Veli-Pek­ka Kel­lo­nie­mi

Lii­sa Tas­ki­nen, 67, jäi jou­lu­kuun alus­sa eläk­keel­le työs­ken­nel­ty­ään 40 vuot­ta lää­kä­ri­nä.

Suo­ma­lai­sen gee­nis­tön ”tyyp­pi­vi­at” kor­kei­ne ko­les­te­ro­lei­neen, ve­ren­pai­nei­neen ja di­a­be­tek­si­neen ovat tul­leet tu­tuk­si. Näi­hin sai­rauk­siin vai­kut­taa omal­ta osal­taan myös elin­ta­vat.

– Mi­kään­hän ei ole niin vai­ke­aa kuin omien ta­po­jen­sa ja tot­tu­mus­ten­sa muut­ta­mi­nen. Vas­taa­no­tol­la yri­täm­me hie­no­va­rai­ses­ti mo­ti­voi­da po­ti­lai­ta te­ke­mään edes pie­niä muu­tok­sia elin­ta­vois­saan, to­te­aa yleis­lää­ke­tie­teen ja gy­ne­ko­lo­gi­an eri­kois­lää­kä­ri.

Tu­tuik­si ovat tul­leet myös ky­mi­läi­set Tas­ki­sel­le eri­tyi­sen mie­lui­san, 2010-lu­vul­le jat­ku­neen oma­lää­kä­ri­kau­den ai­ka­na.

– Ky­mi­läi­set su­vut tu­li­vat tu­tuik­si. Näki, et­tä moni löy­si puo­li­son naa­pu­ri­ta­los­ta ei­kä tur­haan läh­te­nyt sitä kau­em­mak­si.

Tas­ki­sen mu­kaan oma­lää­kä­ri­jär­jes­tel­mä kuih­tui re­surs­si­pu­laan, mikä on pe­rus­ter­vey­den­huol­lon pit­kä­ai­kai­nen on­gel­ma.

– Ter­veys­kes­kuk­set on kur­jis­tet­tu. On tul­lut uu­sia teh­tä­viä, mut­tei li­sää re­surs­se­ja. Lää­kä­reis­tä ei ole Suo­mes­sa pu­laa, vi­rois­ta sen si­jaan on.

Tas­ki­nen syn­tyi Kar­hu­lan Toi­ve­lin­nas­sa 1952 työ­läis­per­hee­seen. Lää­kä­ri­no­pin­not hän suo­rit­ti Le­ning­ra­dis­sa eli ny­kyi­ses­sä Pie­ta­ris­sa.

– Tääl­tä läh­ti tut­tu­ja opis­ke­le­maan Neu­vos­to­liit­toon, jo­ten ha­lu­sin it­se­kin mu­kaan. Opin­not oli hy­vin jär­jes­tet­ty ja kes­ti­vät seit­se­män vuot­ta eli vuo­den ta­val­lis­ta pi­tem­pään kie­le­no­pis­ke­lun vuok­si.

Sit­tem­min Tas­ki­nen suo­rit­ti lää­ke­tie­teen eri­kois­tu­mi­set Tam­pe­reen yli­o­pis­tol­li­ses­sa sai­raa­las­sa työn ohes­sa.

– Toi­nen lap­si syn­tyi kuu­kau­si sen jäl­keen, kun olin saa­nut sen toi­sen­kin spe­si­a­li­tee­tin. Kyl­lä yli­o­pis­tok­li­nik­ka ja ohes­sa pie­ni lap­si on to­del­la tiuk­ka yh­dis­tel­mä.

Tas­ki­sen mu­kaan lää­kä­rin työn si­säl­tö on kui­ten­kin to­del­la pal­kit­se­vaa.

Pää­o­sin Ky­men­laak­son kes­kus­sai­raa­las­sa ja Kar­hu­lan ter­vey­sa­se­mal­la työs­ken­nel­lyt Tas­ki­nen on ol­lut vä­lil­lä myös yli­lää­kä­ri­nä. Kym­so­tes­sa hän oli yk­si vas­taa­not­to­toi­min­nan yli­lää­kä­reis­tä.

– En ole eri­tyi­ses­ti pyr­ki­nyt yli­lää­kä­rik­si, mut­ta kun on ky­syt­ty, niin en ole kiel­täy­ty­nyt­kään, hän to­te­aa.

Vuo­den ajan 1982–83 Tas­ki­nen työs­ken­te­li myös An­go­las­sa na­mi­bi­a­lais­ten pa­ko­lais­lei­ril­lä.

– Sii­nä op­pi, et­tä kun te­kee oi­ke­an­lai­sia asi­oi­ta, pie­nil­lä­kin re­surs­seil­la voi saa­da pal­jon ai­kai­sek­si.

Tas­ki­nen har­ras­taa kun­to­lii­kun­taa ja itä­mais­ta vat­sa­tans­sia. Hän on myös ak­tii­vi­nen kult­tuu­rin ku­lut­ta­ja, kon­ser­tit ja tai­de­näyt­te­lyt ve­tä­vät hän­tä puo­leen­sa.

– Vii­mei­sin han­kin­ta­ni on Juho Kar­ja­lai­sen gra­fiik­ka­te­os.

Yh­dis­tys­puo­lel­la Tas­ki­nen on Kot­kan Va­paa-ajat­te­li­joi­den pu­heen­joh­ta­ja ja SKP:n va­ra­pu­heen­joh­ta­ja.

– Ym­pä­ris­tö­ka­tast­ro­fia ei voi­da rat­kais­ta mark­ki­na­ta­lou­den eh­doil­la, rat­kai­sun mah­dol­li­suus on men­nyt. Olot tu­le­vat huo­no­ne­maan. Kun seu­tu­ja muut­tuu asu­mis­kel­vot­to­mik­si, tu­lee iso­ja kan­san­va­el­luk­sia.

Pie­nes­tä pes­si­mis­mis­tä huo­li­mat­ta Tas­ki­nen ei ole kyy­nis­ty­nyt.

– Nuo­ret ovat fik­su­ja.

Tas­ki­sen äi­ti eli sa­ta­vuo­ti­aak­si, jo­ten edes­sä on to­den­nä­köi­ses­ti usei­ta elä­ke­vuo­sia. On­ko mie­les­sä käy­nyt vaih­taa rän­tä­sa­de ete­län läm­pöön py­sy­väs­ti?

– Ei. Olen asu­nut ny­kyi­ses­sä ta­los­sa­ni Kar­hu­las­sa jo 28 vuot­ta. Tääl­lä on ys­tä­vä­ni ja sis­ko­ni asuu Kuu­saal­la.

Tas­ki­sen ete­län suo­sik­ki­koh­teet Las Pal­mas ja Fu­en­gi­ro­la ei­vät hou­ku­ta py­sy­väs­ti.

– Mat­kaan pian Mála­gaan Eu­roo­pan va­sem­mis­ton ko­kouk­seen.

En­tä­pä jos tu­lee vie­lä kut­su töi­hin?

– Nyt ei ole hin­kua, mut­ta en ole sa­no­nut, et­tä ei kos­kaan.