Katariinan kyläjuhlat vietetään Mansikkalahden uimarannalla
Nuorisopalveluiden syksy käynnistyy Kouvolassa: ehkäisevää päihdetyötä ja nuorisotilat auki
Koronatartuntoja on Kymenlaaksossa edelleen runsaasti – tilanne ei kuitenkaan ole enää pahentunut
"Ykkösdivari on meidän naisillemme ihan hyvä"
Kaikille 65 vuotta täyttäneille tarjotaan mahdollisuus hyvinvointia edistävään keskusteluun
Meripäivien ajan poikkeavat liikennejärjestelyt – Paikallisliikenteeseen lisävuoroja
Meripäiväparaatia juhlittiin näyttävästi kahden vuoden tauon jälkeen – Katso kuvakooste
Seppo Vanhanen ja Tiina Mertanen ovat Meripäivien neuvos ja neuvoksetar
Kotkaan on yön aikana piilotettu sata kappaletta Kotkan Meripäivien festivaalitorin lippua
Pyhtään Saaristomarkkinoille on ilmoittautunut yli 30 myyjää
Helteen perheessä pihahommat jakautuvat tasaisesti. Arton ja Kristiinan kanssa pihapuuhissa auttelee heidän kolmevuotias tyttärensä Liisa.
Kuva: Kai-Pekka Vesalainen
Kirkkoherra Helteen perheelle mökkiympäristö on rakas
KAI-PEKKA VESALAINEN
– Kesäpaikkamme on juurtunut meille kodiksi ja sielunmaisemaksi, minkä vuoksi tänne on aina halunnut tulla. Rakkaita harrastuksiani ovat vuosien saatossa olleet niin Toivolan maatilan työt kuin kalastus. Täällä on tilaa ja väljyyttä, esittelee Valkealan kirkkoherra Arto Helle mökkiympäristöä, jossa hän puolisonsa Kristiinan ja kolmevuotiaan Liisa-tyttären kanssa viettää vuodet miltei ympäriinsä.
Kirkkoherra Artolle Multamäen Hautalassa Lappalanjärven pohjoisrannalla sijaitseva maalaismiljöö on ollut tärkeä paikka varhaisesta lapsuudesta alkaen.
– Vanhempieni Erkin ja Liisan työt ja kotimme oli Lahdessa, mutta kaikki kesät vietimme Valkealassa. Kun Suvivirsi oli laulettu, pakattiin tarvittavat tavarat patjoja myöten autoon ja tultiin tänne, josta palattiin Lahteen vasta koulun alkaessa.
- Toivolan tilalla lapsuudessa viettämieni kivojen aikojen myötä olen sisäistänyt sen, miten mukavaa maaseudulla on olla, pohtii Arto Lappalanjärven rantamaisemassa.
kUVA: Kai-Pekka Vesalainen
Kesäasunnon pihapiiriä reunustavat osin Arton isän, metsäteknikko Erkin 1950-luvulla istuttamat kaatokokoon kasvaneet kuuset. Ympäröivästä metsästä ja säästä johtuen hanakasti pistäviä hyttysiä ulkosalla riittää.
Puiden takaa kimmeltää Lappalanjärvi, jonne linnuntietä ei Helteen perheen tontilta ole matkaa kuin puolisen sataa metriä.
– Kilometrejä pitkälle rantakaistaleelle rakennettiin 1960–70-lukujen vaihteessa metsäyhtiö Kymin työntekijöille saunoja, joissa ei ollut lupa yöpyä, joten ei rantaelämästä ole ollut haittaa meille. Jo isäni yritti rantayhteyttä aikanaan lisämaana ostaa, mutta kauppoja ei ole tähän päivään mennessä syntynyt, toteaa Arto ja muistaa ajat, jolloin mökki sijaitsi avaralla paikalla osin peltojen ympäröimänä.
– Toki rauhallisuuden ja asumismukavuuden nimissä olemme valmiita lunastamaan rantamaata, jos sitä on saatavilla, mutta erityistä tarvetta rannalle rakentamiseen meillä ei ole. Ei toki olisi paha asia, että rantaviivaa jäisi myös vapaaseen käyttöön.
– Purnun vapaa-ajan viettoalueelle tie menee nykyisin tuolta pohjoisen suunnalta. Kirkonkylän elämää olemme lähellä, vaikka maanteitse matkaa tänne kertyy vähän yli kolme kilometriä, selvittää Arto, joka on hyvillään siitä, että kirkonkellojen ääni kuuluu mökille asti.
– Luonto on meille todella tärkeä elementti. Olemme tosi onnellisia täällä! Marjastus on meidän juttu, hehkuttavat Arto ja Kristiina, joista viimeksi mainittu on erikoistunut vadelmien keräämiseen.
– Ykköstoiveemme on saada vuonna 2010 talviasuttavaan kuntoon remontoimamme mökki tulevaisuudessa vakituiseksi asunnoksi. Meille on luvattu, että valmisteluvaiheessa olevan kaavan myötä loma-asunnon käyttötarkoitusta voidaan muuttaa, sanoo Arto. Hän hymähtää toiveikkaana, että Kouvolahan tarvitsee uusia vakituisia asukkaita, mikä kuntapäättäjien piirissä tiedostetaan.
Helteet odottavat, että lähitulevaisuudessa he saavat kesäasunnolleen vakinaisen asuinpaikan statuksen.
Kuva: Kai-Pekka Vesalainen
Helteen suvun juuret ovat syvällä vanhan Kouvolan emäpitäjän Valkealan ”äidinmaidossa”. Arton muukin perhe – aikuiset lapset Ilmari, Aino-Maija ja Essi sekä lapsenlapsi Luca – viihtyvät isovanhempiensa kotiseudulla.
– Myös sisarukseni käyvät mökillämme useasti, sillä tämä on nykyisin ainoa yhteisestä lapsuudestamme muistuttava paikka.
– Isoisäni Fredrik Emil Helle toimi Valkealan kartanossa pehtorina. Kun kartanon isäntä Natanael Colliander oli kuolemassa, hän pyysi uskolliset palvelijansa luokseen. Isoisäni esitti pyydettynä toivomuksena, että saisi pienen maapalstan täältä Lappalanjärven takaa. Fredrikillä ja hänen puolisollaan Anna-Loviisalla oli kartanossa syntyneet lapset: isäni Erkki, hänen veljensä Aarne sekä heidän siskonsa Aino, Elsa ja Aune.
– Kun 1950-luvulla tuli sukupolvenvaihdos, Toivolan tila meni Aarnen hoitoon. Isäni sai valita kesäpaikan tontin, kertaa Arto sukunsa historiaa.
Hän harmittelee, ettei dokumentteja menneistä sukupolvista juurikaan ole nykypäivään saakka säilynyt. Aarnella ja hänen vaimollaan Sylvillä ei ollut lapsia, joten valokuvat ovat jossain vaiheessa pääosin kadonneet. – Isoisääni Fredrik Emiliä en koskaan tavannut, sillä hän kuoli ennen syntymääni. Äitini isä, rovasti Frans Väinö Reunanen työskenteli Kouvolan asemakylän varuskunnassa, joten äitini ja isäni olivat molemmat syntyneet Valkealassa.
Liisalle kesäasunto maalla on kuin paratiisi. Noin 4 000 neliömetrin tontilla on tilaa temmeltää.
Kuva: Kai-Pekka Vesalainen