Sota on nyt kes­tä­nyt yli kol­me kuu­kaut­ta. Te­le­vi­sio on vä­lit­tä­nyt pöy­ris­tyt­tä­viä ku­via Ve­nä­jän ai­kaan­saan­nok­sis­ta. ”Va­paut­ta­mil­laan” alu­eil­la ve­nä­läi­set ovat mur­han­neet ja rais­kan­neet kai­ke­ni­käi­siä si­vii­le­jä, kul­jet­ta­neet hen­gis­sä pi­det­ty­jä ties min­ne Ve­nä­jäl­le. Ir­tain­ta omai­suut­ta on jak­set­tu raa­ha­ta so­ta­saa­lii­na ko­ti­puo­leen. Mikä täs­sä on uut­ta? Ei mi­kään.

Suu­ren Poh­jan so­dan yh­tey­des­sä v. 1713–1721 Suo­mes­sa val­lit­si ve­nä­läis­ten mie­hi­ty­sai­ka, joka sai ni­men Iso viha. Kaik­kea yl­lä ku­vat­tua kan­sa sai kes­tää ja var­sin pit­kän ajan. Kus­taa H.J.Vil­ku­nan Pa­ho­lai­sen sota an­taa li­sä­tie­toa (huom. ei heik­ko­her­moi­sil­le). Mie­hit­tä­jän sil­loi­set raa­kuu­det se­lit­tyi­vät osit­tain tsaa­ri Pie­ta­ri Suu­ren käs­kyl­lä. Maa­ta piti pe­rus­teel­li­ses­ti hä­vi­tet­tä­män, jot­ta Ruot­si ei pys­tyi­si uh­kaa­maan vas­ta pe­rus­tet­tua Pie­ta­rin kau­pun­kia.

Suo­men so­das­sa 1808–1809 Ve­nä­jä ha­lu­si liit­tää Suo­men alu­een eh­jäk­si im­pe­riu­min osak­si, jol­loin tsaa­rin mää­räyk­ses­tä so­ta­vä­ki käyt­täy­tyi ku­ri­na­lai­ses­ti ja ”si­vis­ty­neem­min”. Ber­lii­nin val­tauk­ses­sa Sta­lin ha­lu­si pal­ki­ta so­tu­rin­sa va­paal­la rais­kau­soi­keu­del­la. Ja kyl­lä­pä he rais­ka­si­vat­kin, noin kak­si mil­joo­naa nais­ta. Ku­ri­na­lai­nen so­ta­vä­ki te­kee mitä käs­ke­tään tai an­ne­taan teh­dä.

Nyt Uk­rai­nas­sa Ve­nä­jä jat­kaa näi­tä tut­tu­ja aa­si­a­lai­sia so­dan­käyn­ti­ta­po­jaan, joil­la sel­väs­ti on val­ti­o­joh­don siu­naus. Ei ih­me, et­tä Suo­mi ja Ruot­si yrit­tä­vät kii­reel­lä pääs­tä Na­ton suo­jaan. Maan­puo­lus­tus­tah­to on nou­sus­sa. Mah­dol­li­sen hyök­käyk­sen tor­jun­nas­sa tus­kin ke­nen­kään tar­vit­see ky­syä Tun­te­mat­to­man so­ti­laan nuo­ren täy­den­nys­mie­hen sa­noin, et­tä mil­tä se tun­tuu am­pua ih­mi­siä. Ro­kan Ant­ti ei tien­nyt, hän kun oli am­pu­nut vain vi­hol­li­sia. Ny­ky­päi­vän Rok­ka voi­si sa­noa: ”A mie kun en tiiä, kun olen am­pu­nut vain raa­ka­lai­sia.”

Ta­pio Aal­to

Kuu­san­kos­ki