Lä­hes joka päi­vä lu­ki­ja­pals­tal­la kir­joi­te­taan kun­nan elin­voi­mas­ta, mut­ta ei kos­kaan kun­ta­lai­sen. Mik­si? Sik­si, et­tä kun­ta­lai­sen elin­voi­mai­suut­ta ei tun­nis­te­ta, ei­kä ai­na­kaan tun­nus­te­ta.

Tun­nus­tet­tu­ja ovat vain il­mi­öt kun­nan elin­voi­ma ja kun­ta­lais­ten hy­vin­voin­ti. Tä­hän ka­pe­aan tul­kin­taan olen kes­kus­te­luis­sa ja jo val­tuus­to­kau­del­la­ni (edel­li­nen) tör­män­nyt. On kui­ten­kin ole­mas­sa tut­ki­muk­sia, jois­sa ko­ros­te­taan kun­ta­lais­ten elin­voi­maa kun­nan elin­voi­ma­te­ki­jä­nä. Haas­tan­kin kun­tien vi­ran­hal­ti­jat ja elin­voi­ma­lau­ta­kun­nat tä­män nä­kö­kul­man ar­vi­oi­mi­seen ja tun­nus­ta­mi­seen!

Kun­nat ei­vät ole elä­viä or­gaa­ne­ja, jot­ka tu­le­vat toi­meen it­se­nään. Kun­tien, ku­ten yleen­sä­kin or­ga­ni­saa­ti­oi­den elin­voi­maa ku­va­tes­sa ko­ros­tu­vat ylä­ta­son il­mai­sut ku­ten kas­vu, ke­hi­tys, kil­pai­lu­ky­ky, pi­to­voi­ma, me­nes­ty­mi­nen, ve­to­voi­ma ym. Ke­nen tai min­kä toi­mes­ta näi­hin hen­get­tö­miin il­mi­öi­hin vai­ku­te­taan ja vas­ta­taan? Vas­taus on il­mei­nen; il­man ih­mis­ten elin­voi­mai­suut­ta ei mi­kään or­ga­ni­saa­tio toi­mi tai edes syn­ny, ei myös­kään sen elin­voi­ma ra­ken­nu. Ra­han vä­li­neel­li­nen mer­ki­tys on oma lu­kun­sa, mut­ta sii­nä­kin ih­mi­sen mer­ki­tys on suu­ri.

Kun­ta­lai­sen/ih­mi­sen elin­voi­mai­suus pe­rus­tuu osaa­mi­seen, am­mat­ti­tai­toon, in­no­va­tii­vi­suu­teen, luo­vuu­teen, toi­meen­tu­loon, yrit­tä­jyys-, yh­teis­kun­ta- ja työ­e­lä­mä­o­rien­taa­ti­oon jne. sekä elä­män­hal­lin­taan. Ih­mis­ten hy­vin­voin­nin suh­det­ta ja mer­ki­tys­tä elin­voi­mai­suu­teen ei voi kiis­tää, mut­ta suo­raan ver­ran­nol­li­sia ne ei­vät ole. Ko­ke­muk­ses­ta voin to­de­ta, et­tä ih­mi­sen ei tar­vit­se ol­la hy­vin­voi­va ol­lak­seen elin­voi­mai­nen.

Pää­vas­tuu ih­mis­ten hy­vin­voin­nis­ta on hy­vin­voin­ti­a­lu­eil­la. Kun­nat puo­les­taan vas­taa­vat kun­ta­lais­ten elin­voi­mai­suu­den syn­ty­mi­ses­tä ja vah­vis­tu­mi­ses­ta, jot­ka to­teu­tu­vat var­hais­kas­va­tuk­ses­sa, pe­ru­so­pe­tuk­ses­sa, toi­sen ja kor­kea-as­teen kou­lu­tuk­sis­sa. Vaik­ka toi­nen ja kor­kea-as­te ovat usein ”ul­kois­tet­tu­ja” kun­ta­yh­ty­miin tai osa­keyh­ti­öik­si, se ei va­pau­ta kun­tia omas­ta vas­tuus­taan. Kun­nil­la on myös vas­tuu hy­vin­voin­ti­a­lu­een ohel­la ter­vey­den edis­tä­mi­ses­tä ja hei­ken­ty­mis­tä eh­käi­se­väs­tä toi­min­nas­ta, jois­sa kun­tien kult­tuu­ri- ja lii­kun­ta­toi­mil­la on suu­ri mer­ki­tys.

Kun­ta­lais­ten elin­voi­mai­suu­den vah­vis­tu­mi­nen tu­lee ot­taa yh­dek­si kun­nan kär­ki­hak­keek­si. Ul­koi­siin voi­miin pe­rus­tu­vat ”mes­si­aa­ni­set” te­ol­li­suus­hank­keet ovat elin­tär­kei­tä, mut­ta epä­var­maan odot­ta­mi­seen ei pidä jäh­met­tyä. On siis tar­peel­lis­ta laa­tia vah­vuus- ja val­miu­sa­na­lyy­siin poh­jau­tu­va op­pi­mis- ja orien­taa­ti­o­pol­ku eli­ni­käi­seen op­pi­mi­seen sekä työn­te­koon ja yrit­tä­jyy­teen. Po­lun on ra­ken­nut­ta­va var­hais­kas­va­tuk­ses­ta kor­kea-as­teel­le ja edel­leen työ­e­lä­mään. Per­hei­den mer­ki­tys­tä ja nii­den tar­vit­se­maa tu­kea ei pidä unoh­taa.

Pir­jo Romp­pa­nen

Kot­ka