Kirk­ko­vaa­lit tu­le­vat, ja taas pos­ti­laa­ti­kois­ta tu­lee täyn­nä leh­ti­siä eh­dok­kais­ten ku­vis­ta. Mut­ta, en­sin se ky­sy­mys, on­ko Ju­ma­la ole­mas­sa vai on­ko se loh­tu mo­nen elä­mään ns. sa­tu­hah­mo­na. Sii­tä voi ai­na kiis­tel­lä, yh­tä to­tuut­ta ei ole, em­me voi muu­ta kuin kuol­la ja vas­ta sit­ten to­de­ta mikä on oi­kea vas­taus.

Sii­hen voim­me ot­taa kan­taa, et­tä ho­mot ja les­bot voi­daan vih­kiä. Mut­ta, se kuu­ma pe­ru­na on su­ku­puol­ta vaih­ta­vien ih­mis­ten vih­ki­mi­nen. He ovat syn­ty­neet ta­val­li­seen per­hee­seen, niin kuin mi­nä­kin tur­val­li­seen ym­pä­ris­töön. Sen jäl­keen, kun saam­me ka­ve­rei­ta ja har­ras­tuk­sia, niin mei­dän ns. oma kuva it­ses­täm­me muut­tuu. Joku ur­hei­lee, mu­siik­ki tu­lee mo­nel­le sekä mo­net ih­mi­set et­si­vät vie­lä it­se­ään, ja sil­loin tul­laan sii­hen, et­tä tyt­tö on poi­ka kai­kes­sa te­ke­mi­ses­sä ja poi­ka on tyt­tö kai­kes­sa te­ke­mi­ses­sään. Kyl­lä me huo­mat­tiin nuo­re­na, et­tä on­pa vah­va tyt­tö tai on­pa nai­sel­li­nen poi­ka, me ei vaan sil­loin tie­det­ty mikä on se oi­kea ter­mi asi­al­le. Ei kiu­sat­tu.

An­taa kaik­kien ih­mis­ten ol­la se mikä on, ihon­vä­riin, ho­mou­teen, li­ha­vuu­teen tai lii­al­li­sen lai­huu­teen puut­tu­mat­ta. He ovat mei­dän kal­tai­sia. Elä­mä on pit­kä mat­ka, sii­hen mah­tuu al­ko­ho­lis­mi, pe­li­riip­pu­vuus, huu­me­riip­pu­vuus yms. asi­oi­ta. Kaik­ki nämä ih­mi­set ovat ta­val­li­sia äi­din ja isän rak­kau­des­ta teh­ty­jä. Omat va­lin­nat ja ka­ve­ri­pii­rit, se on se os­viit­ta.

Kari Va­len

Kou­vo­la