kui­sil­le ai­van yh­tä pal­jon kuin esi­mer­kik­si tei­ni-ikäi­sil­le­kin.

Ank­ku­rin jouk­kue pää­si pe­lis­sä hy­vin al­kuun mut­ta sit­ten ”pe­lin­joh­ta­ja” jou­tui vih­jai­le­maan näy­tön kaut­ta use­as­ti mah­dol­lis­ta oi­ke­aa suun­taa.

Pa­ko­huo­ne ei ole niin ah­dis­ta­va kuin nimi an­taa ym­mär­tää, vaik­ka taus­tal­la soi­kin jän­nit­tä­vä mu­siik­ki ja kel­lo tik­sut­taa näy­töl­lä jäl­jel­lä ole­vaa ai­kaa. Sen huo­ma­si kui­ten­kin, et­tä se vie sa­tap­ro­sent­ti­ses­ti huo­mi­on ja kes­kit­ty­mi­sen, jo­ten se on hyvä kei­no ren­tou­tua esi­mer­kik­si työ­a­si­ois­ta. Pe­la­tes­sa ei pyö­ri mie­les­sä mi­kään muu kuin vih­jeet ja nii­den et­si­mi­nen ja ai­ka ku­luu kuin sii­vil­lä.

Eri­lai­sia luk­ko­ja on usei­ta ja nii­den saa­mi­nen au­ki on pal­kit­se­vaa myös tun­ne­ta­sol­la. Peli tar­jo­aa lu­kui­sia on­nis­tu­mi­sen tun­tei­ta, eri­tyi­ses­ti jos jo­kin asia sel­vi­ää vas­ta lu­kuis­ten yri­tys­ten jäl­keen.

Pe­la­tes­sa huo­maa hy­vin, mi­ten pe­laa­jien ai­voi­tuk­set täy­den­tä­vät toi­si­aan ja tii­mi on te­hok­kaam­pi kuin yk­sit­täi­set hen­ki­löt. Se mitä ei oli­si it­se kek­si­nyt, sel­vi­ää toi­sel­le ja päin­vas­toin. Myös Tik­ka­nen pai­not­taa en­nen peli al­ka­mis­ta te­hok­kaan kom­mu­ni­koin­nin mer­ki­tys­tä. Ää­neen ajat­te­le­mi­ses­sa toi­nen voi huo­ma­ta jo­tain li­sät­tä­vää tai pa­rem­man suun­nan. Peli on hyvä tapa hit­sa­ta työ­po­ru­kan ryh­mä­hen­keä vir­ta­vii­vai­sem­mak­si.

Lo­pul­ta ai­ka lop­puu ja muu­ta­ma luk­ko jää avaa­mat­ta, eli en­sim­mäi­nen peli ei vih­jeis­tä huo­li­mat­ta sel­vin­nyt maa­liin as­ti.

– Teil­lä oli hyvä tu­los ot­ta­en huo­mi­oon, et­tä tämä oli en­sim­mäi­nen pe­lin­ne, loh­dut­ti Tik­ka­nen.

Pe­lin rat­kai­sup­ro­sent­ti vaih­te­lee hie­man, sil­lä yrit­tä­jä muok­kaa vä­lil­lä hie­man pe­le­jä pe­lat­tu­jen pe­lien mu­kaan.

– Pe­lit on ti­lat­tu alun pe­rin alan yri­tyk­sel­tä ja nii­tä on tes­tat­tu jopa men­sa­lai­sil­la.

Tik­ka­nen ker­too saa­neen­sa ide­an pa­ko­huo­nee­seen pe­la­tes­saan pe­liä pää­kau­pun­ki­seu­dul­la.

– Ja meil­le oli ti­laa Te­ol­li­suus­kiin­teis­tö Ylä­num­mi Oy:n uu­sis­sa ti­lois­sa. Peli on maa­il­mal­la to­del­la suo­sit­tu täl­lä het­kel­lä.

Vaik­ka Ank­ku­rin jouk­kue ei ulos huo­nees­ta sel­vin­nyt, fii­lik­set oli­vat kui­ten­kin hy­vät vä­li­teh­tä­vien on­nis­tu­mi­sen myö­tä. Li­säk­si jäi sel­lai­nen tun­ne, et­tä seu­raa­val­la ker­ral­la toi­nen peli, vaik­ka oli­si­kin vai­ke­am­pi, su­jui­si var­mas­ti pa­rem­min.