Jo­kai­sen kan­nat­taa, ja pi­tää­kin, puo­lus­taa omaa ter­vey­sa­se­maan­sa ja mui­ta lä­hi­pal­ve­lu­jaan. Ne ovat ar­jen tur­vaa, joi­ta moni op­pii ar­vos­ta­maan vas­ta sil­loin, kun ne ovat uhat­tu­na tai jo me­ne­tet­ty. Ja se­kin on sa­no­mat­ta sel­vää, et­tä meil­le kai­kil­le on ter­veys ihan en­si­ar­voi­sen tär­keä asia.

Vie­lä muu­ta­ma vuo­si sit­ten koko yh­teis­kun­ta py­säh­tyi CO­VID-19-pan­de­mi­an vuok­si. Sil­loin ter­vey­den­huol­lon työn­te­ki­jöi­tä kii­tet­tiin vuo­laas­ti, ja hei­dän työn­sä näh­tiin kor­vaa­mat­to­ma­na. Nyt ko­ro­nas­ta pu­hu­taan tus­kin lain­kaan. Sen si­jaan jul­ki­ses­sa kes­kus­te­lus­sa ko­ros­tu­vat hoi­ta­jien pal­kan­ko­ro­tuk­set, sääs­tö­pai­neet ja väit­teet sii­tä, et­tei ra­haa enää rii­tä.

On ai­heel­lis­ta ky­syä: Olem­me­ko me ih­mi­set kiit­tä­mät­tö­miä? Unoh­tuu­ko meil­tä lii­an no­pe­as­ti, kuka piti yh­teis­kun­taa pys­tys­sä vai­keim­pi­na ai­koi­na?

Sai­raan­hoi­ta­jat ei­vät vaa­di koh­tuu­ton­ta palk­kaa, vaan oi­keu­den­mu­kais­ta kor­vaus­ta vaa­ti­vas­ta ja vas­tuul­li­ses­ta työs­tä. Jos ter­vey­den­huol­lon am­mat­ti­lai­sia ei ar­vos­te­ta sa­nois­sa ei­kä te­ois­sa, koko jär­jes­tel­mä al­kaa hor­jua, ei­kä sii­tä kär­si vain hen­ki­lös­tö, vaan jo­kai­nen meis­tä.

Nyt ol­laan siis hy­vin­voin­ti­a­lu­eil­la pu­ris­tuk­sis­sa ja et­si­tään mis­tä sääs­te­tään. Myös ra­hoi­tus­mal­li kai­pai­si hie­man kor­jaus­ta.Täs­sä koh­din oli­si jär­ke­vää pi­tää kui­ten­kin niis­tä hen­ki­löis­tä kiin­ni työ­suh­tees­sa, jot­ka te­ke­vät sitä raa­kaa työ­tä lä­him­pä­nä po­ti­las­ta. Joh­ta­jia on ihan ta­kuul­la lii­kaa ja heil­le me­nee se suu­rin palk­ka­e­rä.

Ter­vey­sa­se­ma­kaan ei ole pelk­kä ra­ken­nus. Se on paik­ka, jos­ta saa apua hä­dän het­kel­lä. Sik­si pal­ve­lui­den puo­lus­ta­mi­nen ei ole it­sek­kyyt­tä, vaan vas­tuun­kan­toa yh­tei­ses­tä hy­vin­voin­nis­ta. Yh­teis­kun­nan si­vis­tys mi­ta­taan lo­pul­ta sii­nä, mi­ten se huo­leh­tii sai­rais­ta, hei­kois­ta ja apua tar­vit­se­vis­ta.

Mei­dän kou­vo­la­lais­ten on eh­dot­to­mas­ti puo­lus­tet­ta­va Ka­ta­ja­har­jun ter­vey­sa­se­man ole­mas­sa­o­loa. Jos sen käyt­tä­jä­mää­rä on vuo­si­ta­sol­la pa­ri­kym­men­tä­tu­hat­ta, ja se mää­rä ih­mi­siä siir­re­tään Ra­ta­moon, niin syn­tyy suu­ria on­gel­mia jo ajal­li­ses­ti­kin jo­nois­sa.

Kuu­den tun­nin jo­not­ta­mi­nen on epäin­hi­mil­lis­tä pel­käs­tään sen ta­kia, et­tä ih­mi­nen ei saa ra­vin­toa odot­ta­es­saan mil­loin kut­su­taan si­säl­le. Po­ti­lai­den jo­not ovat jo nyt pit­kiä ajoit­tain Ra­ta­mon päi­vys­tyk­ses­sä – sai­raus­han ei kysy mil­loin se tu­lee.

Ilk­ka Sar­po­la

Kuu­san­kos­ki