PAU­LII­NA SAK­KI

Ko­me­di­al­li­nen kirk­ko­seik­kai­lu ai­kui­sil­le Te mur­heel­li­set - löy­tyy­kö tie jou­luun esi­te­tään Pyh­tään kir­kos­sa tiis­tai­na 19. mar­ras­kuu­ta kel­lo 19.

Ky­sees­sä on mus­tal­la huu­mo­ril­la höys­tet­ty noin tun­nin mit­tai­nen näy­tel­mä, jos­sa pas­to­ri Töl­lan­der on jär­jes­tä­nyt vei­suu­il­lan kirk­koon syn­kim­pään vuo­de­nai­kaan.

Vii­me vuon­na ai­kuis­ten mys­tee­riin syn­ty­neet pas­to­ri Töl­lan­der ja seu­ra­kun­ta­lai­set ovat jäl­leen mar­ras­kuus­sa pai­kal­la Pyh­tään kir­kos­sa. Täl­lä ker­taa pas­to­ri Töl­lan­der on kut­su­nut seu­ra­kun­tan­sa kool­le lau­la­maan syn­kim­piä vir­siä mar­ras­kuun pi­mey­des­sä.

Ja se­ka­lai­sen seu­ra­kun­nan ko­koon­tu­es­sa yh­teen sat­tu­muk­sil­ta ja yl­lä­tyk­sil­tä ei voi vält­tyä… Lau­lu­jen ohes­sa oli­si tar­koi­tus ke­rä­tä köyh­ty­neel­le seu­ra­kun­nal­le va­ro­ja, sil­lä jou­lu lä­hes­tyy, ei­kä seu­ra­kun­nal­la ole va­raa ja­kaa jou­lu­a­vus­tuk­sia. Pai­kal­la vir­siä lau­la­mas­sa ovat seu­ra­kun­nan kuo­ro Maan ma­to­set sekä tie­tys­ti seu­ra­kun­nas­ta tu­tut hah­mot.

Esi­tys si­joit­tuu his­to­ri­aan, noin 1940-lu­vul­le. Esi­tyk­ses­sä vei­sa­taan tut­tu­ja kört­ti­vir­siä, jot­ka ikään kuin kom­men­toi­vat esi­tyk­ses­sä ta­pah­tu­via koh­tauk­sia. Sii­nä si­vus­sa rat­ko­taan muu­ta­mia esiin tu­le­via pul­mia yh­des­sä ylei­sön kans­sa. Var­si­nai­nen lop­pu­rat­kai­su on ylei­sön kä­sis­sä, mut­ta jon­kin­lais­ta iloa ja jou­lu­miel­tä saat­taa ol­la lu­vas­sa.

Il­lan aja­tus läh­ti liik­keel­le kom­men­tis­ta ”syn­kim­mät vir­ret”, ovat­ko ne niin synk­kiä, mik­si ne ovat synk­kiä ja mitä nii­den kans­sa voi­si teh­dä…

Pas­to­ri Töl­lan­de­rin ali­as Pek­ka Karls­so­nin luon­neh­tii hah­mo­aan ja il­lan tee­maa Syn­kim­mät vir­ret:

– Mi­nua kiin­nos­taa ra­ken­taa koo­mi­nen hah­mo, joka si­säl­tää myös traa­gi­sen puo­len. Pas­to­ri Töl­lan­der­han on va­le­pap­pi, mut­ta mi­ten hän on pää­ty­nyt tä­hän ase­maan, se sel­vin­nee tu­le­vas­sa seik­kai­lus­sa, jos­sa va­lo­te­taan vä­hän myös Töl­lan­de­rin ja vel­jen­sä hau­dan­kai­va­jan per­he­taus­taa. Kiin­nos­ta­vaa hah­mos­sa on se, et­tä hän nou­dat­taa hy­vin en­ti­sai­ko­jen pas­to­rin ul­koi­sia tun­to­merk­ke­jä, ku­ten auk­to­ri­tee­tin ase­mas­sa ole­mis­ta, mut­ta käy­tän­nös­sä hän epä­on­nis­tuu sii­nä joka ker­ta.

Mikä si­nua Pek­ka kieh­too näis­sä syn­kis­sä vir­sis­sä, joi­ta esi­tyk­ses­sä lau­le­taan?

– Vir­sis­sä mi­nua kieh­to­vat eri­lai­set tun­teet, joi­ta vir­ret he­rät­tä­vät. Vir­sien ra­ken­net­ta ja sa­no­maa voi tul­ki­ta mo­nin eri ta­voin, myös tie­teen, ei pel­käs­tään tun­teen kei­noin. Esi­mer­kik­si, mi­kä­li vir­ret he­rät­tä­vät omas­sa mie­les­sä kiu­saan­tu­nei­suut­ta, voi ol­la hyvä suo­dat­taa vä­hän ja et­siä mui­ta tul­kin­ta­ta­po­ja.

Pas­to­ri­na Pek­ka Karls­son, seu­ra­kun­ta­lai­si­na An­ne Koi­vu­nen, Han­na Pu­hak­ka, Rita Toi­vi­ai­nen, Sari Lom­pe­ri, Satu Läns­mans, Pau­lii­na Sak­ki, Pia Ki­tu­nen, Ur­po Vesa, Tan­ja Roi­ha, Mar­jo Kai­jan­sink­ko ja Tan­ja Wä­gar.