Mo­nel­la yh­teis­kun­ta­e­lä­män alal­la ta­pah­tu­van po­la­ri­saa­ti­on, toi­sin sa­no­en yh­teis­kun­nan ja­kau­tu­mi­sen seu­rauk­set, ko­ros­tu­vat Pet­te­ri Or­pon (kok) hal­li­tu­so­jel­man jul­kai­sun jäl­keen. Tu­le­vat ja­ko­lin­jat jyrk­ke­ne­vät va­ral­li­suu­des­sa, ter­vey­des­sä, työ-elä­mäs­sä ja ih­mis­ten so­si­oe­ko­no­mi­ses­sa ase­mas­sa. Olem­me pa­laa­mas­sa 1900-lu­vun al­kuun, jos­sa vain vah­vat voit­ta­vat ja hei­kom­mat syr­jäi­ty­te­tään ulos yh­teis­kun­nas­ta ja hy­vin­voin­nis­ta.

Seu­rauk­se­na oli­si yleis- ja suur­la­kot, ku­ten oli 1900-lu­vun alus­sa. Jo tul­loin vuo­si­sa­dan alus­sa al­koi työ­e­lä­män ke­hit­tä­mi­nen etu­jär­jes­tö­jen avul­la, ai­na tä­hän päi­vään. Nyt kui­ten­kin Or­pon hal­li­tuk­sen ta­voi­te on tu­ho­ta tämä yh­teis­kun­nan ar­vo­kas ke­hi­tys­kul­ku ja saa­vu­tuk­set ker­ta­hei­tol­la. Sitä hal­li­tus kut­suu työ­e­lä­mä­uu­dis­tuk­sek­si. Sil­lä on suur­ta mer­ki­tys­tä yh­teis­kun­nan po­la­ri­soi­tu­mi­seen. Enem­män kuin, kun voi­si edes ku­vi­tel­la.

Vah­vas­ti po­la­ri­soi­tu­nees­sa jär­jes­tel­mäs­sä kan­sa­lai­set usein ko­ke­vat, et­tä kum­pi­kaan taho ei edus­ta hei­tä, ei oi­keis­to ei­kä va­sem­mis­to. Tämä on ris­ki sil­le, et­tä tär­kei­tä­kin ta­voit­tei­ta jää to­teu­tu­mat­ta, sil­lä po­la­ri­soi­tu­nut ti­lan­ne oh­jaa köy­hem­pien etu­jen uh­raa­mis­ta va­rak­kaam­pien ta­voit­tei­den tiel­tä. Mitä se vai­kut­taa kan­sal­li­seen iden­ti­teet­tiin, ei vie­lä tie­de­tä, mut­ta ei se ai­na­kaan ke­hi­ty pa­rem­paan suun­taan.

Or­pon hal­li­tuk­ses­sa po­la­ri­saa­tio ei luo vuo­ro­pu­he­lua ja komp­ro­mis­se­ja vaan pyr­kii sa­ne­le­mal­la tur­vaa­maan vain vau­raam­pien omien kan­nat­ta­jien etu­ja. Val­taa­pi­tä­vä oi­keis­to­e­nem­mis­tö pys­tyy to­teut­ta­maan ha­lu­a­maan­sa po­li­tiik­kaa il­man tar­vet­ta komp­ro­mis­seil­le. Hait­ta­puo­le­na on oi­keuk­sien huo­non­tu­mi­nen ja hei­kom­pien hy­vin­voin­nin ra­pau­tu­mi­nen. Kiu­sauk­se­na on ni­mit­tää omat suo­si­kit val­ta­ra­ken­tei­siin, laa­tia la­ke­ja, jot­ka suo­si­vat ai­no­as­taan omaa ää­nes­tä­jä­kun­taa, var­si­nai­set yh­teis­kun­taa ko­ko­nai­suu­te­na ke­hit­tä­vät toi­men­pi­teet jää­vät vä­hem­mäl­le ja nii­tä myös kar­si­taan ras­kaal­la kä­del­lä.

Suo­mes­sa ole­va mo­ni­puo­lu­e­jär­jes­tel­mä mah­dol­lis­taa vä­hem­mis­tö­jen ää­nen kuu­lu­mi­sen, edis­tää vuo­ro­pu­he­lua sekä tasa-ar­von et­tä ih­mi­soi­keuk­sien to­teu­tu­mi­sen nä­kö­kul­mas­ta. Näin voi­si ol­la­kin, jos oi­keis­to­hal­li­tuk­ses­ta löy­tyi­si ai­to halu pi­tää kaik­ki mu­ka­na ja halu puo­lus­taa de­mok­ra­ti­aa ja sen to­teu­tu­mis­ta. To­sin se vaa­tii oi­keis­to­puo­lu­eil­ta ha­lua ja ky­kyä avoi­muu­teen, komp­ro­mis­sei­hin, so­vit­te­luun ja jos­kus myös sel­lai­siin pää­tök­siin, jot­ka ovat omaa hen­ki­lö­koh­tais­ta ja hei­tä kan­nat­ta­vien etua vas­taan.

Ai­dos­sa de­mok­raat­ti­ses­sa yh­teis­kun­nas­sa su­vai­taan eri­lai­sia mie­li­pi­tei­tä, ei­kä nii­tä pi­de­tä uh­ka­na omal­le ole­mas­sa­o­lol­le. Sa­man­mie­li­sen hal­lin­non ra­ken­ta­mi­nen mah­dol­lis­taa pää­tök­sen­te­on help­pou­den, mut­ta hin­ta­na on dra­maat­ti­nen po­la­ri­soi­tu­mi­nen. Seu­rauk­set nä­ky­vät pian ih­mis­ten li­sään­ty­vä­nä pa­hoin­voin­ti­na. Po­la­ri­soi­tu­mi­nen joh­taa hel­pos­ti hal­lit­se­mat­to­maan kaa­ok­seen. Merk­ke­jä sii­tä on jo ha­vait­ta­vis­sa. Par­hai­ten po­la­ri­soi­tu­mis­ta voi vält­tää po­li­tii­kas­sa, on koh­del­la kaik­kia ih­mi­siä ta­sa­ver­tai­si­na ja ol­la syr­ji­mät­tä ih­mis­ryh­miä sekä kun­ni­oit­ta­mal­la pe­rus- ja ih­mi­soi­keuk­sia. Tär­ke­ää on myös huo­mi­oi­da pää­tök­sis­sä ta­voit­teet de­mok­ra­ti­an ja ih­mi­soi­keuk­sien to­teu­tu­mi­sen kaut­ta.

Al­po Jäp­pi­nen

Kot­ka