Tie­to- ja va­lo­ku­va­tai­de­kir­ja "Ta­kai­sin – Kai­puu me­ne­te­tyil­le saa­ril­le" ker­too itäi­sel­lä Suo­men­lah­del­la si­jait­se­vien saar­ten ta­ri­nan. Suur­saa­ri, Ty­tär­saa­ri, La­van­saa­ri ja Seis­ka­ri ovat van­ho­ja suo­ma­lais­ten saa­ria. Niil­lä ku­kois­ti elä­väi­nen saa­ris­to­lais­kult­tuu­ri, jos­sa elan­to han­kit­tiin me­res­tä.

– Kir­jan ta­voi­te on tuo­da me­ne­te­tyt saa­ret osak­si suo­ma­lais­ta it­seym­mär­rys­tä, ker­too tie­dot­tees­sa kir­jan teks­tis­tä vas­taa­va toi­mit­ta­ja-tie­to­kir­jai­li­ja Mar­jo Näk­ki.

His­to­ri­an li­säk­si kir­ja ku­vaa sitä ikä­vää, jota voi tun­tea saa­rel­la elä­neen jäl­ke­läi­nen toi­ses­sa tai kol­man­nes­sa pol­ves­sa, vaik­ka hän ei oli­si kos­kaan saa­ril­la käy­nyt­kään. Juu­ret si­to­vat ih­mi­sen paik­kaan ta­ri­noi­den ja muis­to­jen kaut­ta luo­den yli­su­ku­pol­vi­sen ket­jun. Tai­vaal­la lii­tää me­ri­kot­ka, joka nä­kee kai­ken vuo­si­kym­me­nien pää­hän men­nee­seen ja tu­le­vaan.

– Me­ri­kot­ka sym­bo­loi jat­ku­vuut­ta ja sitä, et­tä luon­to lo­pul­ta voit­taa val­lan­pi­tä­jis­tä huo­li­mat­ta, sa­noo va­lo­ku­vaa­ja Juha Met­so.

Saa­ret kuu­lu­vat ny­kyi­sin Ve­nä­jäl­le, ei­kä niil­le ole enää pää­syä. Va­lo­ku­vaa­ja Juha Met­so pää­si käy­mään ul­ko­saa­ril­la kaik­ki­aan seit­se­män ker­taa vuo­si­na 1999–2019. Do­ku­men­ta­ris­ti Mika Rok­ka kävi Suur­saa­res­sa vuon­na 2007. Hei­dän ku­van­sa tal­len­ta­vat jäl­ki­pol­vil­le sen, mitä on jäl­jel­lä suo­ma­lai­sil­le kuu­lu­neis­ta saa­ris­ta.

Ky­men­laak­son maa­kun­ta­mu­seo luo­vut­ti ar­kis­to­ku­via, joi­ta työ­ryh­mä he­rät­ti hen­kiin vär­jää­mäl­lä ne mus­ta­val­koi­sis­ta ne­li­vä­ri­sik­si. Tu­lok­se­na on ai­nut­laa­tui­sia ku­via ja draa­mal­li­sia ku­va­kol­laa­se­ja me­ne­te­tyis­tä saa­ris­ta ja nii­den ar­jes­ta.