Jou­lu meni mu­ka­vas­ti tu­tus­tu­mal­la SMP:n en­ti­sen kan­sa­ne­dus­ta­jan ja puo­lu­e­sih­tee­rin Ei­no Pou­ti­ai­sen elä­mä­ker­ta­kir­jaan. Se on ta­ri­na mie­hes­tä, joka suo­ra­nai­ses­ta köy­hyy­des­tä ja kur­juu­des­ta nou­si kan­san tie­toi­suu­teen ai­na edus­kun­nan pu­hu­ja­pönt­töön as­ti.

Hä­nen joh­to­a­ja­tuk­se­naan oli po­li­tii­kas­sa köy­hän asia.

Myös Maa­lais­lii­ton, ny­kyi­nen Kes­kus­ta­puo­lue, joh­to­hah­mo San­te­ri Al­kio muis­tut­ti puo­lu­et­taan ai­na sii­tä, et­tä köy­hän asi­aa ei saa unoh­taa. Ei­no Pou­ti­ai­sel­le se muo­dos­tui mel­kein­pä elä­män­teh­tä­väk­si.

Vaan mi­ten on nyt? Edus­kun­ta­puo­lu­eet Pe­rus­suo­ma­lai­sis­ta Va­sem­mis­to­liit­toon kyl­lä pu­hu­vat pie­nen ih­mi­sen asi­as­ta, mut­ta teot ovat muu­ta. Mik­si?

Ei­no Pou­ti­ai­sen kan­sa­ne­dus­ta­jau­ra jäi ly­hy­ek­si. Hän pu­to­si edus­kun­nas­ta vuo­den 1972 vaa­leis­sa. Sii­tä huo­li­mat­ta hä­net muis­te­taan ai­na ih­mi­se­nä, joka kai­kis­sa kään­teis­sä piti maa­seu­dun puol­ta.

Ta­pa­ni Luo­ma,

Kou­vo­la