Tei­ja Pii­pa­ri

– Nuo­ret ovat ol­leet sa­man­lai­sia koko työ­his­to­ri­a­ni ajan, mut­ta ai­na­han on put­kah­del­lut kai­ken­lai­sia il­mi­öi­tä, joi­den kans­sa on pi­tä­nyt op­pia ole­maan ja py­sy­mään kär­ryil­lä, to­te­aa Kari "Limp­pu" Lind­berg.

Lind­ber­gil­lä, 65, on ta­ka­naan pit­kä pers­pek­tii­vi ky­men­laak­so­lais­ten nuor­ten elä­mään.

Nyt on ai­ka ve­täy­tyä si­vuun. Vii­mei­sim­mäk­si työk­si jäi pal­ve­lu­e­si­hen­ki­lön teh­tä­vä Ky­men­laak­son hy­vin­voin­ti­a­lu­een Nuor­ten Ma­ta­las­sa ja vii­mei­sek­si työ­päi­väk­si vii­me per­jan­tai. Pa­rai­kaa mies viet­tää ke­sä­lo­maa.

– Elä­ke­päi­vät al­ka­vat jou­lu­kuus­sa. Sil­loin tu­lee ai­ka tark­kaan ku­lu­neek­si 45 vuot­ta ja kuu­si kuu­kaut­ta, kun as­te­lin en­sim­mäi­seen so­si­aa­li­a­lan työ­paik­kaa­ni.

Lim­pus­ta sen ver­ran, et­tä Lind­ber­giä on ai­na kut­sut­tu sil­lä ni­mel­lä, niin töis­sä kuin va­paa-ajal­la.

– Su­ku­ni­mes­tä­hän se tu­lee. Isää­ni kut­sut­tiin sa­mal­la ni­mel­lä.

Kot­ka­lai­nen Kari Lind­berg oli tuo­re yli­op­pi­las, kun hän ko­ti­kau­pun­gis­saan 80-lu­vun alus­sa aloit­ti oh­jaa­ja­na sil­loi­ses­sa ke­hi­tys­vam­mai­sil­le tar­koi­te­tus­sa työ­kes­kuk­ses­sa.

Seu­raa­va työ­paik­ka oli har­joit­te­li­ja­na päi­vä­ko­dis­sa. Suu­rim­man osan uras­taan hän on kui­ten­kin teh­nyt nuor­ten pa­ris­sa.

Päi­vä­ko­din kans­sa sa­mas­sa pi­ha­pii­ris­sä oli nuo­ri­so­ko­ti, jon­ka joh­ta­ja yh­te­nä päi­vä­nä ky­säi­si Lind­ber­gil­tä, ha­lu­ai­si­ko hän vaih­taa ta­loa.

– Vuo­si oli 1985, Lind­berg muis­te­lee. – Pä­te­vyys­vaa­ti­muk­sil­la ei ol­lut tuo­hon ai­kaan niin suur­ta mer­ki­tys­tä, kuin ny­ky­ään. Kou­lut­tau­duin so­si­aa­li­a­lal­le myö­hem­pi­nä vuo­si­na työn ohes­sa.

Kun nuo­ri­so­ko­ti lak­kau­tet­tiin, hä­nen tien­sä vei kau­pun­gin so­si­aa­li­toi­mis­toon "jen­gi­työn­te­ki­jäk­si" et­si­mään vai­keuk­sis­sa ole­via nuo­ria.

– So­si­aa­li­työn­te­ki­jät toi­vat luok­se­ni ri­kos- ja huu­me­taus­tai­si nuo­ria, joil­le aloin et­siä rat­kai­su­ja, uut­ta nä­kö­kul­maa. Tein tätä yh­teis­työs­sä myös kou­lun, po­lii­sin ja A-kli­ni­kan nuo­ri­so­a­se­man kans­sa.

Vuo­den 1993 alus­sa nuor­ten ri­kok­sen­te­ki­jöi­den oi­keu­se­dus­tuk­set ja hen­ki­lö­tut­kin­to­jen laa­ti­mi­nen oi­keu­teen siir­ret­tiin sil­loi­sel­ta Kri­mi­naa­liyh­dis­tyk­sel­tä kun­nal­li­sen so­si­aa­li­toi­men ja las­ten­suo­je­lun vas­tuul­le. Kot­kas­sa pää­dyt­tiin rat­kai­suun, jos­sa työ kes­ki­tet­tiin yh­del­le hen­ki­löl­le. Oi­keu­se­dus­tus­ten li­säk­si työ­hön kuu­lui osal­lis­tu­mi­nen esi­tut­kin­taan eli po­lii­si­kuu­lus­te­lui­hin.

Kari Lind­berg oli tuo hen­ki­lö.

– Uu­si työ oli kiin­nos­ta­va, ja sain al­kaa sitä ke­hit­tää. Asi­ak­kai­ta­ni oli­vat kaik­ki al­le 18-vuo­ti­aat ri­kok­ses­ta epäil­lyt tai ri­kok­seen syyl­lis­ty­neet. Toi­min myös val­vo­ja­na eh­dol­li­sen tuo­mi­on saa­neil­le. Eh­din ol­la yh­teen­sä noin 40 nuo­ren val­vo­ja va­jaan kym­me­nen vuo­den ai­ka­na.

-Voin olla tyytyväinen, mitä kaikkea olen saanut olla innovoimassa ja tekemässä, Kari Lindberg toteaa.

Vuo­si­kym­me­nen lo­pul­la nuor­ten huos­taa­not­to­ja oli Kot­kas­sa to­del­la pal­jon, Lind­berg ker­too. Kau­pun­gis­sa alet­tiin­kin poh­tia uu­sia me­ne­tel­miä nii­den vä­hen­tä­mi­sek­si. Syn­tyi työ­ryh­mä, joka toi­mi aluk­si ni­mel­lä Top­pa­roik­ka ja vii­mei­sim­mäk­si Nuor­ten tii­mi. (Top­pa­roik­ka on van­ha ni­mi­tys työ­po­ru­kal­le, joka ra­ken­si ja kun­nos­ti rau­ta­tei­tä.)

2000-lu­vun al­ku­puo­lel­la Kot­kas­sa otet­tiin kop­pi nuo­ris­ta, joi­den koh­dal­la nor­mi­kou­lus­sa oli nos­tet­tu kä­det pys­tyyn. Lind­berg oli pe­rus­ta­mas­sa kou­lu­luok­kaa, joka vas­ta­si nuor­ten pa­ris­sa teh­tä­väs­tä so­si­aa­li- ja per­he­työs­tä. Opet­ta­ja oli yk­si työ­ryh­män jä­se­nis­tä, luo­kas­sa oli kym­me­nen ylä­as­tei­käis­tä. Kou­lu toi­mi vuo­teen 2019 as­ti.

– Saim­me hoi­det­tua mon­ta nuor­ta pe­rus­kou­lun läpi ja si­lo­tel­tua elä­mää eteen­päin jat­ko-opis­ke­lu­paik­kaa myö­ten.

Kari Lind­ber­gil­lä on ol­lut näp­pin­sä pe­lis­sä myös Nuor­ten Ma­ta­lan syn­nys­sä. Pal­ve­lus­sa 13–17-vuo­ti­aat nuo­ret ja hei­dän per­heen­sä saa­vat apua, kun mie­len­ter­vey­des­sä, päih­tei­den­käy­tös­sä tai ar­jes­sa on haas­tei­ta.

Nuor­ten Ma­ta­lal­la on toi­mi­pis­teet Poh­jois-Ky­men­laak­sos­sa Kou­vo­las­sa ja Ete­lä-Ky­men­laak­sos­sa Kot­kas­sa. Ky­men­laak­so­lais­nuo­ret ja hei­dän per­heen­sä saa­vat yh­tey­den sin­ne joko mie­len­ter­veys- ja päih­de­pal­ve­lui­den neu­von­ta­nu­me­ron tai so­si­aa­li­huol­lon asi­a­kas­neu­von­nan kaut­ta tai ver­kos­sa Oma­pal­ve­lu-ha­ke­muk­sel­la. Nuor­ten Ma­ta­las­sa työs­ken­te­lee n.oin 20 sote-am­mat­ti­lais­ta kum­mas­sa­kin toi­mi­pis­tees­sä.

– Pal­jon pu­hu­taan, et­tei mie­len­ter­vey­son­gel­miin saa apua. Nuor­ten Ma­ta­las­sa sitä saa yh­del­tä ovel­ta.

Lind­berg on mie­les­tään tul­lut ai­na hy­vin jut­tuun nuor­ten kans­sa.

– Työ haas­ta­vien nuor­ten pa­ris­sa on opet­ta­nut, kuin­ka suh­tau­tua eri­lai­siin ih­mi­siin. It­sel­le­ni tär­kein­tä on ol­lut ih­mi­syy­den ko­ros­ta­mi­nen kai­kis­sa olo­suh­teis­sa. Teh­tä­vä­ni on ol­lut aut­taa, ei ar­vos­tel­la.

Vii­mei­set asi­ak­kaat hä­nel­lä on ol­lut pari vuot­ta sit­ten. Sen jäl­keen esi­hen­ki­lö­nä toi­mi­mi­nen on vie­nyt kai­ken ajan.

– Voin ol­la tyy­ty­väi­nen, mitä kaik­kea olen saa­nut ol­la in­no­voi­mas­sa ja te­ke­mäs­sä, ku­ten Nuor­ten Ma­ta­laa, sys­tee­miä, joka tun­tuu toi­mi­van ja jos­ta olem­me saa­neet nuo­ril­ta per­hei­neen hir­ve­än hy­vää pa­lau­tet­ta.